lauantai 17. toukokuuta 2014

Valon kannattelija





Kävimme viime syksynä löytöretkellä erään vanhemman miehen takapihalla olevassa telttavarastossa. Miehellä oli vuosien saatossa kertynyt melkoinen määrä kaikenlaista , osin hyväkuntoista ja osin kunnostettavaksi tarkoitettua, tavaraa. Varasto alkoi olla niin täynnä, että miehellä oli tarve karsia romppeista osa pois.

Teimmekin muutaman mukavan löydön ja saimme kohtuuhinnalla mukaamme mm.  Joulukuusi-postauksessa näkyvän puisen kelkan.

Ollessamme lähdössä varastosta autoa kohti mies alkoi kauppaamaan meille vanhoja öljylampputelineitä. Niihin oli kuulemma hyvä laittaa kukkia roikkumaan.


Jonkin aikaa emmimme päätöstä ja mies kilvan kehui ja kauppasi telineitä. Kun teimme sitten päätöksen yhden ostamisesta, alkoi tällä herttaisella keräilijämiehellä jo hieman harmittaa kauppaamisensa. Ei meinannutkaan raskia myydä. Jos vaikka sittenkin tarvitsisi vielä itse. Myi kuitenkin telineen ja minä kannoin sen tyytyväisenä ja hyvällä omallatunnolla kotiin, sillä hälle jäi vielä pari kappaletta vastaavia hyllylle.

Maalasin ruostuneen telineen mustalla spray-maalilla ja asettelin kukkaruukun siihen roikkumaan. En löytänyt kaupasta sopivankokoista umpinaista ruukkua, joten ostin reiällisen ja teippasin reiän ruukun sisäpuolelta kirkkaalla pakkausteipillä umpeen. Maalasin myös ruukun ruskean pohjan askartelumaalilla valkoiseksi. 

Kukan/viherkasvin ostaminen ruukkuun venyi ja venyi, kunnes mieheni toi minulle pari päivää sitten töistä tullessaan juuri ruukkuun sopivan kukan. 

Valoa se tuo kukkakin tähän elämään.


Ei kommentteja: