Kun lähdin opiskelemaan ja muutin pois kotoa, löysin ensimmäisestä vuokra-asunnostani edellisen asukkaan jättämän pienen pöydän. Pöytä oli hieman nuhjuinen eikä se ollut järin kaunis, mutta vallan sympaattinen se oli. En ollut tuonut mukanani juurikaan muita huonekaluja kuin sängyn ja kaksi peiliä, ne kaikkein tärkeimmät tietenkin, joten pöytä pääsi toimittamaan koulupöydän virkaa.
Kun sitten aikanaan kämpästä pois muutin, pääsi pöytä mukaan muuttokuormaani. Enhän minä sitä tohtinut sinne yksin jättää, tyhjään ja hiljaiseen kämppään.
Tämän hieman vinojalkaisen ystäväni pesti koulupöytänä on päättynyt ja se on saanut uusia hommia ompelupöydän virassa. Minulla oli pitkään tapana säilyttää ompelukone aina pöydällä, kaikessa valmiudessa toimimaan, jos äkillinen ompeluinnostus yllättää. Tämän kevään aikana ompelukone on kuitenkin työnnetty kaapin perälle asustelemaan, sillä kone seisoi lähes koko vuoden toimettomana paikoillaan. Nykyään ei tahdo joutaa rauhassa ompelemaan, vaikka innostuis iskisikin, ja sillon kun ompelulle on järjestetty erikseen aikaa, niin silloin on kyllä aikaa kaivaa se kone sieltä kaapista asti.
Pöytä ei ole säilynyt meillä asuessaan alkuperäisessä kuosissaan, vaan on muuttunut yllättäen valkoiseksi.
En hionut tai mitenkään esikäsitellyt pöytää ennen maalausta, kunhan sudin vaan maalia pintaan. Ainakin toistaiseksi tämä käsittely on riittänyt ja pöytä on pysynyt siistinnäköisenä.
Hailakka muisto entisestä.
3 kommenttia:
Ompa kerrassaan viehättävä ompelunurkkaus! Olisipa tuollaisessa ympäristössä itelläkin kiva ompeloida. Teillä on muutenkin ihana koti! Kiva kun pidät tätä blogia, ihana päästä kurkkailemaan vähän teille :)
Herättipä mukavia muistoja tää viimesempi kuva..puistokatu!:)
-Eve
Tuota kuvaa, kun etin nii tuli kyllä niin kivoja kuvia ja muistoja vastaan. Hienoa aikaa tuo puistokatuelämä. :)
Lähetä kommentti