Tämä blogi alkaa nyt. Katsotaan, kuinka kauan kestää.
Tulossa kaikenlaista, mitä ihan ite, tahi sitten miehen tai jonkun muun avustuksella, oon saanu aikaseksi. Jospa joku muukin hoksaisi tämän myötä, että aina voi ainakin kokeilla. Vaikkei se kyllä aina onnistu. Tai sitten onnistuu, mutta tulee erilainen kuin ajatteli. Joskus tulee tosi hienokin! Ja se lämmittää mieltä.
Voisipa sanoa tätä jo meidän harrastukseksi, minun ja mieheni, tätä huonekalujen yms. tuunausta ja niiden kanssa värkkäystä. Ensimmäinen yhteinen
ja yksi isoimmista toteutetuista projekteista oli tämä:
Ensin oli tällainen kiikkustuoli, anoppilasta saatiin. Hyvä keinutuoli olikin, ja on vieläkin, kotoisat natinat ja kaikki. Kerran jos toisenkin on siinä istuttu ja lasta nukutettu. Se vaan alkoi jo näkyä.
Sitten hiottiin ja hiottiin ja voi että sitä hiottiinkin. Parvekkeella pölisi. Välillä oli meleko nyhräystä noiden kaikenmaailman koristekuhmuroiden ja kaarien kanssa. Mutta saatiinpa hiottua. Sitten maalattiin. Petsilakkaa sudittiin ja välihiontoja tehtiin.
Tällainen se on nyt:
2 kommenttia:
Mulle vähän kärsivällisyyttä tehdä jotain tällasta, kiitos.
Mullakaan ei meinaa aina olla kärsivällisyyttä näihin, mutta onneksi tuolla toisella tekijällä on. :) Tosin tuo kärsivällisyys on kyllä näitä tehdessä vähän kehittynytkin.
Lähetä kommentti