sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Totuus





Kollaasi. 
Sellaiseksi sitä kait nimitetään.

Osa kuvista mustavalkoisina, osa värillisinä,
osa kehyksistä kokovalkoisina, osa puupinnalle kulutettuina,
osa kuvista lasin alla, osa ilman lasia.
Taiteellista silmää käyttäen.
Yhdistävä tekijä on valkoinen.


Totuudesta sananen.

Kollaasia suunniteltiin seinälle, joka ei ole ollut meidän asuntomme seinä yli vuoteen.

Teetettävien kuvien kansioita kertyi koneellemme ainakin kolme. Yhtäkään niistä ei käytetty kuvia tilatessamme.

Kuvia piti olla useampia, erikokoisia.
Kuvia tilattiin noin kolmetoista. Viisi on seinällä.

Rouvankin oli tarkoitus esiintyä kuvissa.
Tarkkaan rajatut kuvat palasivat kehittäjältä vielä tarkemmin rajattuina.
Rouvalta puuttui kolmasosa päästä jokaisessa kuvassa.

Rouva päätti  kuvat saatuaan laittaa kehystämiskelpoiset heti seinälle.
Kehystämistyössä noin joka kolmas lasi hajosi.

Rouva lopetti tähän.

Talven vaihduttua kevääksi ja kesäksi ja kesän käännyttyä syksyyn rouva tuli miehensä kanssa siihen tulokseen, että kuvat ilman laseja ovat aika hienoja.
Ihan oikeasti. Meinasivat ottaa lasit irti kaikista kehyksistä, ne ehjätkin.

                                                                                            Tämä on hyvä näin.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Eteinen





Yhtenä päivänä havahduin; eteisemme tai niin kutsuttu tuulikaappimme oli niin tylsä.
Sisääntulonäkymä oli ankea.

Mies oli jo aiemmin turhautunut siihen, että lasten hatuille ei ollut sellaista helppoa laskupaikkaa.
Vieraiden takeiltakin puuttui se kätevä naulakko, johon ripustaa nopeasti takkinsa. Vieraamme ovat nääs sitä sorttia etteivät he aina (lue: juuri koskaan) jaksa ripustaa takkejaan henkareihin peremmällä olevaan naulakkokaappiin. Asiaan voinee vaikuttaa myös se, että isäntäväki melko harvoin jaksaa kertoa tahi muistuttaa kyseisen kaapin olemassaolosta. On paljon helpompaa heittää takki tuolin päälle tai vaikka lattialle.

Päätimme siis tehdä asioille jotakin. Mies nikkaroi naulakon varastosta löytyvistä materiaaleista.
Taustalevynä on tuppeensahatun laudan pätkä, mikä tuo kivaa luonnetta naulakkoon, kun reunat eivät ole tasaisen suorat.
Hyllyn tuet ostettiin valmiina Clas Ohlsonilta. 

Tuolikin on miehen työstämä.
 Sen päällä istuen on kätevä sitoa kengännauhoja.
Mietin välillä, pitäisikö mieheni olla tämän blogin pitäjä, kun näköjänsä hän saa enemmän aikaiseksi kuin minä.
 Kyllä minä sentään maalasin tuolin.

Ei ole enää ihan niin ankea sisääntulo.


torstai 5. syyskuuta 2013

Vadelma-valkosuklaakakku




Leivoin ystäväni häihin hyytelökakkuja.
 Samalla valmistui yksi kakku rentoihin illanistujaisiin.

Kakku toimii loistavasti myös mustikkaisena versiona,
olen todennut sen useammankin kerran.


Vadelma-valkosuklaahyytelökakku

Pohja:
25 kaurakeksiä
100 g voita

Täyte 1:
3 dl kuohu-/vispikermaa
1 levy (130 g) valkosuklaata
1 prk (200 g) rahkaa
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
5 liivatelehteä
0,5 dl vettä

Täyte 2:
3 dl kuohu-/vispikermaa
1 prk (200g) rahkaa
1dl sokeria
4 tl vaniljasokeria
5 liivatelehteä
0,5 dl vettä
vadelmia / mustikoita (sopivasti, arviolta 3-4 dl)

Murenna kaurakeksit pieniksi murusiksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Taputa irtopohjavuoan pohjalle, leivinpaperin päälle.

Valmista täyte 1: Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa kerma ja lisää joukkoon rahka, sokerit ja sulatettu valkosuklaa. Liuota liotetut liivatelehdet kiehuvaan veteen ja sekoita hyvin kermarahkaseoksen joukkoon. Kaada täyte irtopohjavuokaan keksipohjan päälle ja nosta vuoka jääkaappiin täytteen 2 valmistuksen ajaksi.

Valmista täyte 2:  Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa kerma ja lisää joukkoon rahka, sokerit ja marjat (saavat olla jäisiä). Liuota liotetut liivatelehdet kiehuvaan veteen ja sekoita hyvin kermarahkaseoksen joukkoon. Kaada täyte valkosuklaatäytteen päälle ja anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään 3-4 tuntia.

 Koristele haluamallasi tavalla juuri ennen tarjoilua.
Kuvan kakkua koristaa kaksi macaron-leivosta, herneenverso ja kourallinen valkosuklaarouhetta.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Nyt rillataan!




Vielä on grillikautta jäljellä.

Mieheni nikkaroi sähkögrillillemme pöydän, jonka ääressä on helppo grillailla. Tosiasiassa pöytä on vielä hieman kesken; Toinen maalikerros pitäisi laittaa ja pöydän alaosaan on tarkoitus tehdä hyllyjä. Jonkinlaisen suojakannen tekokin on ollut ajatuksissa. Pöytä on kuitenkin otettu jo käyttöön.

Käytämme tekeleissämme paljon kierrätystavaraa. Tämän grillipöydän jalat ovat siskoni talonrakennusprojektin jäämistöä ja ritilätasojen rimat ovat halkaistu laudanpätkistä, jotka ovat toimineet ruokapöytäämme kuuluvien tuolien istuinosina.

Tuo kierrätys on sellainen juttu, joka tuottaa minulle paljon hyvää mieltä ja onnistumisen iloa.
Tokihan sillä pelastaa myös maailman ja niin edespäin, mutta minua siinä motivoi se tunne, kun huomaa, että kyllä "tuonkin näköisestä kapistuksesta tahi tuostakin joutavasta krääsästä sai sittenkin jotakin itseä miellyttävää aikaan". "Eikä mennyt hukkaan nuokaan laudanpätkät." Ja liekkö sitten geeneissä minulla vai mistä lieneekään tullut se ominaisuuteni, että olen huono heittämään mitään pois.
 Kaikkea voi vielä joskus tarvita.

Yksinkertaisen ja helpon kastikkeen grilliruoalle saa muuten sekoittamalla maustamattoman jogurtin sekaan  sopivasti sinappia.

Jälkiruoka syntyy ruokailun aikana ihan melkein itsestään, kun laittaa hedelmän/hedelmien paloja kattilaan, reilu ruokalusikallinen voita sekaan, tilkka vettä ja pari ruokalusikallista ruokosokeria perään. Annetaan keitoksen olla liedellä kohtalaisella lämmöllä ruokailun ajan (saa kiehahtaa) ja nautitaan ruoan päälle vaniljajäätelön kera.