sunnuntai 4. elokuuta 2013

Puujakkara



Puinen jakkara vessaan oli pitkään hakusessa.
 Ei löytynyt.
 Ei me kyllä olisi tarvittukaan, kun "isähän voi aina nostaa".
Silti sellainen on nyt vessassamme.
Mies nikkaroi.
 Nostan hänelle hattua.

 Jakkara valmistui kierrätystavarasta.
Jalkoihin käytetyt kaneliseiskat ovat siskon talonrakennusjäämistöä ja kannen lankku on kaivettu vanhempieni terassin alta naulaisena ja likaisena.

Naulojen poiston jälkeen lankusta leikattiin sopivankokoinen pala, joka hiottiin kevyesti niin, että harmaantunut pinta ei kadonnut kokonaan. Jalkojen osat hiottiin myös ennen niiden yhteenliittämistä.

Mies teki uuden aluevaltauksen ja tutustui puutappien käyttöön.
 Jalkojen osat on ruuvattu toisiinsa kiinni ja ruuvien päälle on liimattu puutapit. Mies ruuvasi ensin tavallisella poranterällä tapeille reiät, joiden pohjalle hän sitten teki pienemmällä terällä ruuveille kolot. Ruuvien kolot ulottuivat tappikolon pohjalta puukappaleen läpi kiinnitettävään osaan asti.
Tapit mieheni teki tappiporanterällä erillisestä laudasta.

Kun osat oli ruuvattu toisiinsa kiinni, liimattiin puutapit puuliimalla omiin koloihinsa ruuvinkantoja peittämään.
Tässä vaiheessa tapit olivat vielä eri mittaisia ja tulivat ulos tappirei'istä.
 Jotta tapit näyttäisivät lopputuloksessa siistiltä, mies tilkitsi tappien ympärille jäävät pienet raot tuputtamalla niihin sahanpurun ja puuliiman seosta.
                                                                        Liiman kuivuttua tapit lyhennettiin oikeaan mittaansa ja pinta hiottiin sileäksi.



Tuolin kanteen ei haluttu näkyviin ruuvinkantoja eikä tappeja, joten kansilevy kiinnitettiin jalkoihin perinteisemmillä tappiliitoksilla; Jalkoihin ja kansilevyn pohjaan ruuvattiin tapeille sopivat kolot, minkä jälkeen tapit siveltiin ympäriinsä liimalla ja työnnettiin kansilevyn koloihin. Lopuksi kansilevy tappeineen painettiin jalkojen päälle niin, että tapit upposivat jaloissa oleviin koloihin. 
Pinnalleen tuoli sai helmenharmaa-sävyisen puuvahan. Kansiosa vahattiin vain kerran, jolloin siitä tuli sopivasti "vanhentuneen" näköinen, mutta kuitenkin siisti.
Jalat vahattiin ohuesti kahteen kertaan.

Jalkojen pohjiin kiinnitettiin viimeistelyn lopuksi tassut, minkä jälkeen tuoli pääsi käyttöön, eikä isän tarvitse enää aina nostaa.


2 kommenttia:

MiiA kirjoitti...

Hieno!! On kivemman näköinen ku muoviset kaverinsa :)

Suvi kirjoitti...

Onpa hieno jakkara! Kauniisti sopii uusi ja vanha puu yhteen. Puista jakkaraa olen minäkin tuohon tarkoitukseen suunnitellut.