Meillä harrastetaan pikatuunauksia. Tai minä niitä harrastan, jos tarkkoja ollaan.
Kun tytär tarvitsee juuri nyt, tällä hetkellä, uudet legginsit, ei auta kuin ottaa sakset käteen, kaivaa vähemmän käytetyt sukkahousut esiin ja napsaista kärjet pois. Siinäpä legginsit heti valmiina käyttöön.
Meillä on useinkin tilanteita, joissa jotakin tarvitsee justnytheti. Tai minulla on, miehelläni ei niinkään.
Kevään ensimmäisenä hieman lämpimämpänä päivänä olin lähdössä lenkille. Lapset istuivat jo puettuina, kengät jalassa rattaissa, kun minä huomasin ettei minulla ole lenkkeilyyn sopivia shortseja. Juoksuhousut olisivat olleet sillä ilmalla auttamatta liian kuumat.
Pidin kahden sekunnin mietintätauon, jonka aikana rekisteröin pöydällä täydessä valmiudessa olevan ompelukoneen. Hain kaapista kuluneet tuulihousut, tartuin saksiin ja nips naps makasivat housujen lahkeet irrallaan lattialla. Käänsin lahkeet siinä ompelukoneen äären istuutuessani ja hurautin valkoisilla langoilla, jotka sattuivat sillä hetkellä koneessa olemaan, kauniit ompeleet lahkeisiin.
Lapset joutuivat istumaan kolme tai ehkä neljäkin ylimääräistä minuuttia rattaissa.
Pikaratkaisut kunniaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti