Liitutaulu, osa 3

Liitutaulun tekemisestä olen aiemmin kertonut tässä ja tässä tekstissä.

Litran liitutaulumaalipurkista riittää maalia useampaan liitutauluun.

Tällä kertaa tehtiin liitutaulu omaan käyttöön.

Aiemmin esitellyistä liitutauluista poiketen maalasimme tähän tauluun maalin suoraan edellisen taideteoksen päälle.

Pinta oli ja on siis edelleen tuollainen hieman rypyläinen, mutta tuollaisessa kohtuu laajassa pinta-alassa se ei haittaa. Pienempään liitutauluun voisi olla hankala piirtää tai kirjoittaa selkeästi, jos pinta olisi kovin epätasainen.

Luutu kouraan

Täällä pyyhitään pöytiä.

Se on kuulkaat kivempi tarttua siihen pöytäluutuun, kun se luutu on kivannäköinen.

Jo yli vuosi sitten bongasin täältä internetin ihmemaailmasta idean virkatusta/neulotusta tiskirätistä.

Nyt vasta sain tehtyä, sillä bambulankaa ei löytynytkään jokaisen kaupan lankahyllyltä. Matonkudekaupoilla ollessani sattuivat silmäni kaivattuihin bambulankakeriin ja idea pääsi toteutusasteelle.

Sanovat bambua sisältävästä (ilmeisesti myös hamppua sisältävät sopivat tähän tarkoitukseen) langasta tehtyjen rättien olevan hyviä, kun eivät ala haisemaan niin nopeasti. Kestävätkin pitkään, koska rätit voi pestä   pyykkikoneessa 60 asteessa. Ovat parhaimmillaan ilmeisesti vasta muutaman pesun jälkeen.

Nyt meillä kokeillaan, ovatko maineensa veroisia.

Musta tiskirätti on neulottu, oikeaa ja nurjaa, sopivasti vuorotellen, niin syntyy ruutukuvio. Löysähkö käsiala tahi "reikäinen" malli ovat kuulemma hyväksi, sillä silloin luutu kuivuu nopeammin. 

Vaaleanpunainen rätti on tehty virkkaamalla yksi suuri isoäidin neliö.

Oli se minullakin aika opetella tuo isoäidin neliön teko. Tiskirätistä oli helppo aloittaa opettelu. Meinaan, että jos tuo aikaansaatu neliö ei olisi kelvanut edes pöytäluutuksi, niin silloin olisin kyllä voinut unohtaa isoäidit neliöineen. Mummit ja mummut, teitä en olisi silti suostunut unohtamaan.

Jos on joku muukin, jolle isoäidin neliöiden teko liittyy  uusia aluevaltauksia -sarjaan,

niin täältä löytyy selkeähkö ohje senkin taidon luomiseen.

Tuumasta toimeen

Reilut kaksi vuotta sitten näin kirpputorilla lampun, jossa oli mustalla pohjalla ruskeita ja oransseja viiruja. Väristä en tykännyt, mutta lampun mallista kyllä.

Lampun uudistaminen ajatuksissa kannoin lampun kotiin.

Lamppu päätyi varastoon ja kulki mukanamme muuton jos toisenkin, varastosta varastoon.

Viime keväänä hommasin valkoista spraymaalia lampun maalamista varten. 

Maalit unohtuivat kaappiin.

Elokuussa, majaillessamme noin kuukauden verran vanhempieni luona, oli minulla hyvä tilaisuus maalata lamppu ja sen teinkin. Kaksi kerrosta valkoista spraymaalia muuttivat lampun ulkonäköä melkoisesti. 

Maalauksen jälkeen lamppu pääsi taas varastoon.

Viime marraskuun alussa testasimme, että lamppu varmasti toimii, minkä jälkeen ostin sopivanmalliset kynttilälamput.

Marraskuun loppupuolella lamppu pääsi koristamaan olohuonettamme ja koristaa sitä luultavasti niin kauan kuin tässä talossa asumme, sillä lampun saaminen arviolta viiden metrin korkeudella olevaan pistokkeeseen oli jonkinmoista extreme-urheilua. Kunnia siitä miehelleni.

Kirpputorilla syntynyt idea toteutui ja lopputulos on juuri niin hieno, kuin ajattelinkin.

Lampun iltasella luomat varjot kattoon ja olohuoneen harmaaseen seinään sykähdyttävät joka kerta kun niitä pysähtyy katselemaan.

Kuten juuri kerroin, olen tällainen tuumasta toimeen -ihminen.

Hyväntekijä

Kävin kirpputorilla ja noukin sieltä kynttilänjalan jos toisenkin. Ne ihanat ja vähemmän ihanat, valkoiset ja punavihreäkultaiset ja liukuvärjätyt violetit kynttilänpidikkeet päätyivät ostoskoriini. Oli mukava olla se hyväntekijä, joka vapautti kirpputoripöytien pitäjät ylimääräisen roinan kahleista. 

Keräsin tuota, sanoisin että rumaakin, roinaa itselleni. 

Ja mieheni teki siitä kaunista. 

Kaksi kerrosta valkoista, nopeasti kuivuvaa askartelu-/akryylimaalia siveltimellä levitettynä, ja roinat muuttuivat kauniiksi sisustusesineiksi. Kynttilöiden väriä on tarkoitus vaihdella fiiliksen mukaan.

 Saa nähdä, jaksanko joka vuosi vaihtaa väriä.