Valkoista

Minä pidän valkoisesta. Vaatekaapistani löytyy ainakin 20 (enempää en jaksanut laskea) valkoista vaatekappaletta.  Välillä tuntuu, että voisin maalata koko kämpän, vaikka koko maailman, valkoiseksi. Silloin, mieheni toppuuttelee, että eieiei, et sinä kaikkea saa valkoiseksi maalata. Ja niin minä taas havahdun ja ymmärrän ja olen kiitollinen miehelleni. Asiahan on niin, että osa kaikista maailman jutuista, vaikkapa huonekaluista, olisi kyllä ihan kivoja valkoisina, mutta oikeasti ne ovat paljon hienompia jonkin muun värisenä. Esimerkiksi meidän rakas ruskea arkkumme. Ei se olisi valkoisena yhtään niin hieno, se on paras sellaisena kuin se nyt on. Pienempi, kirpputorilta löytynyt arkku on kuitenkin meille paras valkoisena. Niinpä se sai ylleen valkoisen maalikerroksen. Valkoinen on vaan niin kiva ja raikas väri.

Onneksi miehenikin pitää valkoisesta. Kuulemma oppinut tykkäämään, koko ajan enemmän. Mieheni tietää, että kaikki on hyvin, jos on tarpeeksi valoisaa ja avaraa ja raikasta. Siksi mieheni antaa laittaa valkoista. Ja minähän laitan.

Meidän kotimme ei silti ole valkoinen. Se on aika ruskea. Minä pidän ruskeastakin. Etenkin vanhoissa puisissa huonekaluissa ruskea on mielestäni hieno väri. Meiltä löytyy jonkin verran tällaisia ruskeita huonekaluja. Mutta ruskea ei ole lähellekään lempivärini, eikä kilpaile edes samassa sarjassa valkoisen kanssa. Meillä on siksi niin ruskeaa,koska omien ruskeiden huonekalujemme lisäksi vuokrakotimme lattia on ruskea ja kaksi keittiön seinää ovat ruskeita. Ja ne ovat melko hallitsevia elementtejä tässä yleisilmeessä. Tykkään noista seinistä ja lattiasta, ne ovat hienoja. Siitä huolimatta ei tähän asuntoon muuttamisen jälkeen ole ovesta tuotu juurikaan mitään muuta ruskeaa kuin Fazerin sinistä sukulaisineen. Jos en kanna ovesta valkoista sisään, kannan mieluummin jotain oikein värikästä ruskean sijaan.

Noista seinistä puheen ollen. Tässä kodissamme on tavallisimmista vuokra-asunnoista poiketen jos jonkun näköistä seinää. Keittiössä ruskeat, kuvioidut seinät, makuuhuoneessa harmahtava heinäkuvioinen seinä, toisessa huoneessa vähintäänkin erikoinen vihreänkullankellankirjava seinä ja eteisen seinästä löytyy maalattua lehtiköynnöstä. Ne jakavat mielipiteitä, mutta minä pidän. On hauska asua asunnossa, josta pitää, mutta jollaista ei kuitenkaan itse siitä ikiomasta laittaisi. Siihen ikiomaan minä laittaisin enemmän valkoista.