torstai 28. kesäkuuta 2012

Marenkia




Joskus leivonnasta jää yli kananmunien valkuaisia. Ja kun hyvää ruokaa ei ikinä kannata heittää pois niin ei kannata valkuaisiakaan. Jos on reippaalla tuulella, valkuaiset voi hyödyntää samantien. Mutta jos laiskottaa, kannattaa laittaa valkuaiset kannelliseen rasiaan jääkaappiin odottamaan sitä reippaampaa hetkeä. Valkuaiset säilyvät jääkaapissa hyvinä oman kokemukseni mukaan ainakin viikon. Ehkä ne säilyvät pidempääkin, en tiedä, mutta itselleni on tullut aina se reipas hetki viikon kuluessa. Se on hyvä, jos on kerran viikossa reippaalla tuulella.

Minä teen ylijääneistä valkuaisista marenkia, joko marenkilevyjä tai perinteisempiä pieniä suupaloja. Valmiitkin marengit säilyvät pitkään, viikkoja, jos ne säilyttää huoneenlämmössä ilmatiiviiseen rasiaan pakattuna tai kelmuun käärittynä. Marengit ovat hyvä vierasvara kaapissa. Niistä on helppo tehdä maistuva kakku tai pappilan hätävara -tyyppistä tarjottavaa. Pienet marengit maistuvat myös sellaisinaan, ihan ilman mitään lisuketta. Tai jos laittaa kermaa, marjoja/hedelmiä ja marenkia sekaisin, niin kyllä on hyvää. Ja helppoa. 

 Jos valkuaisia on säilyttänyt jääkaapissa, ne kannattaa ottaa ajoissa lämpiämään huoneenlämpöön, jotta ne vatkautuvat kunnolla. 


Marenkivaahto

1/2dl sokeria / 1 kananmunan valkuainen

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pienissä erissä kokoajan vatkaten.


Pienet marengit

Mausta halutessasi marenkivaahto esim. Marianne crushilla, turkinpippurimurskeella tai kookoshiutaleilla.

Nostele marenkivaahdosta lusikoiden avulla leivinpaperille pieniä kasoja.

Paista 125 asteessa noin 45min., kunnes marengit ovat kuivuneet kunnolla.


Marenkilevyt

Viisi valkuaista riittää kahden levyn tekemiseen. Kuvassa olevaan kakkuun käytin 7 valkuaista.

Voitele leivinpaperi kevyesti öljyllä, jotta levyt irtoavat valmiina leivinpaperista.

Pursota tai levitä pellille marenkivaahdosta haluamasi kokoisia levyjä. Jätä levyjen väliin leviämisvara, sillä marenki kohoaa jonkin verran uunissa.

Paista 125 asteessa 1h 45min - 2h, kunnes levyt ovat täysin kuivia.


Marenkikakku

2 marenkilevyä 
3 dl kermaa
1/2prk maustamatonta tuorejuustoa ( = noin 100g)
3 isoa Daim-patukkaa (á 56g)
                                                          hedelmiä/marjoja  kuvan kakussa viinirypäleitä ja nektariinia

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja 2 murskattua Daim-patukkaa.

Levitä 2/3 täytteestä marenkilevylle. Ripottele päälle reilusti paloiteltuja hedelmiä/marjoja.
Laita toinen marenkilevy täytteiden päälle.

 Levitä loput täytteestä ohueksi kerrokseksi päälimmäisen levyn keskelle pitämään koristeet paikoillaan. Älä levitä täytettä levyn reunoille, jotta se ei näy juurikaan koristeiden alta ja kakusta tulee kauniimpi. Koristele hedelmillä ja Daim-murskalla.

Kakku kannattaa täyttää mahdollisimman myöhään, juuri ennen tarjoiluhetkeä, jotta marenki säilyttää rapeutensa.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Liitutaulu




Kummityttöni täytti juhannusaattona 3 vuotta. Tein hänelle lahjaksi vaaleanpunaisen liitutaulun. Idea on suoraan toisesta blogista.

Irroittin vanhasta taulunkehyksestä aluksi lasin ja taustalevyn, minkä jälkeen hioin kehykset ja pohjamaalasin valkoisella huonekalumaalilla.
Pintamaalin sekoitin valkoisesta huonekalumaalista ja  kirkkaanpunaisesta askartelumaalista. 

Itse liitutauluosan tein kehyksien kovasta taustalevystä. Maalasin sen ensin tartuntapohjamaalilla ja sivelin sitten päälle kaksi kerrosta liitutaulumaalia. Kiinnitin levyn kehyksiin puuliimalla ja laitoin varmuuden vuoksi niittipyssyllä muutaman niitin kiinnittämään levyä.

Ripustuslenkin punoin rautalangasta ja kiinnitin sen niittipyssyllä kehyksien takaosaan. Liitutelineeksi ostin ns. apteekkarinlipaston vetimen, jonka ruuvasin ylösalaisin kehyksiin kiinni. 

Liidut ostin valmiina kaupasta, mutta taulusienen leikkasin tavallisesta keittiösienestä, kun en löytänyt kaupasta valmiina sopivan pientä pyyhintään sopivaa sientä. Tein sienestä sen kokoisen, että mahtuu yhden liidun kanssa juuri sopivasti tuohon pieneen liitutelineeseen.

Vaikutti lahjansaaja tyytyväiseltä lahjaansa.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Rotinat



Tässä kesäkuun aikana ystäväpiiriini on syntynyt kaksi pientä poikavauvaa.

Kun meidän kuopuksemme syntyi, järjestivät ystävämme meille yllätyksen, joka lämmittää vieläkin mieltä!
He olivat sairaalassa ollessani yhdessä laittaneet ruokaa ja leiponeet meidän pakasteemme täyteen kaikenlaista suolaista ja makeaa syötävää. Olin niin onnellinen ja otettu tästä huomionosoituksesta, että innolla olen ollut mukana jatkamassa tällaista, toivottavasti perinteeksi muodostuvaa tapaa. Rotinaperinne tuntuu ainakin täällä päin olevan vähän katoamassa.

Niimpä leivoimme kavereiden kanssa pienten nyyttien kotiin hieman suolaista ja makeaa syötävää. Lisäksi teimme ruokaa ja ostimme vähän makiaista ja sen sellaista mukaan.

Voi, sitä hyvän mielen määrää, joka tuosta pienestä auttamisesta syntyi, sekä itselle että näille tuoreille vanhemmille! Suosittelen lämpimästi muillekin.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Aurinkomekko






Viikonloppuna olimme juhlissa. Tein niitä varten aurinkoiselle pikkuneidillemme aurinkoisen mekon. Keltaisen kankaan leikkelin huivista ja yläosa syntyi pitsiliinasta. 


Olen sen sortin ompelija, että kaavoja tulee harvoin käytettyä. Se on vain laiskuuttani; en jaksa alkaa niitä etsimään ja piirtämään, varsinkaan jos niitä pitäisi vielä muokata, jotta saisi mieleisen lopputuloksen.

 Tätä aurinkomekkoa varten mittasin neidin rinnanympäryksen,  otin sakset käteen ja aloin leikkelemään kangasta. Huivikangas on erittäin ohutta joten käytin koko ajan kaksinkertaista kangasta. Helmaosassa kangasta on siis neljä kerrosta, sillä vuorikangas on samaa huivikangasta kuin päällinenkin. 


Yleensä ompelutyöni, kuten tämä mekkokin, ovat valmiina kohtalaisen siistin näköisiä ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Se, miten tähän lopputulokseen on päästy, on sitten eri asia ja saisi varmasti jonkun toisen ompelun harrastajan haromaan hiuksiaan ja varmaan irvistämäänkin. Aloittaessani minulla on usein vain hatara mielikuva, siitä millainen lopputulos on. Otan vain kankaan ja alan leikkomaan ja ompelemaan.

  Suunnitelmat muuttuvat vähän väliä. Jos huomaan tehneeni virheen, joka ei ole kohtalaisen helposti korjattavissa, muutan suunnitelmiani ja keksin jonkin toisen ratkaisun. Tai sitten vain siinä ommellessani  mieleeni juolahtaa jokin uusi idea, jota pitää tietenkin heti kokeilla.
 Sattumalla onkin suuri osuus minun luomuksissani; Aurinkomekkoon oli tarkoitus tulla suora, hieman alaspäin levenevä helma ja niimpä ompelinkin helman nurjalle puolelle vuorikankaaseen kiinni, jotta päällispuolelle ei jäisi mitään saumoja. Helman ommeltuani huomasin, että vuorikankaan ja päälliskankaan saumasta tuli hieno, ja sauman alapuolelle jäi kiva rimpsuhelma. Niimpä muutin lennosta suunnitelmiani, käänsin mekon nurinpäin ja jatkoin ompelua. Rimpsuhelma tuli näkyviin, nurjasta tuli oikea puoli ja oikeasta nurja puoli.                                                                  



Vaikka rakastan tällaista luovaa ompelua, kun saa ihan vapaasti tehdä mitä mieli tekee, olen vakavasti harkinnut siirtyväni, ainakin osittain, kaavoista ompeluun. Uskon, että olisi paljon helpompaa ommella, jos tietäisi jo aloittaessa, mitä on tekemässä. Ja jos vielä lisäksi olisi valmiit kaavat ja työohjeetkin, niin sen kuin surruuttelisi menemään. Säästyisi niiltä lukuisilta pikkuongelmilta, joita nykyisellä tyylilläni kohtaan tämän tästä.

Vähäsen silti mietityttää. Tuntuisiko se enää niin mukavalta, kun ei olisi ne omat päähänpistot siinä mukana, eikä tulisi niitä "Hei, tämä päähänpistohan onnistui!" -elämyksiä niin paljon. Eikä niissä valmiissa ohjeissa useinkaan ole neuvottu, mitä täytyy tehdä jos aikoo leikata resorit vanhasta hupparista, ottaa päälliskankaan kolmesta kaapin perältä löytyneestä pikkutilkusta, vuorikankaan äidin vanhasta neuletakista ja vetoketjun ratkoa kaverin äidin juhlapaidasta. Ei minulla ole aina montaa metriä uutta, juuri pakasta rullattua kangasta, juuri oikean mittaista vetoketjua ja valmista tukikangasta silitettävine liimapintoineen. Saumurin olen muuten luvannut itselleni 40-vuotislahjaksi, jos en sitä vielä silloin omista.  Joka tapauksessa, kaavapaperia ja ensimmänen kaavoja sisältävä lehti on jo hankittu. 





torstai 14. kesäkuuta 2012

Lelut laatikkoon



Veljeni nikkaroi meille reilu vuosi sitten lelukorin raakalaudasta ja kolmiorimasta.
 Minä sitten hioin ja maalasin sen. 
Loistotapauksia, sekä veli että kori.

Olen ajatellut tehdä itse toisen samanlaisen. 
Pääsee listan jatkoksi tuo ajatus.
On muuten aika pitkä lista.

Välillä mietin kyllä, että tarvitsemmeko me lelukoria ollenkaan,
 kun kuitenkin suurimman osan ajasta ne lelut lojuvat jossain aivan muualla kuin korissa. 
Mutta niinä hetkinä, kun lelut on juuri saatu kerättyä kasaan, haikailen kovastikin uuden lelulaatikon perään.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Rottinkituolit


Muuttaessamme tähän nykyiseen asuntoomme löysimme edellisen omistajan jäljiltä kaksi korituolia. Toinen oli vaaleanruskea ja toinen oli (tai oli ainakin joskus ollut) valkoinen. Molemmissa oli kulahtaneet ruusukuvioiset pehmustetyynyt.

 Mieheni maalasi valkopohjaisen tuolin ensiksi spraymaalilla kunnolla valkoiseksi ja siveli sitten lakkakerroksen valkoisen maalin päälle. Nakkasimme ruusukuvioiset tyynyt roskiin ja ostimme uudet yksiväriset tilalle.

Toinen tuoleista seisoo vielä  alkuperäisessä asussa, kulahtaneine ruusutyynyineen, parvekkeella. Tuoli on risaisempi kuin valkoinen kaverinsa, joten meillä on vielä mietinnässä, alammeko kunnostamaan tätä tuolia  vai annammeko sen rapistua rauhassa, kunnes roskalava kutsuu. Tulipa tässä mieleen, että jos nuo ruusukuvioiset tyynyt eivät olisi niin kulahtaneita ja latistuneita, niin olisivat oikeastaan aika herttaisia.



tiistai 5. kesäkuuta 2012

Etiketit irti




Niksi niille, jotka taistelevat itsepintaisen tiukassa olevien etikettien kanssa: Voitele etiketti (tai se liimapintahan se yleensä on se varsinainen kiusankappale) margariinilla tai voilla, anna vaikuttaa yön yli ja koita sitten uudestaan liimapinnan irroitusta.

Itse liottelin oliiviöljypulloa ja hillopurkkia kuumassa vedessä ja ties missä etikka-/äkäsinpesuainemitälöytyyliemissä, mutta liimapinnat olivat ja pysyivät purkkien kyljissä kiinni. Rasvakikasta kuultuani ja sitä kokeiltuani luulen, että tukkani harmaantuu jatkossa aavistuksen hitaammin.

Pulloa puhdistaessani annoin rasvan vaikuttaa yön yli ja sain sitten märällä sienellä hangattua liimapinnan pois. Jos toimii kuten minä, säästyy toisen purkin kanssa tuolta hankaamiseltakin; Unohdin purkin rasvakuorrutteineen viikoksi tiskipöydän nurkkaan. Kyllä oli kerennyt rasva vaikuttaa, eikä tarvinut kuin pestä rasva pois, niin liima lähti siinä samalla ihan itsestään.

Tämä rasvakikka on ilmeisesti jokin yleinen kansanviisaus, mutta minä en ollut kuullut siitä aiemmin. En suostu uskomaan,  että olen ainoa sivistymätön tämän asian suhteen, joten jaan niksin, jotta sillä toisellakin olisi mahdollisuus saada läpinäkyvä, liimatahraton pullomaljakko kukillensa.


perjantai 1. kesäkuuta 2012

Suolainen piirakka



Tästä piirakasta on tullut menestys lähipiirissäni. Kosteahko, pehmeä pohja lienee osasyynä siihen. Herkulliset täytteet varmistavat maukkauden.

Usein suolaisen piirakan leipominen jää vain ajatuksen tasolle, sillä pohjan tekeminen tuntuu jotenkin työläältä ja tympeältä. Tämän piirakan pohja on niin helppo ja nopea tehdä, että laiskemmanpuoleinenkin kokkaaja jaksaa tarttua toimeen. Jauhopussi esiin, muutama kädenheilautus ja pohja on valmis!

Nopea suolainen piirakkapohja

2dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
1/2tl suolaa
1/2tl leivinjauhetta
1/2dl ruokaöljyä
1dl vettä

Sekoita kaikki ainekset keskenään puuhaarukalla. 
Taputtele taikina voideltuun piirasvuokaan.

Minun piirasvuokani pohjan halkaisija on hieman yli 21 cm. Jos teet isompaan vuokaan, ohje kannattaa tehdä ainakin puolitoistakertaisena.

Täytteet voi kukin valita vapaasti oman makunsa mukaan. Olen syönyt piirakkaa ,sekä itseni että muiden tekeminä, monenlaisilla erilaisilla täytteillä ja aina on ollut älyttömän hyvää.

Meidän perheen yleisimpään versioon tulee

 400g jauhelihaa (ruskistettuna ja maustettuna)
1 suurehko sipuli
paprikaa
maustekurkkua

Kuvassa näkyvään versioon laitoin myös tomaattia. Jauheliha kannatta maustaa melko voimakkaasti, jotta se antaa kunnolla makua piirakkaan. Sipulin voi halutessaan kuullottaa pannulla, mutta minulla on tapana pilkkoa se ihan vain raakana piirakan päälle ja hyvää tulee niinkin.

Täytteeksi sopivat hyvin myös

kana
kinkku
fetajuusto
aurajuusto
aurinkokuivattu tomaatti
kirsikkatomaatit
purjosipuli
persikka

Tai mitä ikinä keksiikään...

Täytteet siis pilkotaan ja levitetään tasaisesti piirakkapohjan päälle.
Lopuksi pinnalle ripotellaan

juustoraastetta
  
ja päälle kaadetaan munamaitoseos:

2dl ruokakermaa
2dl maitoa
3 munaa

Sitten piirakka laitetaan uuniin 200 asteeseen ja paistetaan, kunnes pinta on saanut mukavasti väriä.

Meillä työnjako menee yleensä niin, että minä teen pohjan ja munamaitoseoksen, mies ruskistaa jauhelihan ja yhdessä pilkotaan muut ainekset. Herttaista, eikö vain.