torstai 29. marraskuuta 2012

Rinsessajouluvalot




Meidän kotiin on ilmestynyt ensimmäiset jouluvalot tälle vuodelle.
Loput jouluvalot ja koristeet laitamme perinteen mukaan ensimmäisen adventin aikoihin, mutta tämä ilmestys pääsi jo aiemmin esille. Kun kerrankin sain tartuttua toimeen, täytyi homma viedä loppuun asti, sillä mitä suurimmalla todennäköisyydellä mekko ei olisi muuten ikinä päätynyt seinälle asti.

Idea on peräisin Risulinnun blogista, jossa mekko on tehty kertakäyttölakanasta. Minä
taivuttelin tyttären mekon sisään rautalangasta yksinkertaisen kehikon, jonka laitoin roikkumaan henkarista. Tähän kehikkoon näpersin sitten kiinni tavallisen sisäkäyttöön tarkoitetun jouluvalosarjan ja ripustin koko komeuden seinälle tyttären sängyn yläpuolelle. 

Edustavia kuvia näillä (luonnon)valomäärillä on minun valokuvaustaidoillani hankala saada, mutta minäpä kerron, että herttaisempaa valaisinta meillä ei ehkä ole ennen ollut.

torstai 22. marraskuuta 2012

Korttiaskartelua


Isänpäivän alla askarreltiin kortit papalle ja ukille, noille meidän perheelle niin rakkaille henkilöille.
Ukki ei tosin ole vielä korttiaan saanut, koska isänpäivävierailumme toisessa mummolassa peruuntui. Paljastettakoon kuitenkin nyt, että isänpäiväkortti on olemassa ja se on vielä tarkoitus toimittaa perille saakka.

Jos ei jaksa näperrellä liimapuikon ja huopapalasten kanssa, suosittelen käyttämään huonekalujen pohjiin tarkoitettuja huopatarroja. Meiltä löytyi setti, jossa oli valmiita erikokosia ja -mallisia huopapaloja, mutta setistä löytyi myös huopatarra-arkkeja, joista oli helppo leikellä kuvioita, poistaa suojapaperi ja lätkäistä kuvio taustapahville. Ei turhaa liimalla sotkemista, jolloin tällaisesta kerran-vuodessa-askartelijastakin korttien tekeminen tuntui mukavalta eikä meinannut edes malttaa lopettaa.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Lisäsin mekon ohjeen aiempaan postaukseen. Huh, kun olikin iso työ suomentaa muistiinpanoni. Minusta tuntuu, että ohje on sekava. Mutta kaikkeni annoin, enkä parempaan pysty. Olkaatte hyvät siis.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Talvinen mekko





Virkkasin vastaavanlaisen mekon kuin viime talvena. Nyt vain isommassa koossa.

Lankana käytin Novitan Keloa ja tällä kertaa virkkasin koukulla nro 8, edellisessä taisi olla koko 10.
Tämänkin mekon tein ihan omasta päästä, eli muuta ohjetta ei ollut kuin hatara muistikuva pienemmän mekon virkkauksesta. Yritin kuitenkin laittaa tällä kertaa jotain ohjetta ylös työn edetessä, jotta seuraavilla kerroilla ei tarvitsisi aloittaa taas ihan alusta silmukkamäärien ja muiden pohtimisen kanssa.

Tämä mekko on ehkä lähimpänä kokoa 74. Mekko on malliltaan kapea, joten luulen, että tämä samainen mekko olisi myös aivan passelin näköinen 68-kokoa käyttävälle.

Tässäpä nämä huolellisesti tehdyt muistiinpanoni. Lupaan kirjoittaa  puhtaaksi ja lisätä muutaman selventävän lauseen jahka kerkeän.




Tässä vähän ohjetta, miten tällaisen mekon saa aikaseksi. Laskeskelin myös pienemmästä mekosta silmukoita ja huomasinpa että virkkauskäsialani vaihtelee melko lailla. Vaikka pienempi mekko on selvästi pienempi kuin isompi versio, on siinä kuitenkin enemmän silmukoita kuin isommassa mekossa. Pienessä mekossa käsialani on siis ollut tiukkaa ja isommassa mekossa reilusti löysää. 
Jos joku tämän ohjeen perusteella kokeilee itse virkata vastaavanlaista mekkoa, kannattaa valita oman käsialan mukaan tuo ohje ja siitä sitten muokata samoissa mittasuhteissa ohje haluttuun kokoon.

En ole näitä ohjeita mitenkään testannut, joten en voi luvata että toimivat juuri sellaisinaan. Jos joku kuitenkin rohkenee kokeilla ohjeita, otan mielelläni vastaan sitten kommenttia, miten ohje toimi / mitä kannattaa muokata.


Talvinen mekko
n. koko 74 tai (56-62)

Virkkaa uusi silmukka aina edellisen kerroksen silmukan takareunaan, jolloin mekosta ei tule niin paksu ja jäykkä. Takareunaan virkkaamalla syntyy myös mekon "raitakuvio".

Sulje kerrokset, eli virkkaa kerroksen viimeinen silmukka ensimmäiseen silmukkaan kiinni, aina kiinteällä ketjusilmukalla. 

1.krs : Virkkaa 80 (110) ketjusilmukkaa ja sulje renkaaksi kiinteällä ketjusilmukalla. Helman alareunan ympärysmitta noin 83 cm (67 cm)

2.krs: Virkkaa jokaiseen silmukkaan kiinteä ketjusilmukka, sulje kerros kiinteällä ketjusilmukalla.

3.krs: Virkkaa ensin kaksi ketjusilmukkaa (korvaavat puolipylvään) ja kaikkiin muihin edellisen kerroksen silmukoihin (takareunaan) puolipylväs. Sulje kerros kiinteällä ketjusilmukalla.

4.krs: Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa ja 7(2) puolipylvästä. Virkkaa sitten  kaksi seuraavaa silmukkaa (siis kerroksen 9. ja 10. (4. ja 5.) silmukka) yhteen puolipylvääksi (Täältä, sivulta 13, kohdasta 1/2p-kavennus, voit katsoa ohjetta). Virkkaa kerros loppuun puolipylväitä, niin että virkkaat aina joka 9. ja 10. (joka 4. ja 5.) silmukan yhteen. Sulje kerros.

5.krs: Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa. Virkkaa kerros loppuun puolipylväitä niin, että virkkaat joka 2. ja 3.(3. ja 4.) silmukan yhteen. Sulje kerros.

6.krs: Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa. Virkkaa kerros loppuun puolipylväitä niin, että virkkaat joka 3. ja 4.(5. ja 6.) silmukan yhteen. Sulje kerros.

Tässä vaiheessa kannattaa sovittaa mekon alkua tulevalle käyttäjälle. Jos mekko tuntuu olevan väljä ja pyörivän vatsan ja rinnan ympärillä, tee seuraavat kerrokset tiukahkolla käsialalla. Jos helman yläreunan ympärysmitta tuntuu juuri sopivalta, virkkaa seuraavat kerrokset löyhästi, jotta mekon ympärysmitta ei pienene.

7-8. krs: Virkkaa koko kerros kiinteää ketjusilmukkaa. Sulje myös nämä kerrokset kiinteällä ketjusilmukalla.

Minun mekkojen helman yläreunan ympärysmitat ovat 53,5 cm ja 48,5 cm.

9. - 21. krs: Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa ja loput kerroksen silmukoista puolipylväitä. Sulje kerros kiinteällä ketjusilmukalla.

21. kerroksen jälkeen mekon pituus helman alareunasta mitattuna  n. 33 cm (21 cm).

22. (23.) kerroksessa tehdään napinlävet. Mitoita napinävet käyttämiesi nappien mukaan. Jos käsialasi on löysää, napinläpejä ei tarvitse välttämättä tehdä ollenkaan (edes isoille napeille).
55
22. krs: Virkkaa 2  kiinteää ketjusilmukkaa ja 1  kiinteä silmukka. Virkkaa sitten  2 ketjusilmukkaa  ja kiinnitä "ketju"  puolipylväällä 3. silmukkaan kiinteästä silmukasta lukien (siis 2 silmukkaa jää väliin).  Virkkaa 7  puolipylvästä, 2 ketjusilmukkaa ja kiinnitä "ketju" kiinteällä silmukalla 3. silmukkaan viimeisestä puolipylväästä lukien (2 silmukkaa väliin). Virkkaa 4  kiinteää ketjusilmukkaa, 1  kiinteä silmukka, 12  puolipylvästä, 1  kiinteä silmukka ja 2  kiinteää ketjusilmukkaa.                                                                                                                      

(22.krs: Virkkaa 4 kiinteää ketjusilmukkaa, 1 kiinteä silmukka, 17 puolipylvästä, 1 kiinteä silmukka, 8 kiinteää ketjusilmukkaa, 1 kiinteä silmukka, 18 puolipylvästä, 1 kiinteä silmukka ja 4 kiinteää ketjusilmukkaa.)

23.krs: Virkkaa 3 kiinteää ketjusilmukkaa, 1 kiinteä silmukka, 10 puolipylvästä, 1 kiinteä silmukka, 6 kiinteää ketjusilmukkaa, 1 kiinteä silmukka, 10 puolipylvästä, 1 kiinteä silmukka ja 3 kiinteää ketjusilmukkaa.

(23.krs: Virkkaa  5 kiinteää ketjusilmukkaa ja 1 kiinteä silmukka. Virkkaa sitten 2 ketjusilmukkaa ja kiinnitä "ketju" puolipylväällä 3. silmukkaan kiinteästä silmukasta lukien (siis 2 silmukkaa jää väliin). Virkkaa 10 puolipylvästä, 2 ketjusilmukkaa ja kiinnitä "ketju" kiinteällä silmukalla 3. silmukkaan viimeisestä puolipylväästä lukien (2 silmukkaa väliin). Virkkaa 10 kiinteää ketjusilmukkaa, 1 kiinteä silmukka, 16 puolipylvästä, 1 kiinteä silmukka ja 5 kiinteää ketjusilmukkaa.)

24.krs. Virkkaa koko kerros kiinteitä ketjusilmukoita. Päättele.   

(24. krs: Virkkaa 6 kiinteää ketjusilmukkaa, 1 kiinteä silmukka, 13 puolipylvästä, 1 kiinteä silmukka, 12 kiinteää ketjusilmukkaa, 1 kiinteä silmukka, 14 puolipylvästä, 1 kiinteä silmukka ja 6 kiinteää ketjusilmukkaa.)

(25. krs: Virkkaa koko kerros kiinteitä ketjusilmukoita. Päättele.)

Olkaimet:

Valitse / sovita olkaimille sopiva kiinnityskohta mekon takaa. Tarkista, että olkaimet tulevat symmetrisesti: Kun mekkoa katsoo takaapäin ja taittaa mekon keskeltä kahtia, tulee keskikohdan molemmille puolille jäädä  saman verran silmukoita ennen olkaimen alkukohtaa. Minulla  jäi takakappaleen keskikohdan molemmille puolille 1,5 (4) silmukkaa.

1. krs.: Virkkaa valitsemaasi aloituskohtaan  (mekkoon kiinni) 2 ketjusilmukkaa. Virkkaa viereiseen mekon silmukkaan 1 (2) puolipylväs.

2.krs. : Virkkaa 2 ketjusilmukkaa ja 1 (2) puolipylväs.

Jatka näin, kunnes olkain on sopivan mittainen (sovita!), n. 23 cm (21 cm).

Älä huolestu, vaikka olkain näyttäisikin tässä vaiheessa kummaliselta tai epäsiistiltä.

Kun olkain on sopivan mittainen, kierrä koko olkain oikealta (siis ei nurjalta) puolelta kiinteillä ketjusilmukoilla, jolloin olkaimen ilme siisteytyy.

Ompele nappi olkaimen toiseen päähän kiinni.

Tee toinen olkain vastaavasti.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Syksyn suosikit


Tänä syksynä olen ollut täysin lamaantunut blogin aihepiiriin kuuluvien puuhastelujen suhteen.

Kaksi viikkoa sitten saimme kuin saimmekin käytyä puolukassa keräämässä muutaman marjan talven varalle.   Tuoreiden puolukoiden innoittamana raotin nukkuvan koiran tavoin hieman toista silmääni ja mietin, josko sitä sittenkin jaksaisi herätä puuhastelemaan ja vaikka leipoisi jotain. 

Koska tiesin puolukoiden ja kinuskin olevan pettämätön yhdistelmä, pyysin miestäni tuomaan kaupasta kuohukermaa kinuskia varten. Tyytyväisenä ja innokkaana nostin miehen kiikuttamat kermapurkit jääkaappiin odottamaan leivontahetkeä, mutta kappas kummaa kun tuo raollaan ollut silmä lupsahtikin takaisin kiinni. Unia jatkettiin ja kermat unohtuivat.

Mutta arvatkaapas, mikä sai tämän tytön heräämään monen kuukauden unesta ja hyppäämään salamana pystyyn. Ei mikään muu kuin pihi luonne. Yksinkertaista.

Tässä eräänä päivänä vieläkin horroksessa olevana etsin jääkaapista itselleni suuhunpantavaa, kun huomasin kermapurkit ja ohimennen aioin vilaista purkkien päiväysmerkinnät. Ei jäänyt vilaisu ohimeneväksi vaan kääntyi pitkäksi tuijotukseksi. Kermathan olivat hyvää vauhtia menossa vanhoiksi, parasta ennen -päiväys kolkutti jo ovella. Kyllä tuli tossuihin vipinää ja alkoi vispilä heilua. Kun olisi voinut menettää ainakin kaksi euroa ja olisi vielä jäänyt syksyn suosikkimuffinssit maistamatta.

Vaikka jonkin verran on tuo piheyskin laantunut ensimmäisistä opiskeluvuosista. Silloin juuri kotoa muuttaneena ja itse omista kuluista huolehtivana söin makaronia vaikka iltapalaksi, ettei se vaan pääsisi vanhenemaan. Hieman ketsuppia sekaan ja sitten vain pisteltiin poskeen. Myöhäinen illallinen: pastaa tomaattikastikkeessa.

Toivotaan, että nopean heräämisen jälkeen luomet eivät pääsisi lupsahtamaan uudestaan kiinni.


Ohje on alunperin Kinuskikissalta. Tässä se minun tulkitsemana:

Puolukkamuffinssit kinuskikuorrutteella
n. 12 kpl

Kuorrutus:
 2dl kuohukermaa
2dl fariinisokeria

Kuumenna kerma ja sokeri kattilassa sekoitellen kiehuvaksi. Kaada keitos toiseen astiaan ja laita jääkaappiin jäähtymään.

Valmista kuorrutus ensimmäisenä, sillä kinuski vaahtoutuu vain täysin kylmänä. Jos jaksat ennakoida, valmista jo edellisenä päivänä kinuski jääkaappiin. Jos ennakointi unohtui, voit pompsauttaa pakastimen energiankulutuksen kasvuun ja laittaa kinuskin pakkaseen jäähtymään. Minä tein näin. Tässä kohtaa en jaksanut enää pihistellä. Käytä nimenomaan kuohukermaa, (ei vispi- tms.) jos haluat taata kinuskin onnistumisen.

Taikina:
2 munaa
1 3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl vehnäjauhoja
50 g sulatettua margariinia
3/4 dl maitoa
2,5 dl puolukoita

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää seosta muna-sokeri vaahtoon vuorotellen margariinin ja maidon kanssa. Sekoita puolukat joukkoon.

Täytä muffinssivuoat taikinalla ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.
Anna muffinssien jäähtyä kunnolla.

Minä suosittelen käyttämään Amerikan muffinssi -vuokia tahi sitten muffinssipeltiä, jotta taikina ei levahtaisi uunissa. Tämä on kyllä maku- ja ulkonäköasia. Vaikka eihän se maku muutu vaikka olisivatkin levahtaneet. Ei siis olekaan makuasia.

Vaahdota kylmä kinuski jämäkäksi vaahdoksi ja pursota jäähtyneiden muffinssien päälle. 
Koristele haluamallasi tavalla.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Makoisia unia


Onni ja epäonni tappelivat. Epäonni voitti. 
Tänä syksynä meillä on ollut epäonnea. Noin niinkun käytännön asioiden kanssa. Jos tarkemmin ajattelee, on meillä ollut paljon onneakin. Mutta tuo kylään saapunut epäonni on  kyllä siellä täällä pyörivästä onnesta huolimatta laittanut pakan ihan sekaisin. Väliaikaiselämää siellä ja täällä ja tuolla. Siksipä täällä blogin puolella on ollut hiljaiseloa.
Jospa se jouluun mennessä tasottuisi.

Mutta unohdetaanpa nyt onnit ja epäonnit. Kuvitellaan vanhahko, kellastunut, täyspuinen sänky, jonka kyljistä löytyy jos jonkin näköistä koloa ja kaiverrusta. Muutama tarrakin on päässyt koristamaan reunoja.
Lunastimme tämän mäntysängyn kahta kahvipakettia vastaan ja kannoimme sen varastoon odottelemaan.

Kesällä nostimme sängyn pölyttymästä varastosta pölyttymään hiomakoneen alle. Vaikka monesti tykkään, että se entinen elämä, kuhmut ja kolhut, saavat näkyä, saivat tämän sängyn kolhut lähteä ihan surutta.

Kun lakkakerros oli saatu irti ja pinnat hiottu sileiksi, levitimme päälle kaksi kerrosta läpikuultavaa valkoista puuvahaa ja päällimäiseksi kerros peittävää valkoista puuvahaa. Kokeilimme ensimmäistä kertaa puuvahaa ja ihan hyvä kokemus oli. Puuvahaa on helppo levittää jollakin rätillä, esimerkiksi vanhan tyynyliinan riekaleella. Sen me opimme, että läpikuultava vaha on tosiaan läpikuultavaa. Laitoimme siksi viimeiseksi kerroksen peittävää vahaa, mutta se ei enää imeytynyt niin hyvin kuin aiemmat kerrokset.Samaan lopputulokseen riittäisi luultavasti yksi kerros peittävää puuvahaa.  Alunperin olin kuvitellut sängyn mielessäni valkoisemmaksi, mutta olen silti kokonaisuuteen hyvinkin tyytyväinen. On siinä pojalla makoista nukkua!

(Olenpa tässä huomannut, että jokaisen koneen näytössä on erilaiset asetukset ja jokaisella koneella kuvat näyttävät ihan erilaisilta. Säätäkää mielessänne kuvien valoja, varjostuksia ja kontrasteja niin, että kuvat näyttävät aivan upeilta. Silloin näette ne samanlaisina kuin minä.)

tiistai 28. elokuuta 2012

Lämmintä syksyyn



Syksy saapuu ja talvikin kohta tulee.
RuttuNuttu-blogista löytyvää ohjetta mukaillen tein pienen päähän sopivan lämmikkeen talvipäiviä ja kylmiä syysiltoja ajatellen. Malli on hyvä, sillä se suojaa hyvin niskaa ja korvia, mutta ei valu kuitenkaan silmille.
Kelo-langasta valmista syntyi niin nopeaa, että siinä yllättyi sekä itse langan pyörittelijä että hänen miehensäkin. Jotakin voi joskus valmistua ihan kohtuullisessa ajassa.

Ajatuksena oli tehdä myssyyn koristeita, kuten ohjeesta löytyvissä mallikuvissa on, mutta kun myssy oli valmis, ei mieleeni tullutkaan minkäänlaisia hienoja koristeideoita. Toisin sanoen myssy miellyttää yksinkertaisena, valkoisena versiona silmääni niin paljon, että on vaikea keksiä koristetta, jonka kanssa myssy vetäisi vertoja nykyiselle pelkistetylle mallille.

torstai 23. elokuuta 2012

Suunnattoman suuri krokotiili


Mummolassa luetaan Roald Dahlin Suunnattoman suuri krokotiili -kirjaa. 
Meilläkin lymyilee nyt suunnattoman suuri krokotiili, "Rroko".

Rroko oli alunperin kokonaan puunvärinen, mutta se maalattiin basilikanvihreäksi.
Koska Rroko on suunnattoman suuri, sen täytyy olla myös suunnattoman vanha. 
Ja koska se on suunnattoman vanha, siitä yritettiin tehdä suunnattoman vanhan näköinen hiomalla 
kevyesti maalipintaan kuluneita kohtia ja enimpiä kiiltoja pois.

Rroko ei ole kovin kaunis.
Mutta ovatko krokotiilit oikeastikaan kovin kauniita?
Rroko on suunnattoman suuri, suunnattoman vanha
ja suunnattoman ruma.

maanantai 20. elokuuta 2012

Pikatuunauksia


 Meillä harrastetaan pikatuunauksia. Tai minä niitä harrastan, jos tarkkoja ollaan.
Kun tytär tarvitsee juuri nyt, tällä hetkellä, uudet legginsit, ei auta kuin ottaa sakset käteen, kaivaa vähemmän käytetyt sukkahousut esiin ja napsaista kärjet pois. Siinäpä legginsit heti valmiina käyttöön.

Meillä on useinkin tilanteita, joissa jotakin tarvitsee justnytheti. Tai minulla on, miehelläni ei niinkään.

Kevään ensimmäisenä hieman lämpimämpänä päivänä olin lähdössä lenkille. Lapset istuivat jo puettuina, kengät jalassa rattaissa, kun minä huomasin ettei minulla ole lenkkeilyyn sopivia shortseja. Juoksuhousut olisivat olleet sillä ilmalla auttamatta liian kuumat.
Pidin kahden sekunnin mietintätauon, jonka aikana rekisteröin pöydällä täydessä valmiudessa olevan ompelukoneen. Hain kaapista kuluneet tuulihousut, tartuin saksiin ja nips naps makasivat housujen lahkeet irrallaan lattialla. Käänsin lahkeet siinä ompelukoneen äären istuutuessani ja hurautin valkoisilla langoilla, jotka sattuivat sillä hetkellä koneessa olemaan, kauniit ompeleet lahkeisiin. 
Lapset joutuivat istumaan kolme tai ehkä neljäkin ylimääräistä minuuttia rattaissa.

Pikaratkaisut kunniaan.




maanantai 30. heinäkuuta 2012

Poika



Poika, joka ei yleensä juurikaan anna kuvata itseään, hakee välillä pipon laatikosta, tulee hieman ujosti pyytämään äitiä mukaansa,
 kiipeää arkun päälle ja odottaa, että äiti ottaa kuvia.
Rakas poika.

Tänään on muuttopäivä. Uuden kodin nettiyhteydestä ei ole vielä tietoa.
Palaan, kun se on kunnossa ja pahin hässäkkä ohitse.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Mielen tuunausta







Puhdistamista,
vaihtamista,
uusimista,
säilyttämistä,
vahvistamista,
hiomista,
pyyhkimistä,
maalaamista.

Lepopäivän onnistunut projekti.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Toisen romu on toisen aarre




Alkukesästä taloyhtiömme pihaan tuotiin viikoksi roskalava, johon jokainen sai vapaasti viedä tarpeettomat, kaatopaikalle menossa olevat tavaransa.
Naapurit täyttivät jätelavaa ja me tyhjensimme.
Toisen romu on toisen aarre.

Vanhan työkalupakin oli joku epäilemättä epähuomiossa jättänyt lavalle. Eihän tuollaista mitenkään olisi voinut kaatopaikalle viedä. Säästin pakin tuolta kohtalolta ja poimin mukaani.

Pesin pakin perusteellisesti ja hioin kevyesti hienolla hiekkapaperilla. Sivelin sitten pintaan kerroksen maalia ja jätin kuivumaan. Kannen saranoiden yläpuolella olisi hyvä paikka jollekin tekstille tai kuvalle, mutta ideoiden puutteessa jätin taiteilut väliin. Ehtiihän sitä myöhemminkin.

Tällä haavaa pakissa säilytetään kyniä sun muita taiteilutarvikkeita.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kässän-open painajainen




Huh, siinä se on. Tulipahan valmiiksi.
Kotipalapeli-blogissa , josta alla oleva ohje on suoraan kopioitu, oli aikoinaan villatakkihaaste, johon en tarttunut, mutta jonka neuletakit jäivät pyörimään mieleeni. Tuossa keväällä sitten, olisiko ollut maaliskuuta, innostuin ja päätin, että nytpä minä tekaisen sellaisen villatakin. Tekaisen, niinpä niin.

Ostin Novitan Miami-lankaa, joka on puoliksi puuvillaa ja puoliksi akryyliä, jotta takista tulisi pehmeä ja miellyttävän tuntoinen ihoa vasten.

Takin ohje kulkee nimellä Kässän-open painajaisen neuletakki. En peruskouluaikanani tuntenut olevani mikään painajainen, vaikken neulomisesta niin välittänytkään, mutta tätä takkia neuloessani totisesti tunsin. Kun tuo neulominen ei ole mikään leipälajini ja kun samassa taloudessa asuu kaksi pientä lasta, joista toinen joka kerta nähdessään äitinsä ottavan kutimet käteensä juoksee riemuissaan pomppimaan tämän niskaan ja toinen tavoittelee lankakeriä ja puikkoja suuhunsa minkä kerkeää, niin kyllä ei ollut kovin ruusuinen tuon takin taival tähän maailmaan. Kun sain kolme kerrosta neulottua eteenpäin, niin selän takaa tuli yllätyshyökkäys tai lattianrajasta kiskaistiin lankaa tai sitten muuten vain omaa kömpelyyttäni pudotin puikot lattialle ja etenin viisi kerrosta taaksepäin. Tai siltä se ainakin tuntui. Luultavasti se tahti on oikeasti ollut sellainen, että viisi kerrosta eteenpäin ja kolme taaksepäin, koska tuo takki nyt kuitenkin tuossa tyttösen yllä on. Pahimpina hetkinä, pakenin vessaan lukkojen taakse neulomaan, jotta tuo murheenkryyniksi muodostunut tekele joskus valmistuisi.

Mutta siinäpä se nyt silti on! Ja arvatkaa oonko ylpeä. Ihan ite tein.

Tällä kertaa, edellisestä  viisastuneena aloitin tekemään takista pari vaatekokoa suurempaa kuin tyttönen aloitushetkellä käytti. Ja nyt se on sitten sopiva ja menee vielä syksynkin. Pituutta lisäsin hieman ohjeesta poiketen, mutta muuten seurasin tarkasti ohjeita.

Sellaiselle näppärälle neulojalle, tässä on kiva, helppo ja yksinkertainen malli neuletakkiin.
Minä en ole näppärä neuloja, enkä siksi suosittele itselleni uuden aloittamista lähiaikoina.
Neulepuikot pakkaan kaapin perälle piiitkälle lomalle. Jospa ne loman aikana hieman rentoutuisivat ja suostuisivat tottelemaan minua uuden innostuksen iskiessä nykyistä paremmin.


Kässän-open painajaisen neuletakki

Suunnittelija Minna Metsänen

Koko n. 74(86)92(98)110 cm
Lanka Seitsemän veljestä
Puikot Novita 4-4 1/2 tai käsialan mukaan


Takakappale
Luo yhdelle puikolle 54(57)61(65)68 s ja neulo ainaoikeaa. Kun kappaleen korkeus on 18(22)24(27)28 cm, päätä molemmista reunoista 1x4(4)6(6)6 s kädenteitä varten = 46(49)49(53)56 s. Kun kädentien korkeus on 12(13)14(15)16 cm, päätä molemmista reunoista olan 12(13)13(14)15 s ja jätä keskimmäiset silmukat odottamaan huppua varten.


Vasen etukappale
Luo yhdelle puikolle 25(26)28(30)32 s ja neulo aina oikeaa, kunnes kappaleen korkeus on 18(22)24(27)28 cm, päätä oikeassa reunassa 1x4(4)6(6)6 s kädentietä varten = 21(22)22(24)26 s. Kun kädentien korkeus on 7(8)9(10)11 cm, ota pääntien reunassa 1x4(4)4(5)4 s langalle odottamaan huppua varten ja päätä vielä pääntien reunassa joka 2.krs 1(1)1(1)2x2 s ja 3x1 s pääntietä varten. Päätä loput eli olan 12(13)13(14)15 s samalla korkeudella kuin takana.


Oikea etukappale
Jottei tulis liikaa äksöniä, niin teeppä tämä ihan samanlai kuin tuo edellinenkin etukappale.


Hihat
Luo yhdelle puikolle 31(31)32(34(36) s ja neulo ainaoikeaa kunnes kappaleen korkeus on 4 cm, jolloin lisää molemmissa reunoissa 1 s. Toista lisäykset vielä joka 10. krs 4(3)4(1)1 kertaa ja sitten joka 8. krs 0(3)3(7)8 kertaa = 41(45)48(52)56 s. Kun kappaleen korkeus on 22(26(30)31(33) cm, päätä silmukat kerralla. Neulo toinen hiha samoin.


Viimeistely
Ompele olka- ja sivusaumat yhteen.
Huppu: Poimi puikolle pääntieltä odottavien 30(31)31(35(34) s:n lisäksi etupäänteiltä yhteensä 24(25)25(25)26 s = 54(56)56(60)60 s. Neulo näillä silmukoilla ainaoikeaa 2 cm. Lisää seuraavalla kierroksella 10 s tasavälein. Neulo ainaoikeaa kunnes hupun korkeus niskasta mitattuna on n. 22(24)25(27)29 cm. Jaa silmukat kahdelle puikolle ja neulo silmukat yhteen silmukka silmukalta. Poimi etureunoista ja hupun reunoista silmukat puikoille (poimi 1 s aina ainaoikeinneuleen harjanteiden välistä) ja neulo ensin 4 krs ainaoikeaa. Tee seuraavalla krs:lla napinlävet oikean etukappaleen reunaan siten, että ylin tulee pääntien kavennusten alkamiskohtaan ja loput tasavälein. Sulje napinlävet seuraavalla kerroksella lisäämällä silmukoita. Neulo aina oikeaa 10 krs:ta ja päätä s:t kerralla. Kiinnitä hihat kädenteille. Ompele napit paikoilleen.

EDIT: Ennen hupun aloittamista ompele yhteen vain olkasaumat. Hupun ja etureunojen neulomisen jälkeen ompele hihat paikoilleen ja vasta sen jälkeen ompele hihat ja sivusaumat yhteen.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Lissää liitutaulua


Kun tuota liitutaulumaalia on nyt ostettu ja hoksattu, miten tuollainen taulu saadaan aikaiseksi, niin teinpä sitten toisellekin, syksyllä kouluun lähtevälle kummilapselleni synttärilahjaksi sellaisen.

Tämän liitutaulun teko oli hieman haasteellisempaa, kun kehyksissä ei ollut valmiina kunnollista taustalevyä. Ostin sitten rautakaupasta siihen lastulevyä, josta mieheni sahasi sopivan palan pohjaksi liitutaulumaalille. Mieheni joutui sai muutenkin olla edellistä taulua enemmän apuna tämän tekemisessä, kun minun hermot tai taidot, tai mitkä sitten olivatkaan, eivät loppua kohden meinanneet riittää, kun ei ensi yrittämällä kaikki hommat onnistuneet.

Liitutaulumaalia myydään litran purkeissa, eikä  sitä mene yhteen tauluun kovinkaan paljon, joten voi olla, että vielä tulee värkättyä lisää liitutauluja. Jos vain jaksaa ja kerkeää. Jospa vaikka tekisi itsellekin yhden.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Herkkuleipää


Keittiön puolella vieläkin.
Lueskelin Kodin kuvalehteä maaliskuulta 2007 ja löysin sieltä herkulliselta vaikuttavan leivän reseptin. 
Niimpä hommasin tarvittavat ainekset ja kokeilin reseptiä.
 Ja herkullistahan siitä tulikin.

Tein leivän muuten aika lailla suoraan ohjeen mukaan, paitsi jätin oliivit kokonaan pois ja tuorehiivan sijasta laitoin taikinaan 2 pussia kuivahiivaa. Pinnalle laitoin juustorasteen sijaan auringonkukan siemeniä.

Herkkuleipä
4kpl

7,5dl vettä
50g hiivaa
2rkl hunajaa
3tl suolaa
1rkl yrttimausteseosta
5dl sämpyläjauhoja
noin 12dl vehnäjauhoja
1dl oliiviöljyä

Täyte:
250g fetajuustoa
3dl silputtuja oliiveja
3dl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
1 ruukku silputtua rucolaa tai basilikaa

Pinnalle:
oliiviöljyä voiteluun
juustoraastetta

Liuota hiiva, hunaja ja suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää yrttimausteseos.

Alusta jauhot vähän kerrallaan ja lisää lopuksi öljy. Lisää 1-2dl vehnäjauhoja, jos taikina tuntuu liian löysältä. Jätä taikina pehmeäksi ja anna kohota liinan alla vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi, 30-40 minuuttia.

Jaa taikina kahtia. Kauli molemmista paloista noin sentin paksuinen, hieman pitkulaisen mallinen levy. Levitä puolet täytteestä toiselle levylle, puolet toiselle.

Rullaa taikinat kääretortun tapaan. Leikka molemmat rullat keskeltä poikki, jolloin saat yhteensä neljä leipää.

Kohota liinan alla 15-20 minuuttia.

Voitele leivät kevyesti oliiviöljyllä ja ripottele pinnalle juustoraastetta.

Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.

Peitä leivät hetkeksi liinalla paistamisen jälkeen, jotta saat pehmeämmän kuoren.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Marenkia




Joskus leivonnasta jää yli kananmunien valkuaisia. Ja kun hyvää ruokaa ei ikinä kannata heittää pois niin ei kannata valkuaisiakaan. Jos on reippaalla tuulella, valkuaiset voi hyödyntää samantien. Mutta jos laiskottaa, kannattaa laittaa valkuaiset kannelliseen rasiaan jääkaappiin odottamaan sitä reippaampaa hetkeä. Valkuaiset säilyvät jääkaapissa hyvinä oman kokemukseni mukaan ainakin viikon. Ehkä ne säilyvät pidempääkin, en tiedä, mutta itselleni on tullut aina se reipas hetki viikon kuluessa. Se on hyvä, jos on kerran viikossa reippaalla tuulella.

Minä teen ylijääneistä valkuaisista marenkia, joko marenkilevyjä tai perinteisempiä pieniä suupaloja. Valmiitkin marengit säilyvät pitkään, viikkoja, jos ne säilyttää huoneenlämmössä ilmatiiviiseen rasiaan pakattuna tai kelmuun käärittynä. Marengit ovat hyvä vierasvara kaapissa. Niistä on helppo tehdä maistuva kakku tai pappilan hätävara -tyyppistä tarjottavaa. Pienet marengit maistuvat myös sellaisinaan, ihan ilman mitään lisuketta. Tai jos laittaa kermaa, marjoja/hedelmiä ja marenkia sekaisin, niin kyllä on hyvää. Ja helppoa. 

 Jos valkuaisia on säilyttänyt jääkaapissa, ne kannattaa ottaa ajoissa lämpiämään huoneenlämpöön, jotta ne vatkautuvat kunnolla. 


Marenkivaahto

1/2dl sokeria / 1 kananmunan valkuainen

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pienissä erissä kokoajan vatkaten.


Pienet marengit

Mausta halutessasi marenkivaahto esim. Marianne crushilla, turkinpippurimurskeella tai kookoshiutaleilla.

Nostele marenkivaahdosta lusikoiden avulla leivinpaperille pieniä kasoja.

Paista 125 asteessa noin 45min., kunnes marengit ovat kuivuneet kunnolla.


Marenkilevyt

Viisi valkuaista riittää kahden levyn tekemiseen. Kuvassa olevaan kakkuun käytin 7 valkuaista.

Voitele leivinpaperi kevyesti öljyllä, jotta levyt irtoavat valmiina leivinpaperista.

Pursota tai levitä pellille marenkivaahdosta haluamasi kokoisia levyjä. Jätä levyjen väliin leviämisvara, sillä marenki kohoaa jonkin verran uunissa.

Paista 125 asteessa 1h 45min - 2h, kunnes levyt ovat täysin kuivia.


Marenkikakku

2 marenkilevyä 
3 dl kermaa
1/2prk maustamatonta tuorejuustoa ( = noin 100g)
3 isoa Daim-patukkaa (á 56g)
                                                          hedelmiä/marjoja  kuvan kakussa viinirypäleitä ja nektariinia

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja 2 murskattua Daim-patukkaa.

Levitä 2/3 täytteestä marenkilevylle. Ripottele päälle reilusti paloiteltuja hedelmiä/marjoja.
Laita toinen marenkilevy täytteiden päälle.

 Levitä loput täytteestä ohueksi kerrokseksi päälimmäisen levyn keskelle pitämään koristeet paikoillaan. Älä levitä täytettä levyn reunoille, jotta se ei näy juurikaan koristeiden alta ja kakusta tulee kauniimpi. Koristele hedelmillä ja Daim-murskalla.

Kakku kannattaa täyttää mahdollisimman myöhään, juuri ennen tarjoiluhetkeä, jotta marenki säilyttää rapeutensa.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Liitutaulu




Kummityttöni täytti juhannusaattona 3 vuotta. Tein hänelle lahjaksi vaaleanpunaisen liitutaulun. Idea on suoraan toisesta blogista.

Irroittin vanhasta taulunkehyksestä aluksi lasin ja taustalevyn, minkä jälkeen hioin kehykset ja pohjamaalasin valkoisella huonekalumaalilla.
Pintamaalin sekoitin valkoisesta huonekalumaalista ja  kirkkaanpunaisesta askartelumaalista. 

Itse liitutauluosan tein kehyksien kovasta taustalevystä. Maalasin sen ensin tartuntapohjamaalilla ja sivelin sitten päälle kaksi kerrosta liitutaulumaalia. Kiinnitin levyn kehyksiin puuliimalla ja laitoin varmuuden vuoksi niittipyssyllä muutaman niitin kiinnittämään levyä.

Ripustuslenkin punoin rautalangasta ja kiinnitin sen niittipyssyllä kehyksien takaosaan. Liitutelineeksi ostin ns. apteekkarinlipaston vetimen, jonka ruuvasin ylösalaisin kehyksiin kiinni. 

Liidut ostin valmiina kaupasta, mutta taulusienen leikkasin tavallisesta keittiösienestä, kun en löytänyt kaupasta valmiina sopivan pientä pyyhintään sopivaa sientä. Tein sienestä sen kokoisen, että mahtuu yhden liidun kanssa juuri sopivasti tuohon pieneen liitutelineeseen.

Vaikutti lahjansaaja tyytyväiseltä lahjaansa.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Rotinat



Tässä kesäkuun aikana ystäväpiiriini on syntynyt kaksi pientä poikavauvaa.

Kun meidän kuopuksemme syntyi, järjestivät ystävämme meille yllätyksen, joka lämmittää vieläkin mieltä!
He olivat sairaalassa ollessani yhdessä laittaneet ruokaa ja leiponeet meidän pakasteemme täyteen kaikenlaista suolaista ja makeaa syötävää. Olin niin onnellinen ja otettu tästä huomionosoituksesta, että innolla olen ollut mukana jatkamassa tällaista, toivottavasti perinteeksi muodostuvaa tapaa. Rotinaperinne tuntuu ainakin täällä päin olevan vähän katoamassa.

Niimpä leivoimme kavereiden kanssa pienten nyyttien kotiin hieman suolaista ja makeaa syötävää. Lisäksi teimme ruokaa ja ostimme vähän makiaista ja sen sellaista mukaan.

Voi, sitä hyvän mielen määrää, joka tuosta pienestä auttamisesta syntyi, sekä itselle että näille tuoreille vanhemmille! Suosittelen lämpimästi muillekin.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Aurinkomekko






Viikonloppuna olimme juhlissa. Tein niitä varten aurinkoiselle pikkuneidillemme aurinkoisen mekon. Keltaisen kankaan leikkelin huivista ja yläosa syntyi pitsiliinasta. 


Olen sen sortin ompelija, että kaavoja tulee harvoin käytettyä. Se on vain laiskuuttani; en jaksa alkaa niitä etsimään ja piirtämään, varsinkaan jos niitä pitäisi vielä muokata, jotta saisi mieleisen lopputuloksen.

 Tätä aurinkomekkoa varten mittasin neidin rinnanympäryksen,  otin sakset käteen ja aloin leikkelemään kangasta. Huivikangas on erittäin ohutta joten käytin koko ajan kaksinkertaista kangasta. Helmaosassa kangasta on siis neljä kerrosta, sillä vuorikangas on samaa huivikangasta kuin päällinenkin. 


Yleensä ompelutyöni, kuten tämä mekkokin, ovat valmiina kohtalaisen siistin näköisiä ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Se, miten tähän lopputulokseen on päästy, on sitten eri asia ja saisi varmasti jonkun toisen ompelun harrastajan haromaan hiuksiaan ja varmaan irvistämäänkin. Aloittaessani minulla on usein vain hatara mielikuva, siitä millainen lopputulos on. Otan vain kankaan ja alan leikkomaan ja ompelemaan.

  Suunnitelmat muuttuvat vähän väliä. Jos huomaan tehneeni virheen, joka ei ole kohtalaisen helposti korjattavissa, muutan suunnitelmiani ja keksin jonkin toisen ratkaisun. Tai sitten vain siinä ommellessani  mieleeni juolahtaa jokin uusi idea, jota pitää tietenkin heti kokeilla.
 Sattumalla onkin suuri osuus minun luomuksissani; Aurinkomekkoon oli tarkoitus tulla suora, hieman alaspäin levenevä helma ja niimpä ompelinkin helman nurjalle puolelle vuorikankaaseen kiinni, jotta päällispuolelle ei jäisi mitään saumoja. Helman ommeltuani huomasin, että vuorikankaan ja päälliskankaan saumasta tuli hieno, ja sauman alapuolelle jäi kiva rimpsuhelma. Niimpä muutin lennosta suunnitelmiani, käänsin mekon nurinpäin ja jatkoin ompelua. Rimpsuhelma tuli näkyviin, nurjasta tuli oikea puoli ja oikeasta nurja puoli.                                                                  



Vaikka rakastan tällaista luovaa ompelua, kun saa ihan vapaasti tehdä mitä mieli tekee, olen vakavasti harkinnut siirtyväni, ainakin osittain, kaavoista ompeluun. Uskon, että olisi paljon helpompaa ommella, jos tietäisi jo aloittaessa, mitä on tekemässä. Ja jos vielä lisäksi olisi valmiit kaavat ja työohjeetkin, niin sen kuin surruuttelisi menemään. Säästyisi niiltä lukuisilta pikkuongelmilta, joita nykyisellä tyylilläni kohtaan tämän tästä.

Vähäsen silti mietityttää. Tuntuisiko se enää niin mukavalta, kun ei olisi ne omat päähänpistot siinä mukana, eikä tulisi niitä "Hei, tämä päähänpistohan onnistui!" -elämyksiä niin paljon. Eikä niissä valmiissa ohjeissa useinkaan ole neuvottu, mitä täytyy tehdä jos aikoo leikata resorit vanhasta hupparista, ottaa päälliskankaan kolmesta kaapin perältä löytyneestä pikkutilkusta, vuorikankaan äidin vanhasta neuletakista ja vetoketjun ratkoa kaverin äidin juhlapaidasta. Ei minulla ole aina montaa metriä uutta, juuri pakasta rullattua kangasta, juuri oikean mittaista vetoketjua ja valmista tukikangasta silitettävine liimapintoineen. Saumurin olen muuten luvannut itselleni 40-vuotislahjaksi, jos en sitä vielä silloin omista.  Joka tapauksessa, kaavapaperia ja ensimmänen kaavoja sisältävä lehti on jo hankittu. 





torstai 14. kesäkuuta 2012

Lelut laatikkoon



Veljeni nikkaroi meille reilu vuosi sitten lelukorin raakalaudasta ja kolmiorimasta.
 Minä sitten hioin ja maalasin sen. 
Loistotapauksia, sekä veli että kori.

Olen ajatellut tehdä itse toisen samanlaisen. 
Pääsee listan jatkoksi tuo ajatus.
On muuten aika pitkä lista.

Välillä mietin kyllä, että tarvitsemmeko me lelukoria ollenkaan,
 kun kuitenkin suurimman osan ajasta ne lelut lojuvat jossain aivan muualla kuin korissa. 
Mutta niinä hetkinä, kun lelut on juuri saatu kerättyä kasaan, haikailen kovastikin uuden lelulaatikon perään.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Rottinkituolit


Muuttaessamme tähän nykyiseen asuntoomme löysimme edellisen omistajan jäljiltä kaksi korituolia. Toinen oli vaaleanruskea ja toinen oli (tai oli ainakin joskus ollut) valkoinen. Molemmissa oli kulahtaneet ruusukuvioiset pehmustetyynyt.

 Mieheni maalasi valkopohjaisen tuolin ensiksi spraymaalilla kunnolla valkoiseksi ja siveli sitten lakkakerroksen valkoisen maalin päälle. Nakkasimme ruusukuvioiset tyynyt roskiin ja ostimme uudet yksiväriset tilalle.

Toinen tuoleista seisoo vielä  alkuperäisessä asussa, kulahtaneine ruusutyynyineen, parvekkeella. Tuoli on risaisempi kuin valkoinen kaverinsa, joten meillä on vielä mietinnässä, alammeko kunnostamaan tätä tuolia  vai annammeko sen rapistua rauhassa, kunnes roskalava kutsuu. Tulipa tässä mieleen, että jos nuo ruusukuvioiset tyynyt eivät olisi niin kulahtaneita ja latistuneita, niin olisivat oikeastaan aika herttaisia.



tiistai 5. kesäkuuta 2012

Etiketit irti




Niksi niille, jotka taistelevat itsepintaisen tiukassa olevien etikettien kanssa: Voitele etiketti (tai se liimapintahan se yleensä on se varsinainen kiusankappale) margariinilla tai voilla, anna vaikuttaa yön yli ja koita sitten uudestaan liimapinnan irroitusta.

Itse liottelin oliiviöljypulloa ja hillopurkkia kuumassa vedessä ja ties missä etikka-/äkäsinpesuainemitälöytyyliemissä, mutta liimapinnat olivat ja pysyivät purkkien kyljissä kiinni. Rasvakikasta kuultuani ja sitä kokeiltuani luulen, että tukkani harmaantuu jatkossa aavistuksen hitaammin.

Pulloa puhdistaessani annoin rasvan vaikuttaa yön yli ja sain sitten märällä sienellä hangattua liimapinnan pois. Jos toimii kuten minä, säästyy toisen purkin kanssa tuolta hankaamiseltakin; Unohdin purkin rasvakuorrutteineen viikoksi tiskipöydän nurkkaan. Kyllä oli kerennyt rasva vaikuttaa, eikä tarvinut kuin pestä rasva pois, niin liima lähti siinä samalla ihan itsestään.

Tämä rasvakikka on ilmeisesti jokin yleinen kansanviisaus, mutta minä en ollut kuullut siitä aiemmin. En suostu uskomaan,  että olen ainoa sivistymätön tämän asian suhteen, joten jaan niksin, jotta sillä toisellakin olisi mahdollisuus saada läpinäkyvä, liimatahraton pullomaljakko kukillensa.


perjantai 1. kesäkuuta 2012

Suolainen piirakka



Tästä piirakasta on tullut menestys lähipiirissäni. Kosteahko, pehmeä pohja lienee osasyynä siihen. Herkulliset täytteet varmistavat maukkauden.

Usein suolaisen piirakan leipominen jää vain ajatuksen tasolle, sillä pohjan tekeminen tuntuu jotenkin työläältä ja tympeältä. Tämän piirakan pohja on niin helppo ja nopea tehdä, että laiskemmanpuoleinenkin kokkaaja jaksaa tarttua toimeen. Jauhopussi esiin, muutama kädenheilautus ja pohja on valmis!

Nopea suolainen piirakkapohja

2dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
1/2tl suolaa
1/2tl leivinjauhetta
1/2dl ruokaöljyä
1dl vettä

Sekoita kaikki ainekset keskenään puuhaarukalla. 
Taputtele taikina voideltuun piirasvuokaan.

Minun piirasvuokani pohjan halkaisija on hieman yli 21 cm. Jos teet isompaan vuokaan, ohje kannattaa tehdä ainakin puolitoistakertaisena.

Täytteet voi kukin valita vapaasti oman makunsa mukaan. Olen syönyt piirakkaa ,sekä itseni että muiden tekeminä, monenlaisilla erilaisilla täytteillä ja aina on ollut älyttömän hyvää.

Meidän perheen yleisimpään versioon tulee

 400g jauhelihaa (ruskistettuna ja maustettuna)
1 suurehko sipuli
paprikaa
maustekurkkua

Kuvassa näkyvään versioon laitoin myös tomaattia. Jauheliha kannatta maustaa melko voimakkaasti, jotta se antaa kunnolla makua piirakkaan. Sipulin voi halutessaan kuullottaa pannulla, mutta minulla on tapana pilkkoa se ihan vain raakana piirakan päälle ja hyvää tulee niinkin.

Täytteeksi sopivat hyvin myös

kana
kinkku
fetajuusto
aurajuusto
aurinkokuivattu tomaatti
kirsikkatomaatit
purjosipuli
persikka

Tai mitä ikinä keksiikään...

Täytteet siis pilkotaan ja levitetään tasaisesti piirakkapohjan päälle.
Lopuksi pinnalle ripotellaan

juustoraastetta
  
ja päälle kaadetaan munamaitoseos:

2dl ruokakermaa
2dl maitoa
3 munaa

Sitten piirakka laitetaan uuniin 200 asteeseen ja paistetaan, kunnes pinta on saanut mukavasti väriä.

Meillä työnjako menee yleensä niin, että minä teen pohjan ja munamaitoseoksen, mies ruskistaa jauhelihan ja yhdessä pilkotaan muut ainekset. Herttaista, eikö vain.


tiistai 29. toukokuuta 2012

Rompetta kotiinviemisinä






 Kävin reilu viikko sitten Kirppis- ja rompemarkkinoilla. Vaikka tuota rompetta oli jo ennestään ihan kiitettävästi tässä huushollissa, en minä malttanut olla kantamatta sitä vielä lisää mukanani. Tottakai rompemarkkinoilta tuodaan rompetta tuliaisina.

Olenpa kuitenkin viime aikoina huomannut, että vaikka hamsteri olenkin, niin silti suurin osa kauniista tai käytännöllisistä tai muuten vaan kivoista romppeista tulee hetken hypistelyn jälkeen laskettua takaisin myyntipöydälle. Näköjään olen vähäsen oppinut tuota kohtuutta. Tai sitten huomannut säilytystilojen rajallisuuden. Tai sitten, ja mitä luultavimmin, kyseinen ilmiö johtuu ajoittain erittäin pihistä luonteestani. Tai sitten jostakin muusta. Sama se.

Jotakin kuitenkin tarttui mukaani muutaman kirjan, puisten junaratojen ja sen sellaisten lisäksi. Vanha Aarikan helmihärpäke, koriste, mikälie, päätyi tämän talon ensimmäiseksi oikeaksi pannualuseksi. Tai eihän tuokaan oikeasti oikea pannualunen ole, kun se on oikeasti helmihärpäke. Mutta minulle se on oikea pannualunen, kun se on sentään puinen ja sen tehtävä on nimenomaan olla pannualunen. Tähän asti pellit ja pannut on laskettu tylsästi patalappujenn päälle. Eivätkä patalaput ole pannualusia, kun ne ovat patalappuja.








Tästä herttaisesta pärekorista jouduin pulittamaan 50 senttiä. Vähän aikaa täytyi miettiä otanko, mutta sen verran löyhällä oli tämän saiturin lompsa tällä kertaa, että mukaan lähti. Kotona pärekori sai valkoisen maalipinnan ja täytteeksi värikyniä. 







Näistä helmistä olen onnellinen. Vanha mies niin mukavan sydämellisesti jutteli ja kertoi jo edesmenneen vaimonsa perineen helmet äidiltänsä. Kiehtovaa. Kaikilla esineillä on historia, mutta vanhemmilla esineillä on vanhempi ja pidempi historia. Joku muukin on käyttänyt näitä helmiä. Ja sen jonkun muun äitikin on käyttänyt näitä helmiä. Yksittäiset tummentuneet helmet kertovat tämän kaulanauhan historiaa. Vanhat tavarat, asiat ja esineet kiehtovat niin paljon.














Sama vanha mies ei tuntenut vaimonsa poismenon jälkeen enää tarvitsevansa tätä pientä kannua. Minä tunsin tarvitsevani. Osittain pelkästä sympatiasta tätä miestä kohtaan. Tai sanoisiko näin, että kahden euron ylittävän hintansa takia en ehkä olisi  joltakin muulta kauppiaalta tätä ostanut. Ei silti harmita tuhlailu.