keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Pehmoista pään alle





Sanoista tekoihin on pitkä matka, ajatuksista tekoihin on vielä pidempi. 
Ajatuksissa on ollut monesti päivitellä tätä blogia ja olenhan minä kyllä sitä päivitellytkin miehelleni iltaisin nukkumaan mennessä mutta päivittänyt en tätä ole. Siksi sanon sen ääneen tässä nyt, jotta jatkossa olisi lyhempi matka niihin tekoihin.

Meille on ilmestynyt uusia tyynyjä. Eivät ne kyllä vain ilmestyneet vaan kyllä niihin aikaa käytettiin melkolailla.
Muut tyynyt syntyivät kohtalaisen nopeasti mutta palmikkoneuletyynyyn vierähti tunti jos toinenkin. 
Haaveissani on pitkään ollut neuloa itse palmikkoneuletta ja haave se pitkään olikin, sillä neulomistaidoistani johtuen en ole uskaltanut tahi pikemminkin jaksanut toteuttaa haavettani. 

Löysinpä kuitenkin kerran tällaisen neuleohjeen, ja kun ohje oli saanut tarpeeksi kauan hautua päässäni, sain tartuttua puikkoihin. Minä kyllä vähän helpotin hommaa ja tein vain toisen puolen tuosta palmikkoneuleesta. Toinen puoli, johon ompelin myös vetoketjun, on tehty vanhasta verhosta. Kyse on siis oikeastaan tyynynpäällisestä eikä tyynystä. Sisätyynyn ompelin tyynynpäällisen mittojen mukaan lakanakankaasta ja täytteenä käytin vanhan, hajonneen tyynyn täytettä. 

Käytin neulomiseen valkoista Kelo-lankaa ja tein työn puikoilla numero 4.
Noudatin muuten ohjetta tarkasti, mutta tuplasin silmukkamäärän, jolloin tyynystä tuli tuollainen suorakaiteen muotoinen. Yksi silmukka ohjeessa vastasi siis minun työssäni kahta silmukkaa.

Jos tarkkaan syynää, niin eihän tuo jälki kovin tasaista ole, mutta mitäpä sitä turhia syynäilemään.
Taas on yksi epämukavuusalueellani oleva mörkö selätetty.

Pojan sängyn päällä olevat kuviolliset tyynyliinat ompelin tämän ohjeen mukaan. Toisen tyynynpäällisen vetoketju on peräisin vanhasta saunatakista ja toisen vetoketju on vanhasta hupparistani.

Vähän meinaa olla kirjava kokonaisuus nuo kuviolliset tyynyt tuon päiväpeitteen kanssa, joten lisäsin yksivärisen tyynyn rauhoittamaan kokonaisuutta. Vihreän tyynynpäällisen olen tehnyt pari vuotta sitten tavallisenkokoisesta (50 cm x 60 cm) tyynyliinasta. Napit päälliseen irroitin vanhasta villapaidasta.
Kierrätystä täällä harrastettiin tälläkin kertaa.

Ps. Huomatkaa nykyään niin IN oleva sisustustarra sängyn ja hyllyn välissä. Peruja edellisiltä asukkailta se. Monta mukavaa tarinatuokiota ollaan saatu pojan kanssa tarran innoittamana.