maanantai 11. marraskuuta 2013

Sairaspäiviä





Sairaspäivien ajankuluksi pengottiin täällä esiteltyjä matkalaukkuja ja etsittiin nukelle uudet vaatteet vanhan, nyppääntyneen kokopuvun tilalle. Lapsista tuntui jännältä, kun vaatteet ovat ihan oikeasti olleet heilläkin vauvana päällä.
Nukkeleikit kiinnostavat taas huomattavasti enemmän.

Pipon tein aikoinaan ennen esikoisen syntymää. Poika oli syntyissään melko pieni ja pipo oli juuri sopiva vastasyntyneelle, vaikka luulin siitä tulleen ihan liian pienen.
 Nyt se on sopiva nukkevauvalle.

Kuvissa näkyvä penkki, jota meillä lasten sohvaksi kutsutaan, on yksi parhaimmista löydöistä, joita olemme mieheni kanssa tehneet. Löysimme penkin sattumalta alennushintaan vanhoja huonekaluja myyvästä liikkeestä. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että teimme viime talvena tämän heräteostoksen.

Penkki on alunperin ollut hevosreen ohjastajan penkki. Penkki on siis rakennettu kestämään myös aikuisten ihmisten painoa ja siksi se onkin saanut paikkansa olohuoneessamme.
Penkin tarina hevosreen kyydissä tekee penkistä mielessäni jotenkin erityisen.
                                                        Tällaiset tarinat ovat yksi syy, miksi pidän vanhoista esineistä ja huonekaluista.
                                                                Pehmoinen lampaantalja penkin päällä tekee istumisesta miellyttävämpää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täydellinen penkki, ja vielä lampaantaljan kera.. Ai että! Tosiaankin tarinat tekevät vanhoista tavaroista ja huonekaluista erityisen hienot ja arvokkaat.

Anna kirjoitti...

Kiitos!