Vielä on grillikautta jäljellä.
Mieheni nikkaroi sähkögrillillemme pöydän, jonka ääressä on helppo grillailla. Tosiasiassa pöytä on vielä hieman kesken; Toinen maalikerros pitäisi laittaa ja pöydän alaosaan on tarkoitus tehdä hyllyjä. Jonkinlaisen suojakannen tekokin on ollut ajatuksissa. Pöytä on kuitenkin otettu jo käyttöön.
Käytämme tekeleissämme paljon kierrätystavaraa. Tämän grillipöydän jalat ovat siskoni talonrakennusprojektin jäämistöä ja ritilätasojen rimat ovat halkaistu laudanpätkistä, jotka ovat toimineet ruokapöytäämme kuuluvien tuolien istuinosina.
Tuo kierrätys on sellainen juttu, joka tuottaa minulle paljon hyvää mieltä ja onnistumisen iloa.
Tokihan sillä pelastaa myös maailman ja niin edespäin, mutta minua siinä motivoi se tunne, kun huomaa, että kyllä "tuonkin näköisestä kapistuksesta tahi tuostakin joutavasta krääsästä sai sittenkin jotakin itseä miellyttävää aikaan". "Eikä mennyt hukkaan nuokaan laudanpätkät." Ja liekkö sitten geeneissä minulla vai mistä lieneekään tullut se ominaisuuteni, että olen huono heittämään mitään pois.
Kaikkea voi vielä joskus tarvita.
Tokihan sillä pelastaa myös maailman ja niin edespäin, mutta minua siinä motivoi se tunne, kun huomaa, että kyllä "tuonkin näköisestä kapistuksesta tahi tuostakin joutavasta krääsästä sai sittenkin jotakin itseä miellyttävää aikaan". "Eikä mennyt hukkaan nuokaan laudanpätkät." Ja liekkö sitten geeneissä minulla vai mistä lieneekään tullut se ominaisuuteni, että olen huono heittämään mitään pois.
Kaikkea voi vielä joskus tarvita.
Yksinkertaisen ja helpon kastikkeen grilliruoalle saa muuten sekoittamalla maustamattoman jogurtin sekaan sopivasti sinappia.
Jälkiruoka syntyy ruokailun aikana ihan melkein itsestään, kun laittaa hedelmän/hedelmien paloja kattilaan, reilu ruokalusikallinen voita sekaan, tilkka vettä ja pari ruokalusikallista ruokosokeria perään. Annetaan keitoksen olla liedellä kohtalaisella lämmöllä ruokailun ajan (saa kiehahtaa) ja nautitaan ruoan päälle vaniljajäätelön kera.
3 kommenttia:
Pitäisköhän mun lopettaa tämän blogin lukeminen, kun tulen kateelliseksi kaikenlaisesta kekseliäisyydestä ja viitseliäisyydestä mitä teillä on. No, koetan olla iloinen ja ylpeä siitä, että olet kuitenkin siskoni (eli minäkin melkein olen samanlainen).
Joo, Tuula, varmasti siittä on apua, jos lopetat lukemisen. :D
Minäpä luulen, että jos sinä pitäisit blogia asioista, jotka tekevät sut iloiseksi, kadehtisin minä ja moni muu niitä asioita. Jokaisella on jotaki sellasta, joka voi aiheuttaa kademieltä tai ajatuksia että "oispa mullaki/jaksaisinpa minäki" yms.
Nii, onneksi oon sun sisko. :)
Joo, en olekaan sillain katkeran kateellinen ja oikeastaan enemmän ylpeä ja iloinen. Ei olisi pitänyt sanoa "koetan" olla iloinen jne vaan että "olen". Minäkin jo ostin korvapuustiainekset kaappiin odottamaan.
Lähetä kommentti