Nukenvaunut

´

 Voi, kun siitä tulee hyvä mieli,

kun näkee loisteen lapsen silmissä ja hymyn suupielessä!

 

 

Saimme viime syksynä ystäväni isältä vanhat  Helsingin Teräskalusteen eli Hetekan valmistamat nukenvaunut. Vaunujen ikä ei ole tiedossa, mutta veikkaan, että puhutaan melko monesta vuosikymmenestä.

Vaunujen metalliosat ja renkaat sekä osa puisesta rungosta olivat rakenteiltaan ehjiä, vaikkakin pinnat olivat kuluneita. Kuomu oli revennyt pahasti ja koppaosan punaiset sivuvanerit olivat lahonneet.

 Kun saimme nämä, tyttäremme synttäreihin oli pari viikkoa aikaa. Ajattelimme kunnostavamme vaunut hänelle synttärilahjaksi, mutta kun tutkimme vaunujen kuntoa tarkemmin säikähdimme hieman ja peräännyimme; emme ikinä osaisi tehdä näistä kelpopeliä.

Vaunut päätyivät varastoon.

Talven aikana, kun tyttö huomasi varastossa olevat vaunut, löyhästi lupailimme hänelle nukenvaunut kesäksi käyttökuntoon.
Kesän lähestyessä ei auttanut, kuin kaivaa vaunut varastosta ja alkaa tehdä niille jotain. Edelleen oli mysteeri, mitä vaunuille kannattaisi tehdä ja mitä osaisimme niille tehdä. Etenkin kuomun korjaus/uusiminen mietitytti. Lähdimme liikkeelle "irroitetaan nyt ainakin tämä koppaosa renkaista ja katsotaan, mitä sitten" -mentaliteetilla.

Totesin kuomun korjauskelvottomaksi, joten irroitin sen ja koppaosan reunapehmusteet irti. Mieheni purki koppaosan ja leikkasi vanerista uudet reunat siihen. Koppa sai ylleen alkuperäistä väriä muistuttavia punaisia maalikerroksia.


Rengasosa hiottiin kevyesti ja maalattiin uudelleen. Työntöaisan metalliosista ja kuomun metallikehikosta hiottiin kevyesti ruosteet pois, mutta muuten niille ei tehty mitään.

Minä keskityin pääasiassa kuomun ja reunapehmusteiden tekemiseen. Olin ajoittain hieman epätoivoinen kuomun kanssa, kunnes tartuin härkää sarvista ja päätin ommella uuden kuomun. Ostin kangaskaupasta valkoista tekonahkaa (helppo pitää puhtaana), tavallista kestävämpää nailonlankaa sekä ompelukoneeseen nahkaneulan.Vanhasta kuomusta mittoja ottaen leikkasin kuomukankaasta sopivat palaset ja sen kuin aloin ompelemaan yrittäen jäljitellä vanhan kuomun mallia. Pelkoihini ja ennakkoluuloihini nähden kuomu onnistui tosi hyvin. Ompelin kuomun muutamasta kohdasta ompelukoneella ja lopuksi useammasta kohdasta käsin  kiinni kuomun metallikehikkoon. Valmis kuomu on kiinnitetty ruuveilla koppaosaan.
 

Koppaosan reunapehmusteet tein samasta tekonahasta kuin kuomunkin. Kiinnitin ensin niittipyssyllä pehmusteeksi vanhoista (oikeista) vauvanvaunuista leikkaamiani pehmustesuikaleita. Tämän jälkeen niittasin nahkasuikaleet nurjalta puolelta koppaosan ulkoreunaan kiinni. Käänsin nahkasuikaleet pehmusteiden päälle ja hakkasin käsin (vasaralla) nahan pienillä nauloilla kiinni puurunkoon.

Ja kyllä, olen ylpeä näistä nukenvaunuista!
Jos tekisimme uudestaan, tulisi varmasti parempaa jälkeä.
Ensimmäiset pehmusteiden naulaukset eivät ole nähneetkään suoraa riviä.
Seuraavat pehmusteiden pidikkeet päätyivät jo vähän näteimmiksi riveiksi. Kuomua kun tarkastelee niin hyppytikkejä löytyy.
Mutta voitimme luulomme ja epäuskon kykyihimme.
Ja tyttö on niin onnellinen!

Luulenpa myös, että vaunuissa makaaville nukkevauvoille ei ole  niin nöpönuukaa, ovatko naulat melkein vai justiinsa suorassa.