Aarrekarttani mun

Se on kaksipuoleinen ja  sisältää monenlaisia ajatuksia.
Sen tekeminen oli mukavampaa kuin osasin odottaakaan.

Meidän Menu

Kello on puoli viisi iltapäivällä, kun meidän kööri astuu ovesta sisään.
Lapset ovat väsyneitä ja nälkäisiä ja äitillä ja isälläkin saattaa kengät hiertää tai takki tuntua raskaalta niskassa.
Kaaoksen ainekset ovat kasassa.
Päivällisen valmistumisella on kiire.
 Ainoa ruoka, joka tulee mieleen ja johon löytyy ainekset, on makaronijauhelihamössö.

Viime talvena alkoi tuntua, että tuota makaronijauhelihamössöä on syöty ihan riittämiin.
Haimme varastosta vanhat taulunkehykset, jotka maalasimme ja teimme kehyksistä liitutaulun vastaavalla tavalla kuin aiemmat liitutaulutkin (tässä ensimmäinen niistä). 

Kerran viikossa pyyhimme taulun ja  raapustamme siihen uusia harakanvarpaita.

 Sitten on viikottaisen kauppareissun aika.

 (On muuten hyvä tuo viikottainen kauppareissu, heräteostokset vähenevät, kun listan kanssa mennään ja usein listan kanssa tehty reissu jää viikon ainoaksi. Joskus haemme loppuviikosta satunnaista täydennystä tai yllättäviä tarpeita lähikaupasta.)

Välttämättä jokaista listaan suunniteltua ruokalajia ei tehdä kyseisellä viikolla,sillä edellisen päivän ruokaa on voinut jäädä seuraavaksikin päiväksi. Mutta on hyvä, kun tietää, että varmasti löytyy ainekset jokaiselle päivälle johonkin ruokaan.

Mietimme ruokia suunnitellessamme yleensä myös, millaisia päiviä on luvassa. Makaronimössöä ja lämmitettyjä nakkeja syömme edelleenkin silloin tällöin, sellaisina päivinä, kun kaikki tulevat myöhään kotiin.

Mutta kyllä on ruokavaliomme monipuolistunut tämän myötä.

Vuoden käyttökokemuksella suosittelen lämpimästi, etenkin jos tämän stoorin ensimmäinen kappale kuulosti tutulta.

Kaunista kuluneisuutta

Siskoni uuden asunnon varastosta löytyi pätkä leveää lautaa,
 joka on mahdollisesti peräisin vanhasta puulattiasta.

Mieheni nikkaroi laudasta ja heinäsepäistä siskolleni hyllyn cd-soittimelle.

Hyllyä ei käsitelty mitenkään, sillä
 ikääntyneet pinnat ovat sellaisinaan kauniita.

Sijoittelua

Aurinko paistaa ja tekee mieli katsella tulppaaneja.

Meille sattui niin kestävä joulutähtiyksilö, että tämä rouva ei meinannut jaksaa katella sitä enää.
Kun joulu meni jo.

En silti raskinut heittää menemäänkään näyttävää ja kohtuullisen hyväkuntoista kukkaa, joten tein siitä leikkokukkia, joita sijoittelin ympäri taloa. Käytin leikkauspinnat kynttilän liekissä, jotta maitiaisnestettä ei valuisi. Katsotaan kuinka kauan nämä kukat säilyvät.

Keittiöön on tuonut jo kolmen viikon ajan vihreyttä hyasintin lehdet, jotka leikkasin talteen hävittäessäni joululoman jälkeen ylipitkäksi kasvanutta, kuihtunutta ruukkuhyasinttia.
Lehdet näyttävät pysyvän hyväkuntoisina aina vaan.
 Vieläköhän nuo kesällä ovat samannäköisiä?

Näin ne päivät kuluu, kun siirtelee kukkia paikasta toiseen.

Työpiste

Vierastin ajatusta, että tietokonepiste olisi heti sängyn vieressä tai makuuhuoneessa ylipäätänsäkään.
Siinä se on nyt ollut kuitenkin yli puoli vuotta.
Ja olen ollut tyytyäinen.

Pöytä on aiemminkin täällä blogissa esitelty vinojalkainen ystäväni.
Kirpputorilta ostettu ja (yllättäen) valkoiseksi maalattu lokerikko pitää sisällään maksettavat laskut, kyniä sekä kaksi eniten käytettyä irtopiuhaa. Muut tietokoneella työskentelyyn liittyvät tykötarpeet säilytetään valkean kaunottaren sisällä.

Johtoviidakko on tällä hetkellä kohtuullinen, sillä kaiuttimet ovat tällä hetkellä pois pelistä ja ne on siirretty muualle odottamaan korjausta.

Hetken mielijohde

 Erittäin huonosta laadusta huolimatta julkaisen nämä kuvat nyt, enkä edes yritä ottaa uusia, parempia kuvia. Syystä, että tämä tekele kertoo paljon minusta ja erityisesti tuunausharrastukseni alkuajoista.
 Olkoon tämä postaus samaa sarjaa.

Harrastukseni alkoi vaatteiden tuunaamisesta ja ominaista sille oli tuolloin spontaanisuus. Usein tuunaus sai alkunsa siitä, että jokin omistamistani vaatekappaleista oli "ihan kiva", mutta joku siinä silti häiritsi niin, että vaatetta ei tullut päälle puettua. Sitten noin vartti ennen jonnekin lähtöä päätin muokata tämän vaatekappaleen kivemmaksi. Turha huolellisuus jätettiin aikataulusyistä pois.
Silti olin yleensä tyytyväinen muutokseen ja vaatekappale pääsi taas käyttöön.

Niin tässäkin tapauksessa, jossa monta vuotta vaatekaapin perällä ollut neuletakki muuntui  hetken mielijohteesta kahden minuutin ompelukoneenkäytöllä ja yhden käsinommeltavan nepparin kiinnittämisellä rennoksi paidaksi.