Valoa ja varjoja

Joskus on helppo samaistua Aku-Ankan elämään.
Itse asiassa aika useinkin täällä meidän huushollissa.

Kerään ympärilleni, tahtomattani, rikkoutuvia laseja ja sähköiskuja.

Mutta tekevälle sattuu.

Omistamme tällä hetkellä neljä kynttilälyhtyä. Niistä yhdessä on vielä ehjät lasit. Paloturvallisuussyistä, en uskalla pitää lyhdyissä elävää tulta ilman laseja. Onneksi lyhdyille voi keksiä muutakin käyttöä.

Kaksi lyhtyä pääsivät uudelleen valaisemaan kotiamme, mutta tällä kertaa keinovalolla. Porasimme lyhtyjen kansiin reiät sähköjohdoille ja ostimme valmiit lampunpidikkeet ja johdot, jotka pujotimme lamppujen sisään.

Paljastettakoon vielä, että tämäkään työ ei onnistunut ilman ylimääräistä sähköpurkausta, mutta tälläkertaa näppini säästyivät iskulta. Vinkiksi muille ja etenkin itselleni totean, että käytä aina kaikkia osia, mitä noissa valmispaketeissa (esim. lampunkannatin + johto -paketti) tulee. Niillä kaikilla on varmasti jokin merkitys kokonaisuudessa. Tämän purkauksen jälkeen pujotimme vielä varmuuden vuoksi lampun johtoon lyhdyn sisäpuolelle muovilätyskän (jäätelörasiasta leikattu) eristeeksi  lampunkannattimen ja lyhdyn metallisen kannen väliin.

Mutta katsokaa noita lamppuja!
 Kyllä kannatti värkkääminen.
Karuja mutta kauniita.

Ja nuo varjot, jotka lamput iltasella luovat,
ne viehättävät aina vaan.

Muumitalo

Esikoinen toivoi syntymäpäivälahjaksi muumitaloa.
Mieheni kanssa sellaisen hänelle värkkäsimme.
Materiaali on pääosin kierrätettyä vaneria, joka on peräisin naapurimme Kiinasta tilamaan moottoripyörän pakkauslaatikosta.
Hyvää ei kannata heittää hukkaan.

Syntymäpäiväaamuna (joka oli noin kaksi kuukautta sitten) talo oli pelkistetty versio. Ja sitä se on vieläkin.
Ajatuksenamme oli ja on vieläkin, että taloa täydennetään ja somistetaan aikaa myöten yhdessä pojan kanssa. Ikkunat ovat saaneet tähän mennessä pielilaudat ulkopuolelle ja verhot sisäpuolelle.

Verhot muotoilin ja kiinnitin pelkällä kuumaliimalla. Verhotankoina on paperinarunpätkiä.

Paljon on talossa vielä tekemistä. Ovet puuttuvat, kalusteet puuttuvat, kattoon on tarkoitus tehdä huopakate ja räystäät huopakankaasta, kuisti ja portaat olisivat kivat....
Tämä on varmaan meidän ikuisuusprojekti.

Ajattelin aluksi, että esittelen tämän täällä blogissa vasta sitten, kun talo on valmiimman näköinen. Talo on ollut kuitenkin niin kovassa käytössä, että se alkaa näkyä päällepäinkin, joten ei tämä taida koskaan olla se "täydellinen" talo.
 Lapsille se on kuitenkin täydellinen. He ovat nauttineet suunnattomasti muumitalosta ja leikeistä sen ympärillä.

Sopivat muumihahmot löysin valmiina Kärkkäisen leluosastolta. Kuvassa muumipappa on nuotion ääressä yläkerrassa. "Nuotioksi" päätyi kaapista löytynyt led-tuikku.

Täytetyt pinaattilätyt

Pitkän koulu- ja työpäivän päätteeksi pinaattilättyjä lisukkeilla.
Voin vain suositella.

Ohjeen annos on melko suuri.
 Taikinasta riitti nelihenkiselle perheellemme kahteen ruokailukertaan.
Yhtä ruokailukertaa varten ohjeen määristä kannattaa ottaa kolmasosa pois tai ruokahalusta riippuen vaikka puolittaa ainesosien määrät.

Pinaattilätyt

2,5 dl (ruoka)kermaa 

5 dl vettä                         ( voit korvata kerman ja veden 7,5 dl:lla maitoa)

3 kananmunaa

1 dl ruisjauhoja

3 dl vehnäjauhoja

3 rkl ruokaöljyä

1,5 tl suolaa

1 tl basilikaa

ripaus valkopippuria

150 g pakastepinaattia sulatettuna

Paistamiseen voita tai margariinia

Sekoita kerma ja vesi keskenään ja vatkaa kananmunat joukkoon.
Lisää jauhot, pinaatti ja loput mausteet. Anna kohota hetken aikaa (jauhelihan paistamisen ajan).
Paista vohveliraudalla tai pannulla lätyiksi.

Laita täytteeksi paistettua ja voimakkaasti maustettua jauhelihaa (400g) (minä maustoin tällä kertaa maustepippurilla, curryllä, paprikajauheella, suolalla ja grillimausteseoksella) ja rahka/jogurtti/kermaviilikastiketta.

Rahkakastike

1 prk rahkaa                               (maustamatonta jogurttia / kermaviiliä)

loraus maitoa pehmentämään rahkaa

1 pieni suolakurkku

pienehkön sipulin puolikas

1 tl hunajaa

(ripaus sokeria)

Pilko suolakurkku ja sipulin puolikas pieniksi palasiksi ja sekoita rahkan joukkoon. Mausta hunajalla ja sokerilla.

Lapset söivät letut kätevästi rullattuina suodatinpusseista.

Karamelleja kääretortussa

Osaan tehdä hyvänmakuisia kääretorttuja.
En osaa tehdä kauniita kääretorttuja.

Kattauksesta voi kuitenkin tehdä kauniin, jolloin huomio kiinnittyy pois itse tortun ulkonäöstä.

Joskus tulee olo, että on ihan pakko päästä testaamaan, miltä turkinpippuri maistuu kääretortussa.
Sitten testataan.
Tehtailin samalla kertaa useamman kääretortun, joten osaan laitoin väliin turkinpippurirahkan sijaan mariannerahkaa. Marianne oli minulle tuttu maku entuudestaan, mutta turkinpippuria en ollut aiemmin kääretortussa maistanut.

Hyvältä se maistui, kunnon salmiakilta. Erilaiselta kääretortulta.
Parhaimmillaan pippuritorttu oli leipomista seuraavana päivänä, jolloin rahka oli kerennyt kunnolla maustua ja turkinpippurin maku tuli paremmin esiin (ja kääretortusta tuli vieläkin vähemmän kaunis, kun täyte tummui ja väri levisi).

Kääretorttu

Pohja (1 kpl):

4 kananmunaa

1,5 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

3/4 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, perunajauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää siivilän läpi vaahtoon varovasti sekoittaen. Kaada taikina pellille ja paista 225 asteessa 6-8 minuuttia. Ripottele puhtaalle leivinpaperille sokeria ja kumoa valmis torttupohja sen päälle. Irroita uunissa alustana ollut leivinpaperi.

Täyte (Huom! 2 torttuun):

2,5 dl kermaa

1,5 prk (1 prk = 250 g) rahkaa

(sokeria)

1 pussi turkinpippurimakeisia / mariannekarkkeja
 (tai vastaavia, esim. Pirkan Tulinen pippuri -karkkeja)

Murskaa karkit pieniksi palasiksi. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita rahka ja karkkimuruset joukkoon. Lisää tarvittaessa sokeria oman makusi mukaan.

Levitä täyte torttupohjan päälle ja kääri pohja rullalle.

Minä tein tuon karkkien murskaamisen yleiskoneella, mutta se onnistuu ilmankin. Kun laittaa kaksi pakastuspussia päällekkäin ja karkit sisään, voi karkit hyvinkin paukutella vasaralla palasiksi. Niin minä tein ennen yleiskoneen tuloa taloon.

Syksy