Onni ja epäonni tappelivat. Epäonni voitti.
Tänä syksynä meillä on ollut epäonnea. Noin niinkun käytännön asioiden kanssa. Jos tarkemmin ajattelee, on meillä ollut paljon onneakin. Mutta tuo kylään saapunut epäonni on kyllä siellä täällä pyörivästä onnesta huolimatta laittanut pakan ihan sekaisin. Väliaikaiselämää siellä ja täällä ja tuolla. Siksipä täällä blogin puolella on ollut hiljaiseloa.
Jospa se jouluun mennessä tasottuisi.
Mutta unohdetaanpa nyt onnit ja epäonnit. Kuvitellaan vanhahko, kellastunut, täyspuinen sänky, jonka kyljistä löytyy jos jonkin näköistä koloa ja kaiverrusta. Muutama tarrakin on päässyt koristamaan reunoja.
Lunastimme tämän mäntysängyn kahta kahvipakettia vastaan ja kannoimme sen varastoon odottelemaan.
Kesällä nostimme sängyn pölyttymästä varastosta pölyttymään hiomakoneen alle. Vaikka monesti tykkään, että se entinen elämä, kuhmut ja kolhut, saavat näkyä, saivat tämän sängyn kolhut lähteä ihan surutta.
Kun lakkakerros oli saatu irti ja pinnat hiottu sileiksi, levitimme päälle kaksi kerrosta läpikuultavaa valkoista puuvahaa ja päällimäiseksi kerros peittävää valkoista puuvahaa. Kokeilimme ensimmäistä kertaa puuvahaa ja ihan hyvä kokemus oli. Puuvahaa on helppo levittää jollakin rätillä, esimerkiksi vanhan tyynyliinan riekaleella. Sen me opimme, että läpikuultava vaha on tosiaan läpikuultavaa. Laitoimme siksi viimeiseksi kerroksen peittävää vahaa, mutta se ei enää imeytynyt niin hyvin kuin aiemmat kerrokset.Samaan lopputulokseen riittäisi luultavasti yksi kerros peittävää puuvahaa. Alunperin olin kuvitellut sängyn mielessäni valkoisemmaksi, mutta olen silti kokonaisuuteen hyvinkin tyytyväinen. On siinä pojalla makoista nukkua!
(Olenpa tässä huomannut, että jokaisen koneen näytössä on erilaiset asetukset ja jokaisella koneella kuvat näyttävät ihan erilaisilta. Säätäkää mielessänne kuvien valoja, varjostuksia ja kontrasteja niin, että kuvat näyttävät aivan upeilta. Silloin näette ne samanlaisina kuin minä.)
