Joulukalenteri

Hetkinen! Mikä se tuo on?

Kyllä, se on joulukalenteri.
Eikä ole edes joulukuun puoliväli.
Minä, joka yleensä havahdun siinä itsenäisyyspäivän tienoilla siihen, että niitä joulukalentereitakin ruukaa olla ja että olisi ollut kiva itsekin tehdä sellainen, olen tehnyt tuon.
Ja nyt on vielä marraskuu! Monta päivää joulukuun alkuun!

Idea on hyvin simppeli: Paketoi 24 yllätystä, numeroi ne ja ripusta narulla toiseen naruun kiinni.
Niin simppeli, että kun ystäväni järjesti jouluaskarteluillan, kasasin kassin täyteen tarvikkeita ja ajattelin tekeväni lasten joulukalenterin lisäksi muutamalle ystävälle ja tutulle kalenterit myös. Ajattelin väkertää niihin itse pienenpieniä yllätyksiä.
Mutta kun askartelujen lomassa oli niin mukava rupatella, niin eihän sitä ennättänyt.
Edes tätä yhtä saada valmiiksi (vaikka yllätyksetkin olivat jo valmiina).

Ei jakele tämän talon emäntä tänä vuonna joulumieltä ystäville ja kylänmiehille ainkaan kalenterin muodossa.
No, onhan sitä joulukuuta kuitenkin pitkästi, niin voi keksiä muita yhtä näppäriä ilahduttamiskeinoja.
Yrittäisit vaikka saada ne joulukortit edes jonakin vuonna lähetettyä.

Ajatus yllätyskalenterin tekemisestä lähti oikeastaan siitä, että halusin itse värkätä ja miettiä sitä ulkoista toteutusta. Kävin jonkinlaisen omantunnontaistelun sen kanssa, että voinko antaa lapsille joka päivä, tai edes joka toinen päivä, jotain uutta tavaraa. Perustelin kalenterin teon sitten itselleni sillä, että laitoin paketteihin vain sellaisia juttuja, jotka olivat jo ennestään olleet ajatuksissa hankkia. Askartelutarvikkeita kaipaaville lapsille kimalleliimaa ja tarroja sekä tarravihot, jotta ne tarrat eivät olisi niin nopeasti käytetty loppuun. Poika tarvitsee uusia sukkia ja tytölle on ollut hiuspanta pitkään hakusassa. Sellaiset siis myös paketteihin. Purkkaa ja muutama karamelli joihinkin paketteihin. Ja piparimuotit piparinleipomispäivälle. Ehkä lapset arvostavat enemmän sitä, että
saavat yhden kimalleliiman kerrallaan ja voivat jännätä mikä väri tulee, kuin jos saisivat kerralla paketillisen erivärisiä liimaputkiloita. Sukkakoriin ilmestyviä uusia sukkia poika tuskin edes huomaisi ilman kalenteria. Vanhemmat lapset saavat siis ensimmäisenä päivänä ja jouluaattona molemmat omat paketit ja muut paketit avataan vuoropäivin.

Vaikka ostin kalenteriyllätykset jo lokakuussa, en hommanut lahjapapereita erikseen. Niillä mentiin, mitä kotoa (ja ystävän kaapeista) löytyi. Aika pilkullinen kokonaisuus tuli, mutta lapset olivat ihastuksissaan, kun ripustelin komeuden seinälle.
Aloitin ripustamisen jouluaaton paketeista edeten kohti joulukuun alkua, jotta pystyin mallailemaan ne sopiviin paikkoihin, eikä kalenteri mene aivan toispuoleiseksi tai kummallisen näköiseksi pakettien hävitessä tuosta yksi kerrallaan.

Nyt me lasten kanssa ihastelemme (ja yritämme pitää näpit erossa paketeista) tuota koristusta vielä muutaman päivän, ennenkuin sen purkaminen saa alkaa.