lauantai 12. joulukuuta 2015

Joulua kotiin

vaalea joulu

joulukoti


Tänä vuonna joulua meidän kotiin tuovat pieni sypressi, ensimmäistä kertaa meille laitettu joulukuusi sekä ruokailutilan seinälle rakennettu tähtirykelmä.
 Suurin tähti ostettiin valmiina.
 Muut tehtiin itse täältä (klik) löytyvän ohjeen avulla ja 
hermot meni ja turhautti  
kyllähän noista tähdenmuotoisia saatiin. 
Tähdet kiinnitettiin valkoisella kalastajanlangalla kattoon kiinnitettyyn kaksiriviseen kiskoon, joka leikattiin yläkerran huoneesta ylijääneestä verholistakiskosysteemistä. 

Kynttilöitä ja muita pieniä joulujuttuja löytyy myös muualta kodista, mutta kuvissa näkyvät ovat suosikkini.
latvatähti helmistä

lauantai 7. marraskuuta 2015

Musta tuulikaappi


musta eteinen

musta eteinen


Pienen pieni tuulikaappimme
oli ihan perus.
Ihan hyvä, ihan tavallinen.
 Ja vähän tylsä.

Hetken mielijohteesta maalasimme sen mustaksi.
Maali on täyshimmeä seinämaali ja sävynä on Tikkurilan Y498 (Keskiyö).

Harmaan laminaattitason vaihdoimme puutasoon, joka leikattiin liimapuulevystä vanhan tason
mittojen mukaan.

Taso käsiteltiin ensin leikkuulaudoille tarkoitetulla puuöljyllä, mutta
 lopputulos oli liian keltainen, joten levy käsiteltiin vielä kertaalleen Osmocolorin puuvahalla, sävyllä helmenharmaa.

Ylös kiinnitimme tangoksi vanhan harjanvarren pätkän.

Pienen pieni tuulikaappimme
on vieläkin aika tavallinen tuulikaappi.
Muttei kuitenkaan ihan perus.



Ennen

perjantai 11. syyskuuta 2015

Uusi koti

valkoinen koti

itse tehty pöytä


rikkasetti

Vanhat tutut huonekalut uudessa ympäristössä.

En raski vielä irroittaa alakertaan ripustettuja koristeita,
sillä ne tuovat niin mukavasti juhlantuntua ja hyviä muistoja muuttohaipakan keskellä pidetyistä synttärijuhlista.
Tämä koti on paljon meidän näköisemme, vaikka olemme asuneet tässä vain hetken ja kaikki on vielä kesken. Osa tavaroista majailee vielä autotallissa ja osa säkeissä ja laatikoissa ympäri taloa.
 Pienen kaaoksen keskellä kiinnitän katseeni niihin kohtiin,
 jotka ovat järjestyksessä,
 jotka näyttävät kauniilta silmiini.


Alakerran pieniä tavarakasoja rajasin tähän kuvaan, jotta voin ne sitten unohtaa ja rajata pois verkkokalvoiltani.
Siihen asti, että on aikaa tarttua niihin.
Yläkerrassa ei puhuta tavarakasoista vaan säkkikasoista.
Niitä en halua vielä edes ajatella.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kengännauhakikkoja



solki kengännauhoihin



Kun lapsi ei vielä solmi itse kengännauhoja, täytyy keksiä kikkoja,
jottei tarvitsisi luopua hyvistä kenkävaihtoehdoista vain nauhojen vuoksi.

Tavalliset nauhat voi vaihtaa joustavaksi kuminauhaksi, jolloin nauhoja ei tarvitse sitoa.
Sopivaa kuminauhaa löytää perusmarketeista tai käsityökaupoista.

Nauhoihin voi myös lisätä tuollaisen painettavan soljen, jolloin lapsi voi itse kiristää nauhat.
Niitä löytää esimerkiksi vanhojen tuulihousujen lahkeista.
Tai sitten sieltä käsityökaupasta.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Nukenvaunut

nukenvaunujen kunnostus

nukenvaunujen kunnostus
´
 Voi, kun siitä tulee hyvä mieli,
kun näkee loisteen lapsen silmissä ja hymyn suupielessä!
 
 
Saimme viime syksynä ystäväni isältä vanhat  Helsingin Teräskalusteen eli Hetekan valmistamat nukenvaunut. Vaunujen ikä ei ole tiedossa, mutta veikkaan, että puhutaan melko monesta vuosikymmenestä.

Vaunujen metalliosat ja renkaat sekä osa puisesta rungosta olivat rakenteiltaan ehjiä, vaikkakin pinnat olivat kuluneita. Kuomu oli revennyt pahasti ja koppaosan punaiset sivuvanerit olivat lahonneet.
nukenvaunut entisöiminen Kun saimme nämä, tyttäremme synttäreihin oli pari viikkoa aikaa. Ajattelimme kunnostavamme vaunut hänelle synttärilahjaksi, mutta kun tutkimme vaunujen kuntoa tarkemmin säikähdimme hieman ja peräännyimme; emme ikinä osaisi tehdä näistä kelpopeliä.
Vaunut päätyivät varastoon.

Talven aikana, kun tyttö huomasi varastossa olevat vaunut, löyhästi lupailimme hänelle nukenvaunut kesäksi käyttökuntoon.
Kesän lähestyessä ei auttanut, kuin kaivaa vaunut varastosta ja alkaa tehdä niille jotain. Edelleen oli mysteeri, mitä vaunuille kannattaisi tehdä ja mitä osaisimme niille tehdä. Etenkin kuomun korjaus/uusiminen mietitytti. Lähdimme liikkeelle "irroitetaan nyt ainakin tämä koppaosa renkaista ja katsotaan, mitä sitten" -mentaliteetilla.

Totesin kuomun korjauskelvottomaksi, joten irroitin sen ja koppaosan reunapehmusteet irti. Mieheni purki koppaosan ja leikkasi vanerista uudet reunat siihen. Koppa sai ylleen alkuperäistä väriä muistuttavia punaisia maalikerroksia.


Rengasosa hiottiin kevyesti ja maalattiin uudelleen. Työntöaisan metalliosista ja kuomun metallikehikosta hiottiin kevyesti ruosteet pois, mutta muuten niille ei tehty mitään.

Minä keskityin pääasiassa kuomun ja reunapehmusteiden tekemiseen. Olin ajoittain hieman epätoivoinen kuomun kanssa, kunnes tartuin härkää sarvista ja päätin ommella uuden kuomun. Ostin kangaskaupasta valkoista tekonahkaa (helppo pitää puhtaana), tavallista kestävämpää nailonlankaa sekä ompelukoneeseen nahkaneulan.Vanhasta kuomusta mittoja ottaen leikkasin kuomukankaasta sopivat palaset ja sen kuin aloin ompelemaan yrittäen jäljitellä vanhan kuomun mallia. Pelkoihini ja ennakkoluuloihini nähden kuomu onnistui tosi hyvin. Ompelin kuomun muutamasta kohdasta ompelukoneella ja lopuksi useammasta kohdasta käsin  kiinni kuomun metallikehikkoon. Valmis kuomu on kiinnitetty ruuveilla koppaosaan.
 
Koppaosan reunapehmusteet tein samasta tekonahasta kuin kuomunkin. Kiinnitin ensin niittipyssyllä pehmusteeksi vanhoista (oikeista) vauvanvaunuista leikkaamiani pehmustesuikaleita. Tämän jälkeen niittasin nahkasuikaleet nurjalta puolelta koppaosan ulkoreunaan kiinni. Käänsin nahkasuikaleet pehmusteiden päälle ja hakkasin käsin (vasaralla) nahan pienillä nauloilla kiinni puurunkoon.

Ja kyllä, olen ylpeä näistä nukenvaunuista!
Jos tekisimme uudestaan, tulisi varmasti parempaa jälkeä.
Ensimmäiset pehmusteiden naulaukset eivät ole nähneetkään suoraa riviä.
Seuraavat pehmusteiden pidikkeet päätyivät jo vähän näteimmiksi riveiksi. Kuomua kun tarkastelee niin hyppytikkejä löytyy.
Mutta voitimme luulomme ja epäuskon kykyihimme.
Ja tyttö on niin onnellinen!

Luulenpa myös, että vaunuissa makaaville nukkevauvoille ei ole  niin nöpönuukaa, ovatko naulat melkein vai justiinsa suorassa.




 

tiistai 19. toukokuuta 2015

Kukkapenkistä pannulle


         

Vuosi sitten (saattoi se olla kaksikin vuotta sitten) kiskoin pihamme kukkapenkistä sellaiset lehdet, jotka toivat aina mieleeni raparperin. Ilmeisesti jonkinlainen vuorenkilpi-lajike oli kyseessä. En erityisemmin pitänyt niiden ulkonäöstä ja ärsytti vain, kun eivät olleet haaveilemaani raparperiä.
Ajattelin istuttaa penkkiin jotain kaunista.
Mutta jotenkin se unohtui...

Tällä hetkellä viljelen penkissäni hyötykasvia.
Laji on nopeasti kasvava ja runsassatoinen.
 Satokausi alkaa jo varhain keväällä.
Kyseinen kasvi on myös varsin helppohoitoinen;
sen hommaaminen ja hoito sujuvat oikeastaan ihan itsestään.

Tänään kukkapenkkini komistuslajiketta päätyi pannulle:


Nokkossipsit

nuoria nokkosen lehtiä
miedon makuista öljyä, esim. rypsiöljyä tai auringonkukkaöljyä
suolaa

Kerää nuoria nokkosenlehtiä. Pienet lehdet eivät vielä polta (ainakaan pahasti,heh), joten ne voi kerätä paljain käsin. Laita paistinpannun pohjalle noin puolen sentin kerros öljyä ja laske lehdet pinnalle kellumaan. Lämmitä öljyä kohtalaisella lämmöllä, kunnes lehdet kutistuvat ja hieman kurtistuvat. Nostele lehdet lautasenpäällä olevalle talouspaperille esimerkiksi haarukalla tai reikälastalla. Ripottele pinnalle suolaa.
 Suola tarttuu paremmin, jos sen ripottelee heti paistamisen jälkeen.

Makustele  rapeita lehtiä ja tee uusi satsi samalla öljyllä heti perään!


Kunhan olen saanut tarpeekseni noista sipseistä, täytynee putsata kukkapenkki.
 Tulevat shortsikelit, pihalla leikkivät lapset ja hyötykasviviljelmäni eivät sovi oikein hyvin yhteen.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Nyhtöpossupurilaiset


nyhtöpossu hampurilainen

Tuossa eräällä kauppareissulla huomasin kasslerpaistin olevan tarjouksessa.
En ole mikään varsinainen lihamestari, joten ensimmäisenä ajatuksenani mietin, miten tuota niinku oikein käytetään?
Kunnes mieleeni juolahti jo ehkä ohimennyt?  trendiherkku eli pulled pork eli nyhtöpossu.
Nappasin siis kassleria ostoskärryihin tulevia vapaapäiviä ajatellen.

Jos en ole mikään lihamestari, en ole myöskään mikään kärsivällisyyden huipentuma noinniinkuin ruoanlaittoa ajatellen. Lapsiperheiden perinneruokaa, makaronilaatikkoa, meillä ei valmisteta, koska se on niin työlästä ja aikaa vievää (okei, kerran olen tehnyt, makaroneja en keittänyt). Googlatessani vaivattomia ja/tai nopeita arkiruokia puistelen aina päätäni, kun ihmiset syöttävät makaronilaatikkoa noiden hakusanojen alle. Makaronilaatikossahan pitää ensin paistaa (ja jotkut myös keittävät) ja sitten  tehdä munamaitosörsseleitä ja vielä työntää uuniin tunniksi.
Missä nopeus? Missä vaivattomuus?
Jaksan tehdä uuniruokia, joissa ainekset vaan ladotaan vuokaan ja työnnetään tunniksi uuniin. Jaksan tehdä ruokia, joissa ainekset kipataan pannulle ja ateria on kymmenessä minuutissa valmis.
 Mutta että molemmat. Siihen on minulla vielä matkaa.

Syystäkin olen siis ylpeä, kun valmistin perheelleni ruoaksi nyhtöpossupurilaisia. Ne eivät nimittäin ole mitään pikaruokaa, vaikka purilaisista onkin kyse.
Ei se ollut vaikeaa (väitän, että monikaan asia kokkailussa/leipomisessa, paitsi pullien pyörittely, ei ole vaikeaa, enemminkin aikaa vievää), mutta veihän se kokonaisuutena aikaa. Yksikään työvaihe ei itsessään ollut kovin työläs vaan aikaa kului kohottamiseen, paistamiseen, marinoimiseen jne. Sillä välin pystyi vain tsillailla ja nostella jalkoja kohti kattoa.
Leppoisan vapaapäivän ruokaa siis.

Nyhtöpossupurilaiseni koostuivat itsetehdyistä hampurilaissämpylöistä, joiden väliin sai jokainen kerätä mieleisensä täytteet. Täytetarjoiluihin kuuluivat tuo trendiliha, marinoidut sipulit, salaatinlehdet, kurkku, paprika, tomaatti, juusto, majoneesi, sinappi ja ketsuppi.
 Makoisia purilaisia noista tulikin!
Suodatinpusseihin kokoaminen säästi pahemmilta sotkuilta.

Purilaisten valmistelu alkoi edellisenä iltana, kun marinoin lihan ja laitoin sen yöksi uuniin. Purilaisten väliin tulevat sipulit laitoin myös yöksi marinoitumaan.
Seuraavana aamuna otin lihan uunista ja tekaisin sämpylätaikinan kohoamaan. Välillä leivoin sämpylöiksi ja kohotin taas. Lihalle tein viimeistelypaistamisen ennen sämpylöiden uuniin laittoa.
Hampurilaiset kokosimme uunituoreista sämpylöistä.

Ohjeita olen yhdistellyt monesta eri lähteestä (tästä linkistä lähdin liikkeelle). Tässäpä minun versioni niistä:


Nyhtöpossu
noin 6 hengelle

800 g kassler-paistia
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1/2 tl chilimaustesekoitusta
1 tl paprikajauhetta
1 tl suolaa
2 dl barbeque-kastiketta

Laita liha muovipussiin ja mittaa pussiin mausteet ja 1 dl barbequekastiketta. Sulje pussi ja pyörittele mausteet lihan pintaan. Anna maustua  (vähintään) reilun tunnin ajan. Laita liha uunivuokaan ja huuhtele pienellä vestilkalla pussista mausteet lihan päälle. Laita vuoan päälle folio ja työnnä vuoka uuniin ja laita uuni kuumenemaan 110 asteeseen. Paista lihaa yön yli/6-8 h.
(Tässä välissä lihan voi antaa jäähtyä.)
Ennen tarjoilua sekoita lihasta irronneeseen paistonesteeseen loput (1 dl) barbeque-kastikkeet ja valele sekoitusta lihakimpaleen päälle. Paista 225 asteessa 15 minuuttia.
Nyhdä lihasta tarjolle hampurilaisen väliin sopivia suikaleita.



Marinoidut sipulit
  
(ohje täältä)
iso annos, voit puolittaakin

2 (puna)sipulia
1 dl rypsiöljyä
1dl punaviinietikkaa
3/4 dl sokeria
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

Viipaloi sipulit astiaan. Sekoita muut ainekset keskenään ja kaada sipulien päälle. Laita kansi tai kelmu astian päälle. Anna marinoitua jääkaapissa yön yli.


Hampurilaissämpylät
14 kpl

6 dl maitoa (tai vettä)
50 g hiivaa
2 tl suolaa
3 rkl sokeria
2 rkl öljyä
2 dl kaurahiutaleita
2 dl ruisjauhoja
9-10 dl vehnäjauhoja

Pinnalle:
vettä 
seesaminsiemeniä

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Lisää suola, sokeri ja öljy. Lisää kaurahiutaleet ja jauhot vähitellen taikinaa koko ajan yleiskoneella tai käsin vaivaten. Kohota taikinaa peitettynä noin 40 minuuttia. Ota puolet taikinasta jauhotetulle alustalle ja pyörittele jauhoissa sen verran, ettei taikina tartu käsiin. Muotoile taikinasta pötkylä ja jaa se 7 palaan. Taikinaa ei tarvitse siis vaivata enää tässä vaiheessa. Laita palat pellille. Voit halutessasi muotoilla niitä pyöreämmiksi. Tee sama toiselle puolelle taikinaa.
Kohota sämpylöitä peitettynä puolestatunnista tuntiin, voitele vedellä ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.


Sitten vaan kokoamaan sämpylöistä mieleiset hampurilaiset nyhtöpossun, marinoitujen sipulien ja tuoreiden kasvisten kera!


keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kumpparit puhtaaksi




Vileda ihmesieni
Kyllä tahtovat kumisaappaat kovassa käytössä likaantua.
 Ja ihan rauhassa saavatkin lapset rapakossa roiskutella ja mudassa mäiskytellä.
 Sitä vartenhan saappaat ovat.
 Mutta, kun saappaat siirtyvät seuraavalle käyttäjälle, tykkään, että ovat edes kohtalaisen puhtaat.
 Ja siihen olen löytänyt oivan avun Viledan Miraclean "ihmesienestä".
(Ei ole sponsoroitu mainos.) Sieni toimii pyyhekumin tavoin, eli kun kostealla sienellä hankaa, siitä irtoaa pientä purua. Sieni siis kuluu käytössä.


Kuvassa näkyvässä saappaassa näkyy puhdistettu ja puhdistamaton puoli. Puhdistamaton puoli oli kuvaa otettaessa jo huuhdeltu vedellä ja yritetty rätillä ja tavallisella pesusienellä puhdistaa. Pinttyneestä liasta oli siis kyse.
 On jo useampi saapaspari saanut meillä saman käsittelyn.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Sujuvampaa arkea



 Ai, nytkö sää lähet sinne? Mun olis pitänyt tehdä yks juttu. Huomennako se meno on? Millon me sitten käydään ruokakaupassa? Olihan siitä puhetta, mutta en muistanut sitä. 

Vaikka kaikki menomme mieheni kanssa kerromme yleensä etukäteen toisillemme, ja usein laitamme niitä ylöskin, tahtoi usein käydä niin, että "oho, en muistanut".

Listaihminen kun olen, päätin alkaa tehdä joka sunnuntai seuraavalle viikolle viikkolistan, jossa näkyy viikon ohjelma pääpiirteissään. Listaan merkitään sellaiset ennaltasovitut asiat, jotka vaikuttavat molempien vanhempien tekemisiin ja olemisiin. Kun seuraavan viikon kulkua miettii etukäteen, löytyy paremmin aikaa esimerkiksi liikunnalle. Ja kun urheiluhetket ja muut on ennalta sovittu, on molemmilla asenne kohdillaan, eikä tule niin paljon sellaisia "en jaksa lähteä nyt/en jaksa, että lähtisit nyt" -tilanteita. Ja kauppareissullekin löytyy aikaa.

Viikko-ohjelmat ovat olleet jo useamman viikon käytössä ja ovat kyllä sujuvoittaneet arkea. Aiemminkin olemme menoja kirjanneet ylös, mutta minulla ne tahtoivat olla joskus puhelimen kalenterissa, joskus  paperikalenterissa ja millon missäkin. Kuukautta aiemmin miehelle kerrotut menot eivät välttämättä muistuneet juuri oikealla hetkellä miehen mieleen. Viikkojen kulku vaihtelee toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Kuvissa näkyvä viikko on vain muutamien päivien osalta "tavallista" viikon kulkua meidän perheessä. Viikko-ohjelma teipataan vanhoihin kehyksiin, jotka sijaitsevat keskeisellä paikalla keittiön ja eteisen välimaastossa. Eihän se viikko aina mene suunnitelmien mukaan, mutta toimivan pohjan tämä antaa tämän huushollin arjenkulkuun.


lauantai 28. maaliskuuta 2015

Henkisiä kynnyksiä



Kuvituskuvia, jotka tuovat mieleen ihania hetkiä mahtavien naisten seurassa.

Kun nuo chia-siemenet ovat olleet pinnalla jo niin pitkään, enkä vieläkään ole kokeillut. Mutta, kun en tiedä oikein, miten niitä käytetään. Ja missä niitä edes myydään. Minkähänlaisissa paketeissa ne ovat.
(Ratkaisin ongelman kirjoittamalla tyynesti miehelle kauppalappuun chia-siemeniä ja sieltähän niitä muiden ostosten mukana tuli.) 


Ei tekisi mieli mennä tuonne labrakurssille, ei oikein ole tuntumaa tuohon labratyöskentelyyn ja en oikeastaan edes ole varma, mitä eroa on tislauksella ja titrauksella. Kaikki muut tietävät kuitenkin.
(Ratkaisu: google, eivätkä ne kaikki muutkaan tienneet)


Minäkö muka punnertaisin?
 Eihän minulla ole käsivarsissa lihaksia ollenkaan. Ei kuulu minun elämääni. Saan tehtyä hädin tuskin 2 punnerrusta.
(Aloita pienistä määristä, 2 ja 3 punnerruksen sarjat ovat ihan hyviä.)


Voi että, kun kaikissa blogeissa on vaan ihania kuvia ja kaikilla on tuoreita kukkia ja kahvifiilistelykuvia.
(Ratkaisu: Osta tai poimi kukkia ja fiilistele kahvikupin äärellä. Voit ottaa kuvankin.)

Äh, tuohonkaan kaupungin lastenhoitosysteemiin en saanut vastausta netistä. Mitä minä nyt teen? En ymmärrä näistä mitään. Enkä jaksa soittaa mihinkään. Tuntuu niin sekavalta tää homma, että ressaa.
(Ota se puhelin käteen ja soita. Nyt heti. Sano vaikka, että en oikeen oo perillä tästä hommasta, mitenhän tämä menee. Kyllä ne neuvoo. Ei haittaa, vaikka ei tiedä valmiiksi. Tai tee niin kuin, minä joskus; kerää hirveä määrä lippusia ja lappusia kasaan ja mene Kelan toimistoon ja lätkäise ne pöytään ja kysy, voisitko auttaa.)

Nuo näyttävät niin iloisilta. Ja nuo toiset taas pitävät turhana minun kahvikuppifiilistelyjä.
 Ja tänään taas on niin vähäinen olo. En minä vaan ole tuollainen.
Toinen ei ymmärrä ajatuksiani. Ja tuotakin asiaa kadehdin.
 Ja tuo toinen vähättelee, että miksi pitää olla tuollaisia muka-niin-hienoja-tai-kalliita-tai-trendikkäitä-tai-itetehtyjä-tai-ei-mitään-ite-tehtyjä-tai-sinisiä-tai-punaisia-tai-vihreitä. Ja minä, kun olin niin iloinen, kun juuri sain haaveilemani.
 Ja toiset hymyilevät ja toiset tuijottavat ja toiset kääntävät päänsä.
(Astu kynnyksen yli. Tai kompastu  ja nouse. Tai peräänny ja astu myöhemmin yli.)

Omien kynnysten ylittäminen, isojen ja pienten.
Välillä niin vaikeaa, välillä vähän helpompaa.
Mutta niin palkitsevaa.
Paljon on ylitetty ja paljon niitä vielä on.
Osa niin houkuttelevana mielessä ja osan voisi sahata kokonaan pois.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Lappapuuro mustaherukoilla & kupilla on väliä


Mustaherukkalappapuuro

Jos pakkasestasi löytyy mustaviinimarjoja (meille ne on niitä eikä herukoita) ja mietit,  mihin saisit ne käytettyä, suosittelen tekemään lappapuuroa.
Hieman vaihtelua puolukoista tehtyyn lappapuuroon ja väitän, että on yhtä hyvää.
Mieheni, joka ei ole ihastunut mustaviinimarjojen makuun, syö tyytyväisenä tätä puuroa.
Sanoo, että onpas erityisen hyvää.
Tämän talven aikana olen tehnyt useamman kerran lappapuuroa ja ainakin yhtä usein mustaherukoista kuin puolukoista.


Kuvatessani puuroa, naureskelin mielessäni, että en minä sitä oikeasti lasipurkeista syö. Kuvausrekvisiittaa vain.
Mutta tuosta lasipurkista taisikin tulla yksi fiiliskuppi lisää aamu- ja välipalahetkiin.
Valitsen nimittäin astiat yleensä fiiliksen mukaan.
 Mietin, onko sellainen fiilis, että perusvalkoinen jälkiruokakuppi on hyvä.
 Vai kaipaako hetki mustavalkoista särmää.
 Tai ehkä sittenkin jotain kuviota.
 Perusvalkoisten kahvi-/teekuppien lisäksi meillä on muutama pari  fiiliskuppeja (joista osa on hajonnut, pitäisi hommata lisää) erilaisiin hetkiin ja erilaisiin ajatuksiin.
 Myös haarukat ja veitset valitsen sen hetkisen tunnelman mukaan.
 Onhan se nyt ihan eri fiilis syödä haarukalla, joka kapenee toista päätyä kohti, kuin haarukalla, jonka pää on lättänä ja leveä.


Mustaherukkalappapuuro

1 l vettä
3 dl mustaherukoita
1 dl sokeria
1,5 dl mannasuurimoita
vaniljasokeria

Keitä (jäisiä) mustaherukoita vedessä kymmenisen minuuttia. Voit hyvin laittaa herukat kokonaisina veteen, sillä keittämisen ja vatkaamisen seurauksena ne kyllä hajoavat puuroon. Lisää sokeri ja vispaa mannasuurimot sekaan. Anna kiehua pienellä lämmöllä 10 minuuttia, sekoita välillä.
Lisää hömpsäys (vajaa ruokalusikallinen) vaniljasokeria ja anna puuron jäähtyä.
  
(Hellekelejä lukuunottamatta jäähdytän lähes aina ja lähes kaiken ruoan ulkona. Nopeaa ja säästää energiaa ja saa naapurit kateellisiksi.)
Vatkaa jäähtynyt puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi.
 Tarjoile maidon kanssa.




keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Lakritsijätskiä




Mainitsin vasta, useammallekin ihmiselle, että meillähän ei nykyisin tavallisena arkena juurikaan leivota tai tehdä herkkuja. Lähinnä silloin, kun on tulossa vieraita. 
Ja sitten törmäsin Karamellikengät-blogin jäätelökuviin ja lähetin siltä istumalta miehelleni viestillä kauppalistaan täydennystä. Onneksi käytän paljon epämääräisiä sanamuotoja, kuten  juurikaan tai lähinnä, enkä sellaisia suoria kuten ikinä tai vain.

 Ohje on siis täältä peräisin.
Ohjeessa lakritsikastikkeen määrä on 1,5 dl, mutta minä laitoin koko purkillisen eli 2 dl. Ensi kerralla aion mitata tuon 1,5 dl ellen hieman vähemmänkin. Oli nimittäin makeaa.
Mutta olihan se hyvää!
Tämä oli minusta lähempänä jäätelöä kuin jäädykettä. Sulatejuusto lienee syynä siihen, että oli koostumukseltaan erilaista kuin perinteisemmät kotitekoiset jäädykkeet.


Lakritsijäätelö
2 leipävuoallista

5 dl kermaa ( 2 prk Flora vispiä)
3 kananmunaa
1 dl sokeria
100 g sulatejuustoa
1,5 dl lakritsikastiketta
1 dl turkinpippurimurskaa
130 g valkosuklaata

Vatkaa kerma vaahdoksi. Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja sulatejuusto hyvin sekaisin. Yhdistä kaikki kolme seosta isossa kulhossa. Sulata valkosuklaa ja sekoittele kevyesti joukkoon. Vuoraa kaksi leipävuokaa (kyllähän tähän käy kulho kuin kulho) kelmulla. Jätä ulkopuolelle kelmua reilusti, jotta se on helppo kääntää jätskin päälle suojaksi. Kaada vuokien pohjalle osa vaahtoseoksesta. Ripottele seoksen päälle turkinpippurimurskaa ja valuta lakritsikastiketta tasaisesti. Lisää vaahtoseosta kerros ja ripottele taas turkinpippuria ja lakritsikastiketta. Lisää vielä päälle vaahtoseosta (tai tee useampi kerros, jos vaahtoa ja mausteita on jäljellä) ja käännä kelmunreunat koko komeuden suojaksi. Pakasta vähintään 5 tuntia.
 Kaavi lusikalla tai jäätelökauhalla annoksia ja nautiskele!


lauantai 7. helmikuuta 2015

Juuressipsit ovat hyviä


Juuressipsien ohjeita löytyy joka lähtöön.
Uunin lämpötila vaihteli löytämissäni ohjeista välillä 40-250 astetta ja kokonaiskuivausaika 10 minuutista yli vuorokauteen.
Kokeilin kahdenlaisella tavalla. Kahdella eri lämpötilalla ja kuivumisajalla. Leikkasin viipaleita toisessa satsissa juustohöylällä ja toisessa yleiskoneella (oli muuten kätevä, kunhan jaksoi kaivaa sen kapistuksen esiin).
Kaikki olivat ihan hyvän makuisia. Mutta vain noin neljäsosa sellaisia täydellisen rapsakoita, jollaisia kuvittelen juuressipsien olevan. Loput olivat joko palaneita tai jäivät lötköiksi.
Kyllä jäi vähän vaivaamaan. Ei auta kuin kokeilla taas joskus uudestaan.
Tällä hetkellä sanomani on kuitenkin tämä:
Juuressipsit ovat hyviä. Kannattaa ostaa ne kaupasta.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Siemennäkkäriä




Siemennäkkäri
1 pelti

3 munaa
1 dl seesaminsiemeniä
1,5 dl auringonkukansiemeniä tai siemensekoitusta
0,5 dl pellavansiemeniä
1 dl kaurahiutaleita
1/4 tl suolaa
2 rkl perunajauhoja

Pinnalle: merisuolahiutaleita

Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa ja levitä mahdollisimman ohueksi levyksi leivinpaperille. Mitä ohuempi sitä parempi, minun mielestäni. Ripottele pinnalle merisuolahiutaleita. Jos haluat säännöllisen muotoisia palasia, jaa taikinapyörällä levy sopivankokoisiksi palasiksi. Paista 175 asteessa noin 25 minuuttia tai kunnes pinta on saanut väriä. Makuasia, kuinka pitkään kannattaa paistaa. Minä tykkään, että siemenet ovat hyvin paahtuneet. Tällöin täytyy kuitenkin olla tarkkana ettei pala. Taita valmiista näkkäristä palasia ja nauti sellaisenaan tai leivänpäällisten kera.

Näkkäri säilyy huoneenlämmössä säilytettynä muutaman viikon.


Yllä oleva ohje on peräisin Koti ja keittiö -lehden numerosta 12/2014. Käytän sitä perusohjeena ja varioin kaapista löytyvien siemenien/hiutaleiden mukaan. Kuvassa näkyvään näkkäriin lisäsin 
muutaman ruokalusikallisen fibrexiä (sokerijuurikashiutaleita).