Hoitoalusta

Meillä ei ole hoitopöytää.
Tai on sellaiseksi muuntuva lipasto, mutta emme ole  valjastaneet sitä tähän käyttöön.
Meillä ei ole myöskään pyykkikonetta, jonka päälle voisi kasata pysyvän hoitopöydän.

Tästä syystä - ja osin epäjärjestelmällisestä luonteestani johtuen - vaihdan vauvalta vaipan milloin missäkin.
 Toisinaan pyykkikoneen päällä, toisinaan sängyllä.
 Joskus olohuoneen lattialla tai vaikka eteisen matolla istuen.
Ei sen niin väliä, missä tuon homman hoitaa.
Kunhan on hyvä alusta.

Esikoista odottaessani en halunnut ostaa valmista hoitoalustaa.
En muista miksi, varmaankaan hinta-ulkonäkösuhde ei ollut mielestäni kohdallaan tai jotain vastaavaa.
Tein siis alustan itse.
 Ompelin käyttämättä jääneestä suihkuverhosta päällisen äitiyspakkauksen mukana tulevaan patjaan - ja alusta oli valmis. Samalla tein myös näppärästi laukkuun sujautettavan vaipanvaihtoalustan leikkaamalla jäljelle jääneestä suihkuverhokankaasta palasen ja huolittelemalla sen reunat.
Alustat ovat osoittautuneet käytössä käteviksi. Patjan päällisen voi irrottaa ja pestä tarvittaessa pesukoneessa.

 Alkuperäinen päällinen oli valkoinen.
Tämän nykyisen vauvamme synnyttyä ostin uuden suihkuverhon ja ompelin uuden päällisen ja alustan. Suihkuverhoja löytyy nykyään monenlaisessa kuosissa, joten samalla saa mieleisensä värisen alustan.
Plaaah, taas valkoista ja harmaata.

Mutta katsokaa:

on vauvalla onneksi värikkäitäkin kavereita, vaikka äitinsä kovaa vauhtia harmaantuukin.

Kriisejä ja niiden hallintaa

Kun vauva tuli taloon, tuli mukana myös sisustuskriisi.
Oikeastaan se tuli jo vähän ennen vauvan tuloa.

Kun pinnasänky kannettiin sisään, täytyi keinutuolin väistyä alakertaan.
Mutta keinutuolin väri ei oikein sovi alakerran muuhun sisustukseen.
Ja se vie niin paljon tilaakin.
Tekisi mieli laittaa se pois.
Mutta siinä on kuitenkin niin mukava vauva sylissä keinutella.

Sitäpaitsi olohuoneeseen  on kaivattu lisää istumapaikkoja.

Alakertaan  tarvittiin myös jokin paikka, johon laskea vauva nukkumaan.
Vauvan kori laitettiin arkun päälle, joten massiivista arkkuakaan ei voi viedä varastoon keinutuolin tieltä.
Alkaa tuntua ahtaalta.

Nojatuoli joutaisi lähteä, ulkonäkö ei enää miellytä.
Mutta sitten vähenisi taas istumapaikat, joita on kaivattu lisää.
Nostan kädet ylös ja menen vaihtamaan vauvalta vaipan.

Haasteita täynnä tämä vauva-arki.

Yhden ennakoitavissa olevan kriisin, joka olisi kohdistunut makuuhuoneemme sisustukseen, vältin kuitenkin maalaamalla tuon meidän pienen aarteemme sängyn valkoiseksi.

Se oli keltaiseen taittuva ruskea.
Ja toimi sellaisena aivan hyvin aikaisempina vauva-aikoina.
Mutta koska tarvitsen valoa ja vaaleutta ympärilleni, olisin jossakin vaiheessa kesken pimeän talven ahdistunut tuon sängyn olemassaolosta.
Kun se vie niin paljon tilaa.
Ja on väärän värinenkin.
Ja kaikki olisi ollut huonosti.

Taitavana kriisien välttäjänä maalasin sen siis valkoiseksi.
Koska sänky kaikkine pinnoineen olisi ollut melko työläs hioa puupinnalle asti, jätin hiomisen kokonaan väliin ja käytin tartuntapohjamaalia sen tilalta.
 Oiva ratkaisu laiskuuteen ja haastaviin kohteisiin.
Valkoisen tartuntapohjamaalin jälkeen vaivauduin sentään tekemään välihionnan, jonka jälkeen laitoin kerroksen tavallista huonekalumaalia.

Tartuntapohjamaalin käyttäminen ei mielestäni korvaa täysin puupinnalle hiomista. Valmiista pinnasta ei tule niin hieno ja tasainen.
Erittäinen käyttökelpoinen vaihtoehto kuitenkin, jos ei vaadi täydellisyyttä lopputulokselta.

                                                                Aika pätevä olo, kun osaan ennaltaehkäistä osan näistä vakavanlaatuisista kriiseistäni.

Täydellinen

Uusin aarteemme.

Odotus oli pitkä ja raskas, mutta lopputulos sulatti sydämemme.

Sitä ei tarvitse hioa tai maalata,
ei tuunata tai muokata.

Se on täydellinen.