Rompetta kotiinviemisinä

 Kävin reilu viikko sitten Kirppis- ja rompemarkkinoilla. Vaikka tuota rompetta oli jo ennestään ihan kiitettävästi tässä huushollissa, en minä malttanut olla kantamatta sitä vielä lisää mukanani. Tottakai rompemarkkinoilta tuodaan rompetta tuliaisina.

Olenpa kuitenkin viime aikoina huomannut, että vaikka hamsteri olenkin, niin silti suurin osa kauniista tai käytännöllisistä tai muuten vaan kivoista romppeista tulee hetken hypistelyn jälkeen laskettua takaisin myyntipöydälle. Näköjään olen vähäsen oppinut tuota kohtuutta. Tai sitten huomannut säilytystilojen rajallisuuden. Tai sitten, ja mitä luultavimmin, kyseinen ilmiö johtuu ajoittain erittäin pihistä luonteestani. Tai sitten jostakin muusta. Sama se.

Jotakin kuitenkin tarttui mukaani muutaman kirjan, puisten junaratojen ja sen sellaisten lisäksi. Vanha Aarikan helmihärpäke, koriste, mikälie, päätyi tämän talon ensimmäiseksi oikeaksi pannualuseksi. Tai eihän tuokaan oikeasti oikea pannualunen ole, kun se on oikeasti helmihärpäke. Mutta minulle se on oikea pannualunen, kun se on sentään puinen ja sen tehtävä on nimenomaan olla pannualunen. Tähän asti pellit ja pannut on laskettu tylsästi patalappujenn päälle. Eivätkä patalaput ole pannualusia, kun ne ovat patalappuja.

Tästä herttaisesta pärekorista jouduin pulittamaan 50 senttiä. Vähän aikaa täytyi miettiä otanko, mutta sen verran löyhällä oli tämän saiturin lompsa tällä kertaa, että mukaan lähti. Kotona pärekori sai valkoisen maalipinnan ja täytteeksi värikyniä. 

Näistä helmistä olen onnellinen. Vanha mies niin mukavan sydämellisesti jutteli ja kertoi jo edesmenneen vaimonsa perineen helmet äidiltänsä. Kiehtovaa. Kaikilla esineillä on historia, mutta vanhemmilla esineillä on vanhempi ja pidempi historia. Joku muukin on käyttänyt näitä helmiä. Ja sen jonkun muun äitikin on käyttänyt näitä helmiä. Yksittäiset tummentuneet helmet kertovat tämän kaulanauhan historiaa. Vanhat tavarat, asiat ja esineet kiehtovat niin paljon.

Sama vanha mies ei tuntenut vaimonsa poismenon jälkeen enää tarvitsevansa tätä pientä kannua. Minä tunsin tarvitsevani. Osittain pelkästä sympatiasta tätä miestä kohtaan. Tai sanoisiko näin, että kahden euron ylittävän hintansa takia en ehkä olisi  joltakin muulta kauppiaalta tätä ostanut. Ei silti harmita tuhlailu.

Välipala

Jogurttia

Olen tässä kevään aikana tehnyt muutamia kertoja itse jogurttia. Sain suullisesti tosi 

suurpiirteiset ohjeet, joiden avulla lähdin kokeilemaan valmistusta. Ensimmäisen erän

 jälkeen googletin ihan vain mielenkiinnosta lisää ohjeita, mutta tulin siihen tulokseen, että niitä 

toinen toistaan tarkempia ohjeita on melkein yhtä monta kuin jogurtin tekijöitäkin, eikä 

sitä ainoaa oikeaa tapaa ole edes olemassa. Päädyin tekemään seuraavatkin satsit muutamien 

tarkennusten kera tuolla alkuperäisellä suullisesti saamallani ohjeella. Olen tehnyt jogurttia niin

 tavallisesta kevytmaidosta, luomukevytmaidosta kuin iskukuumennetusta vähälaktoosisesta 

kevytmaidostakin . Kaikista maidoista on tullut hyvää 

jogurttia, vaikka jostakin luin, että iskukuumennettu 

maito ei toimi tässä hommassa. 

Minullapa toimi. 

Ja voi että tulikin hyvää!

Jogurtti

1,5 l maitoa

1 prk (200g) Bulgarian jogurttia

(2-3 rkl maitojauhetta)

Kuumenna maito kiehuvaksi. Muista sekoittaa ahkerasti, ettei pala pohjaan.

Anna maidon jäähtyä huoneenlämpöiseksi (myös hieman lämpimämpi on ok).

Vispaa Bulgarian jogurtti maidon sekaan, laita kansi/ kelmu päälle ja jätä huoneelämpöön tekeytymään. Jos haluat lohkeavampaa jogurttia vispaa maitojauhe mukaan jogurtin kanssa samaan aikaan.

 Minä yleensä laitan maitojauhetta, sillä ilman sitä jogurtista tulee löysää, ennemmin juotavaa kuin lusikoitavaa.

 Anna tekeytyä yön yli/ noin 12 tuntia tai kunnes maito on kokonaan jogurtoitunut.

Täsä vaiheessa voit ottaa jogurtista halutessasi pari desiä talteen seuraavan annoksen juureksi.

Mausta haluamallasi tavalla. 

Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa.

Minä olen laittanut jogurttiin yleensä hieman vaniljasokeria, joskus tavallistakin sokeria, sekä erilaisia marjoja tai hedelmiä. Mansikkaa, mustikkaa, puolukkaa, persikkaa... Hedelmä- / marjapilteillä saa myös mukavasti makua jogurttiin. Minun suosikkini oli puolukkajogurtti ja miehen taisi olla mansikka-mustikkajogurtti. Kaikki maut ovat kuitenkin huvenneet alta aikayksikön. Jogurtti säilyy kuulemma noin viikon jääkaapissa, mutta meillä vain vuorokauden, korkeintaan kaksi.

Jogurtti muuttuu sitä happamammaksi mitä pidempään sitä säilytetään, joten on (yllättävää kyllä) tuoreena parasta.

Välttämätön pientarvike

                                                                                                                                                                                                                 Ostin juuri uuden korjauskynän. Se on toinen korjauskynä, jonka olen ikinä omistanut.     

                        

Olen käyttänyt korjauskynää kuitenkin vain noin kerran siihen tarkoitukseen, johon se on ymmärtääkseni tarkoitettu. Mutta kaikkeen muuhun sitä kyllä tulee käytettyä. Niin, että huomaa yhtäkkiä, että pitäisi ostaa uusi. Ettekö muka ole huomannut samaa?

Esimerkiksi se ruma kohta seinässä, josta valkoinen tapetti oli revennyt. Piirtelin siihen korjauskynällä ja eipä enää huomaa koko repeämää.

 Tai sitten nuo magneetit. Alunperin ihan ajatuksissani, ystäväni kanssa jutellessa, otin korjauskynän ja aloin väritellä kirjavaa mainosmagneettia. Väritetystä pinnasta tuli huomattavasti hienompi kuin alkuperäinen mainoskuvapinta oli, joten väritin toisenkin magneetin samalla lailla. Vielä pari viikkoa sitten minulla oli lisäksi kaksi samanlaista, mutta hopeatussilla päällystettyä magneettia, mutta Hukka tuli ja vei ne kätköihinsä, eikä ole niitä palauttanut.

Jos et omista korjauskynää, lisää ihmeessä se heti ostoslistaasi.

 Et ehkä pärjää ilman sitä.

Keittiön kaappien listat ja vetimet vaihtoivat väriä. Tähän ei kuitenkaan käytetty korjauskynää vaan väri muuttui perinteisillä maaleilla. Maalattiin listat kahteen kertaan, ilman mitään hiomisia. 

Vetimet ruuvattiin ensin irti, maalattiin kertaalleen ja hiottiin kevyesti hienolla hiekkapaperilla. Tämän jälkeen ne ruuvattiin takaisin paikoilleen ja tehtiin vasta sen jälkeen viimeinen maalaus.

Nyt on meidän hämärähkö keittiö aavistuksen valoisampi.

Arki

Asiat pyrkivät aina kohti suurempaa epäjärjestystä.

Siinäpä fysiikan laki arkielämään sovellettuna.

Projektipäivinä ei edes yritetä taistella luonnon lakeja vastaan. 

Lapsetkin saavat olla omatoimisia.

Muutamia projekteja on kesken ja muutama vähän työläämpi on tarkoitus aloitella lähiaikoina.

Mikään ei vaan tahdo tulla valmiiksi, eikä vanhoja jaksa nyt kuvailla.

Ikkunalautapuutarha

Basilika ikkunalaudalla kuuluu kesään. Helppoa, kun ostaa kaupasta valmiin ruukun. Saa heti alkuunkin leivän päälle ja salaattiin makua. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa sain aikaiseksi siirtää basilikan alkuperäisestä ruukusta hieman isompaan. Ihan hyvin ovat kyllä edellisinä vuosina siinä pienessäkin ruukussa säilyneet ja tuottaneet uutta satoa.

Katkaisin muutaman latvuksen tuosta isommasta puskasta ja työnsin ne parin sentin syvyydelle uuteen multaan. Muutama viikko on mennyt, ja nyt pienet basilikantaimet ovat alkaneet kasvattaa uusiakin lehtiä.

Nyppäisen basilikasta aina pareittan lehdet irti, siis vastakkaiset lehdet yhtäaikaa. Olen jostakin kuullut, että se tekee hyvää kyseiselle kasville, mutten tiedä oikein varmasti, mitä hyötyä siitä on. Ilmeisesti varsi vain turhaan kasvaa pituutta, jos nyppii yksittäisiä lehtiä. 

Jauho- ja sokeripusseista tehtyjen suojaruukkujen idea on toisesta blogista. Leikkasin hillopurkeista ja muovisista jogurttiämpäreistä pohjat muutaman sentin reunoilla. Toimivat hyvin alustana jauhopussien sisällä oleville ruukuille. Pusseista tehdyt suojaruukkuni ovat kyllä jo vähän ruttuiset ja osumaa saanet. Oma käteni on muutaman kerran kaatanut vihertäjille melko reilusti vettä, niin että nämä paperiset koristuksetkin ovat saaneet osansa, ja jonkun toisen käsi on välillä ruopaissut multia ruukusta ja levitellyt niitä lattialle, patterin väliin ja ihan vähäsen käden omistajan paidan allekin. Mutta nuo multakokkareet ja rutut ja pienet reiät ruukuissa ovat vaan elämän jälkiä, sanon minä, enkä aio vaihtaa niitä ennen kuin hajoavat totaalisesti.

Ruusuista ja kukista vielä hieman. Vielä muutama vuosi sitten en oikein välittäny ruusuista. Yo-kukkani eivät saaneet olla ainakaan ruusuja. Tulevalle miehellenikin sanoin, että minulle ei sitten tarvitse kantaa kukkia kotiin, kun en osaa arvostaa niitä. Mutta niin vain, mistälie johtuen, hääkimppuni muodostui melkein kokonaan valkoisista ruusuista. Ja mies on saanut luvan, aina toisinaan toivomuksen ja joskus jopa käskynkin, tuoda minulle kukkia kotiin tullessaan. Ruusutkin näyttävät niin kauniilta.

Pikkusuolaista

Hyvää välipalaa ja maistuvaa suolaista kahvipöytätarjottavaa.

Kinkkurullat

20 kpl

4dl vehnäjauhoja

1,5tl leivinjauhetta

1/2tl suolaa

200g margariinia

250g maitorahkaa

juustoraastetta

kinkkusuikaleita

Nypi pehmeä margariini keskenään sekoitettujen kuivien aineiden joukkoon. Lisää rahka ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Kauli taikina suureksi levyksi, ripottele pinnalle juustoraastetta ja kinkkusuikaleita.

Kääri kääretortun tapaan ja leikkaa tortusta 20 viipaletta. Voitele kananmunalla ja paista 175 asteessa kunnes ovat ruskehtavia.

Ihka ensimmäiset

Ensimmäiset huonekalutuunausprojektini toteutin abivuonna. Samaisesta huvilasta, josta arkku on meille tullut, löytyi myös pöytä ja ikkuna. ( Tuoli on ostettu käytettynä, eikä sille ole tehty mitään muuta kuin  irroitettu istuinosasta yksi naula, joka repi kerran komean reiän housuihini. )

Ikkuna on ilmeisesti peräisin aikoinaan huvilan pihassa seisseen navetan seinästä. Irroitin ikkunasta vanhat rikkinäiset lasit ja puhdistin pokan. Hioin puuosat ja maalasin ne ensin tummanruskealla petsimaalilla. Maali olikin hieman liian tummaa, joten hioin siitä suurimman osan pois ja jätin ikkunan tuollaiseksi kirjavaksi ja kuluneen näköiseksi. Ikkunalasien tilalle laitoin mittojen mukaan teetetyt peilit. Kiinnitin peilit ruuvaamalla puuosaan ruuvit esteeksi. Peilit ovat siis ikkunakehyksen ja ruuvien välissä. Tarkoituksena on ollut, ja on vieläkin, kiinnittää peilit jotenkin tukevammin, mutta en ole saanut aikaseksi.

Pöydästä rappasin vanhat maalit pois, hioin sen ja maalasin sävytetyllä valkoisella vain yhden kerran, jolloin lopputuloksesta tuli hieman läpikuultava.

Olipa muuten vaikea saada edes kohtalaista yhteiskuvaa pöydästä ja peilistä. Suoraan edestäpäin ei voinut ottaa kuvia, koska eteisen kaapit ovat tiellä ja sivustapäin kun otti, tuntui, että kuvista tuli aina jotenkin vinksahtaneita. Seinässä oleva lehtiköynnös ei ole meidän kättemme jälkeä. Se oli maalattu jo ennen kuin muutimme tähän asuntoon.

Nyåkers pepparkakor

Minua on aina kiehtonut isojen teiden varsilla, usein pienten paikkakuntien kohdalla olevat Kirpputori-kyltit. Tai eivät ne kyltit itsessään välttämättä erityisen kiehtovia ole, mutta ne niissä mainostetut kirpputorit kiehtovat. Silti en ole koskaan aikaisemmin pysähtynyt yhdenkään tällaisen kirpparin kohdalla, vaikka mieli olisi tehnytkin.

Kun viikonlopun autoreissulla, Pelloon saapuessamme, tien varteen ilmestyi vaatimaton, jo hieman haalistunut Kirpputori-kyltti, mietimme kaksi sekuntia, teimme äkkijarrutuksen ja käännyimme kyltin osoittamaan suuntaan. Kyllä kannatti kääntyä. Lyhyehkön vierailun synnyttämä fiilis ilahdutti vielä usiamman kilometrin ajan, eikä sitä fiilistä sammuttanut edes lasten takapenkillä laulama, hieman riitasointuinen duetto.

Kirpputorin ovessa oli lappu, jossa luki aukioloajat. Aukioloajat eivät kuitenkaan tarkoittaneet sitä, että ovet olisivat tuona aikana välttämättä auki. Lapussa oli numero, johon kehoitettiin soittamaan, jos ketään ei ollut paikalla. Lapun mukaan omistaja tulee soitosta avaamaan ovet , jos sattuu olemaan kotona.  "Kun eihän sitä aina jouda kaupassa olla, kun on noita lapsiakin", kertoi omistaja myöhemmin. Meidän onneksemme ovet olivat auki ja itse omistajamies oli paikalla. Ja voi, mikä mainio lapphalainen kauppamies olikin! Leveää murretta puhuvaa puheliasta miestä oli hauska kuunnella. Täytyi ihan siinä tavaroita katsellessa toisella korvalla  kuunnella muidenkin asiakkaiden kanssa käytyjä keskusteluita, niin hyviä myyntipuheita piti. Ja meilläpä kävi tuuri, kun juuri tuona torstaina miehellä sattui olemaan liikkeessään poistopäivät, niin pystyi myymään meille löytömme hyvällä hinnalla. Jos ajatte ohi, niin poiketkaa, ei sitä tiedä vaikka silloinkin sattuisi juuri olemaan poistopäivät. Minä uskon, että saattaisi vaikka ollakin.

Suurehkot keksipurkit eivät ole vielä löytäneet loppullista paikkaansa, ja likainen, vähän risa pärekori odottaa käsittelyyn pääsyä. Hyviä muistoja tuovat kuitenkin mieleen.

 

Autoreissumme määränpää oli Muonio, yksi päivä kului Ylläksellä. Miehen kesäloman kunniaksi matkasimme lappiin rakkaan siskoni kanssa aikaa viettämään. Luonto ja aktiviteetit olivat varsin kesäisiä, kuten kuvista näkyy.

Kesälomalla on aina kivaa ja niin oli tälläkin kertaa!