Pitsiä päällä

Omasta vaatekaapistani löytyy melko monta jonkilaisen tuunauskäsittelyn läpikäynyttä vaatekappaletta. Mutta koska tuo kuvattavana oleminen ei ole suosikkipuuhaani, eivätkä vaatteet näytä kuvissa miltään, jos ne eivät ole päällä, jää vaatetuunausten esittely helposti vähemmälle.

Löysin kerran kirpparilta vanhan, ylisuuren, pitsisen paidan. Paita ei ollut malliltaan ihan tätä päivää, mutta ostin sen silti, koska pitsikangas oli vain niin kivannäköistä. Laitoin kaikki taiteelliset lahjani peliin ja piirsin kuvan paidan mallista ostohetkellä.

Tein paidasta tunikan yksinkertaisesti kaventamalla paitaa ja leikkaamalla hihat lyhyiksi. Hihojen huolittelun jälkeen tunika oli valmis käyttöön.

Tunika on mukavan rento päällä ja käy hyvin asuksi puolijuhlaviinkin tilaisuuksiin. Erilailla yhdistelemällä ja erilaisten asusteiden kanssa se toimii hyvin myös arkikäytössä.

Omenaista

Innostukseni kaikkeen värkkäilyyn ovat usein kausiluontoisia. Välillä näpertelen villalankojen kanssa, joskus mietin enemmän sisustusjuttuja ja toisinaan ompelukone surraa tiheään. Viime aikoina olen viihtynyt keittiön puolella. Kaikenlaista on tullut leivottua ja kokeiltua, mutta nyt tuokin innostus on hiipumaan päin. Ja kun allekirjoittanut on melkoisen kova syömään, niin eipä sieltä pakasteesta meinaa enää löytyä juuri muuta kuin se yksi keittojuurespussi, jota ei ikinä muista käyttää. 

Nyt on menossa välivaihe. Aikaa kuluu enemmän muuhun kuin käsillä väkertämiseen.Ideoita tulee ja menee, jokunen juttu on keskenkin, mutta mitään ei oikein saa aikaseksi. Seuraavaa innostusta odotellessa.

Tässä kuitenkin yksi viimeisimmistä leipomuksista. Meidän perheen kestosuosikki. Onnistuu aina ja maistuu hyvälle. Tuotosten ulkonäkö ei ole kyllä minun vahvuus näissä keittiöhommissa, mutta eipä tuo haitanne. Kauneus on katsojan silmissä.

Apple pie

200g margariinia

5dl vehnäjauhoja

0,5dl vettä

Täyte:

                                                               5 pienehköä omenaa  (tahi sen verran, kun kaapista löytyy)                                                                  1,25dl sokeria 

1tl kanelia

2rkl vehnäjauhoja

Nypi pehmeä margariini ja jauhot keskenään murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita taikinaksi. Jaa taikina kahteen osaan ja painele toinen osa voideltun piirasvuoan pohjalle. 

Lohko omenat (minä käytin viimeksi myös päärynää) kulhoon ja sekoita joukkoon loputkin täytteen ainekset.

Kaada täyte piiraspohjan päälle ja kaulitse lopusta taikinasta kansi piiraaseen. Tee veitsellä muutama viilto kuoreen. 

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Tarjoile vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Mustaksi muuttui

Väri muuttui, mutta ei tullut valkoinen, tuli musta. Toinen kuva otettu ilman salamaa ja toinen salaman kanssa. Totuus on jotain noiden väliltä.

 Kaipasin kipeästi kevättakkia. Toppatakki alkaa olla näillä keleillä liikaa ja kesätakkini on vielä liian ohut. Tuulitakkia käytän melko paljon lasten kanssa ulkoilessa, mutta välillä kaipaa astetta fiksumpaa, kuitenkin rentoa takkia ulkoiluun. 

Kaivoinpa varaston kätköistä vanhan, vuorellisen kevättakkini, joka on todella hyvän mallinen ja mukava päällä. Takki oli jo kuitenkin pahasti haalistunut ja hupun reunasta värit lähteneet. 

Värjäsin takin pesukoneessa ja hyvin onnistui. Napit maalasin metallin(kin) maalaukseen soveltuvalla askartelumaalilla. Jos tikkaukset saisi vielä mustiksi, takki olisi täydellinen tarkoitukseeni. Mutta kelvatkoon nyt tuo lähes täydellinen. 

Takki ennen värjäystä

Olen värjännyt monta kertaa aiemminkin vaatteita, ja se on mielestäni hyvä keino pidentää vaatteen käyttöikää. Kerran olen kokeillut käsin värjäystä, mutta se on tylsää ja sotkuista hommaa, joten olen suosiolla siirtynyt pesukonevärjäykseen. Olen värjännyt esimerkiksi lastenvaatteita ja harsoja kivemman värisiksi. Myös hyväkuntoisia mutta haalistuneita mustia vaatteita olen värjäillyt uudestaan mustiksi, jolloin niistä on tullut kuin uusia.

Yleensä värjäykset onnistuvat hyvin, mutta kahdesti olen epäonnistunut. Ensimmäisellä kerralla unohdin kastella vaatteet (värin käyttöohjeissa käskettiin kastella), joten vaatteista tuli vaaleansinisiä vaikka niistä piti tulla syvän turkooseja. Toisella kerralla laitoin väriainetta aivan liian vähän suhteessa vaatteen kokoon. Ruskeasta vaatteesta tuli likaisenruskeanmusta eikä kokonaan musta. Kannattaa siis noudattaa huolellisesti pakkauksen ohjeita, niin lopputulos miellyttää. Huomioitavaa on myös se, että ompelulangat eivät värjäydy, joten tikkaukset jäävät näkyviin alkuperäisen värisinä. Nuo väriaineet sijaitsevat marketeissa yleensä pyykinpesuaineiden lähistöllä. Muista ostaa myös värjäykseen tarvittavaa suolaa. Joihinkin värjäysaineisiin käyt tavallinen ruokasuola, joissakin tarvitaan, ainakin ohjeiden mukaan, erityistä värjäyssuolaa.

Monet miettivät, meneekö pesukone pilalle, jos sitä käyttää värjäykseen. Meidän päältätäytettävä pesukone ei ainakaan ole mennyt. Olen aika tarkka siitä, että värjäyksen jälkeen pesukone puhdistuu kunnolla, ettei seuraavat pestävät pyykit värjäydy.

Pesen värjättävän vaatteen heti varsinaisen värjäyspesun jälkeen yleensä kahdesti pesuaineen kanssa. Ohjeissa käsketään pesemään yhdesti, mutta en halua, että vaate värjää sitten muita vaatteita käytössä tai seuraavissa pesuissa. Tämän jälkeen laitan pesukoneen pyörimään tyhjänä 90 asteessa pesuaineen kanssa. Viimeksi laitoin pyykinpesuaineen sijaan konetiskiainetabletin suoraan rumpuun. Puhdistaa hyvin konetta. Jokaisen pesun välissä pyyhin rätillä tiivisteisiin ja pyykkikoneen luukkuun jääneet likavedet. Joskus olen tehnyt niin, että olen laittanut tuohon koneen puhdistuspesuun mukaan valkoisen harson. Jos harso on värjäytynyt, olen  laittanut uuden puhdistuspesun pyörimään ja sinne uuden valkoisen harson mukaan. 

Pesen aina värjäyksen jälkeen ensimmäisenä tummaa pyykkiä, varman päälle tässäkin asiassa.

Kuulostaapa ehkä sekavalta, mutta käytännössä se on helppoa. Muutaman tunnin välein käy vaan laittamassa pyykkikoneen uudestaan päälle.

Vinojalkainen ystäväni

Kun lähdin opiskelemaan ja muutin pois kotoa, löysin ensimmäisestä vuokra-asunnostani edellisen asukkaan jättämän pienen pöydän. Pöytä oli hieman nuhjuinen eikä se ollut järin kaunis, mutta vallan sympaattinen se oli. En ollut tuonut mukanani juurikaan muita huonekaluja kuin sängyn ja kaksi peiliä, ne kaikkein tärkeimmät tietenkin, joten pöytä pääsi toimittamaan koulupöydän virkaa.

Kun sitten aikanaan kämpästä pois muutin, pääsi pöytä mukaan muuttokuormaani. Enhän minä sitä tohtinut sinne yksin jättää, tyhjään ja hiljaiseen kämppään.

Tämän hieman vinojalkaisen ystäväni pesti koulupöytänä on päättynyt ja se on saanut uusia hommia ompelupöydän virassa. Minulla oli pitkään tapana säilyttää ompelukone aina pöydällä, kaikessa valmiudessa toimimaan, jos äkillinen ompeluinnostus yllättää. Tämän kevään aikana ompelukone on kuitenkin työnnetty kaapin perälle asustelemaan, sillä kone seisoi lähes koko vuoden toimettomana paikoillaan. Nykyään ei tahdo joutaa rauhassa ompelemaan, vaikka innostuis iskisikin, ja sillon kun ompelulle on järjestetty erikseen aikaa, niin silloin on kyllä aikaa kaivaa se kone sieltä kaapista asti.

Pöytä ei ole säilynyt meillä asuessaan alkuperäisessä kuosissaan, vaan on muuttunut yllättäen valkoiseksi.

En hionut tai mitenkään esikäsitellyt pöytää ennen maalausta, kunhan sudin vaan maalia pintaan. Ainakin toistaiseksi tämä käsittely on riittänyt ja pöytä on pysynyt siistinnäköisenä.

Hailakka muisto entisestä.

Nauvon limppu

Herkkua saaristolaisleipien ystävälle.

Ohjeen sain yhdeltä sellaiselta ystävältäni.

Nauvon limppu  

(2kpl)

1litra piimää

75g hiivaa

3dl siirappia

3dl kaljamaltaita

                                                    3dl vehnäleseitä (minä käytin Kuidukas-leseseosta)

3dl ruisjauhoja

1rkl suolaa

10dl vehnäjauhoja

voiteluun: 1/2dl siirappia

      1dl vettä

- Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen

- Sekoita joukkoon kaikki loput ainekset

- Kohota 1,5h

- Jaa taikina kahteen voideltuun leipävuokaan

- Paista alimmalla tasolla 175 asteessa yhteensä 2h

- Kun leivät ovat kypsyneet 1,5h, voitele ne siirappivedellä ja laita takaisin uuniin puoleksi tunniksi

- Kumoa liinan alle jäähtymään

Nauhavarasto

Hamsteri näkee aarteita joka paikassa.

Minua häiritsee kaikki vaatteissa olevat ylimääräiset lirpakkeet. Niskassa olevat kokolaput leikkaan aina pois, jos niitä ei ole ommeltu molemmista päistä kankaaseen kiinni. Nauhat, joiden varassa paidat pidetään henkarissa kiinni, ovat tosi rasittavia. Hiukset sotkeutuvat niihin paitaa päälle pukiessa ja sitten ne vilkkuvat joko kainalosta tai niskasta ruman näköisesti. Säilytän suurimman osan vaatteistani hyllyissä, en henkareissa, joten joutavat lähteä mokomat nauhat.

Mutta hyviä nauhoja ne ovat. Ja aika kivan värisiäkin monet. Eihän niitä nyt pois voi heittää.

Yläasteikäisestä asti olen aina laittanut talteen nuo nauhat. Joku sanois, että onhan tuo nyt melekosta tuokin, mutta minä aion jatkaa. Ovatpa muuten käteviä! Ja tulleet tarpeeseen ja tarpeettomaankin. Eikä tarvitse miettiä, raskiiko käyttää.

On käytetty tuttiketjuna, lettinauhana, aamutakin katkenneen nauhan tilalla, kortin koristeena ja lahjanauhana. 

Tarvipa mihin hyvänsä pientä langan/nauhanpätkää niin kyllä löytyy. Ja kun useamman vuoden noita olen kerryttänyt niin värivalikoimaakin on.

Pääsiäistä

Pääsiäisen kunniaksi kukkia maljakkoon!

Kirpparilta kotiutettu männynvärinen ruokailuryhmä koki viime vuoden aikana muodonmuutoksen. Miehen ansiota suurelta osin tämänkin projektin toteutus. Kyllä minäkin maalasin ahkerasti, mutta mies teki pääosin kaikki ne likaisimmat ja ainakin minun mielestä tympeimmät hommat, välihionnat ja muut.

Pöytä maalattiin kolmeen kertaan. Alkuun pöytälevyssä oli vain maalikerrokset päällä, siis käytössäkin, mutta pelkkä maalipinta ei keittiön pöydässä ollut kovin käytännöllinen, joten lakkasimme sen myöhemmin. Nyt luistaa luutu paremmin, eikä maalipinta rikkoudu niin helposti.

Pöytää katsoessa ei ole vaikea arvata kummassa päässä on syöttötuolin paikka. Mukava rykelmä lusikalla hakattuja koloja koristaa tätä päätyä. Mutta saavat kait ne käytön jäljet näkyäkin.

Tuolien alkuperäiset kansilevyt saivat kyytiä. Tai eivät ne mitään levyjä edes ollut. Jokaisessa tuolissa istuinosan virkaa toimittivat kolme laudanpätkää, joiden väliin jäi parin sentin raot. Olivat enemmän mökki-/ terassi-/ varasto-tyylisiä. Puulevystä sirkkelöimme tuoleihin uudet istuinosat, jotka sitten hioimme ja maalasimme.

Pääsiäiseksi täytyi ostaa maljakko (kukille varataan sitten toinen) täyteen värikkäitä pääsiäiskarkkeja. Kerta viimevuonnakin. Tämähän on ihan selvästi jo perinne. Täytyypä vaalia tätä perinnettä.

Mukavaa pääsiäistä itsekullekin!

Hiiri kissalla räätälinä

Ei tästä takkia tullutkaan. Aivan oli hiiri-räätäliolo tätä tehdessä, mutta tässä sadussa oli onneksi onnellisempi loppu kuin alkuperäisessä. En saanut vihamiehiä ja kaikki olivat tyytyväisiä lopputulokseen. 

Päätin viimein kokeilla sitä neulomistakin sitten yläasteen. Nyt ei tarvinut etsiä netistä apua alkuun, sillä perussilmukat löytyivät kuin löytyivätkin tuolta pääkopan syövereistä, kun niitä sieltä hetken aikaa etsiskeli.  Sen kummempia suunnitelematta loin jonkin verran silmukoita puikoille ja aloin neuloa. Ajattelin tekeväni mekon pikkuneidille.

 Muutaman kerroksen neulottuani purin kaiken pois ja aloitin uudestaan. Itsevarmuutta uhkuen päätin, että teenkin neidille villatakin. Sellaisen oikein hienon, värikkäillä napeilla. Kun olin neulonut ainaoikeinneuletta semmoiset viitisen kerrosta, minusta alkoi tuntua, että ei tästä ehkä villatakkia tulekaan. Jatkoin silti neulomista, mutta palasin takaisin mekkoajatukseeni. 

Malli oli yksinkertainen. Etu- ja takakappale ovat ( ainakin teoriassa) samanlaisia. Helmaan ja yläreunaan ainaoikeinneuletta ja muuten sileää neuletta. Välillä meinasi innostus hiipua ja kutimet makasivat hyllyn päällä, mutta sain kuin sainkin etu- ja takakappaleen valmiiksi. 

Seuraavaksi aloin tehdä olkaimia. Yhden olkaimen sainkin valmiiksi, mutta pääteltyäni sen huomasin sen olevan aivan liian lyhyt. Ei oikein innostanut alkaa neuloa uusia olkaimia, joten aloin miettimään muita keinoja tehdä olkaimet. 

Tässä vaiheessa ompelin kappaleet yhteen ja päätin sovittaa mekkoa pikkuneidille, jotta olisi helpompi keksiä, millaiset olkaimet sopisi mekkoon. Kun sain mekon puettua pienelle päälle, pääsi alistunut huokaus. Pienokainen oli kerennyt kasvaa mekosta ulos ja se oli auttamatta liian lyhyt. En minä ole hidas neulomaan, vauvat vaan kasvavat niin nopeasti.

 Ei tästä mekkoa tullutkaan.

Tehdään sitten hame. 

Nyt päätin olla ripeä toimissani, että neiti ei kasvaisi hameestakin ulos. Pujotin satiininauhan neuleeni ympärille ja täts it, hame oli valmis. Eikä kerennyt kasvaa ulos siitä vaan on ennemminkin reiluhko, menee vielä pitkään. Nyt on neitokaisella kyllä niin nätti hame.

Vauvoilla on noinniinkun periaatteessa kiva pitää hameita, mutta käytännössä se on monesti vähän toista. Hameet nimittäin tuppaavat nousemaan kainaloihin ja ovatkin siis yleensä mukavana rullautuneena renkaana rintakehän ympärillä. Ainahan nuo hamoset vähäsen hankalia ovat - kauneuden takia kannattaa kärsiä - , mutta päätin hieman helpottaa tätä ongelmaa ja leikkasin vanhasta bodysta alaosan irti ja ompelin sen hameeseen kiinni. Rullautuu hame vieläkin, mutta eipä nouse kainaloihin. Ompelin alaosan sen verran ylös hameeseen, että sukkahousut on helppo pukea bodyosan päälle, eikä tämä apuosa näin ollen näy käytössä.

Ompahan taas korkattu tuo neulominenkin. Itse tehdyt villasukat ovat silti vielä kaukainen haave.