Säkki

Pukeudun toisinaan säkkiin. 

Säkki on kätevä vaate, sillä se on helposti muunneltavissa tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivaksi.

Nauhojen väriä voi vaihtaa, helmaa voi solmia ja nauhat voi sitoa tai olla sitomatta eri tavoilla.
Kaiken lisäksi säkki on helppo ommella.

Minun säkkini on tehty vanhasta pitsiverhosta ja lakanasta.
Ohjeet säkin tekemiseen löydät täältä.
Minä kyllä oikaisin, sillä tein säkin yhdestä isosta kankaasta, jolloin ommeltavaksi tuli vain yksi sivusauma. 

Enkä tehnyt solmimisnauhaa itse vaan käytän milloin mitäkin nauhaa;
 satiininauhaa, hamppunarua, kanttinauhan pätkää yms.
Alkuperäisessä säkissä on yksi pitkä nauha, jonka avulla säkin voi pukea
 mitä erilaisimmilla tavoilla. (Pukemisohjeita täältä.)
Minä sidon säkin kuitenkin yleensä kahdella nauhalla, jolloin ei tarvitse miettiä,
miten nauhan saisi järkevännäköisesti kuljetettua olalta vyötärölle.

Pitsisäkkini on melko juhlavan oloinen, mutta naruvalinnoilla ja asusteilla pystyy paljoltikin vaikuttamaan sen sopivuuteen eri tilanteisiin.
Ajatuksissa on silti myös trikoisen säkin teko. Se olisi sitten rennommin yhdisteltävissä erilaisiin asuihin.

Pääty

Vanhan, jo puretun huvilan puinen liukuovi pääsi uuteen käyttöön meidän sängynpäätynä. 

Suuri ja massiivinen täyspuinen ovi leikattiin kahteen osaan, joista suurempi otettiin jatkokäsittelyyn.

Ovi hiottiin hienolla hiekkapaperilla,  minkä jälkeen sitä levennettiin ruuvaamalla reunoihin tuollaiset puutolpat, kakkoskakkosina minä ne tunnen. 

Päälle laitettiin lankunpätkä tasoksi, johon mahtuu hyvin puhelin ja muuta pientä sälää yön ajaksi.

Tason ja oven kulmaan laitettiin kulmalistaa koristeeksi, näin päädystä saatiin viimeistellymmän näköinen.

Lopuksi koko ovi maalattiin öljypohjaisella maalilla.

Maalikerroksen ollessa kuivumassa iski sellainen myrskytuuli, että ovi ei raskasrakenteisuudestaan huolimatta pysynyt pystyssä vaan kaatui maalausjakkaran päälle. Korjasimme revenneen maalipinnan parhaamme mukaan, mutta kyllä kaatumisesta jäljet jäi. 

Kertoopahan elämästä. 

Sängynpääty on sen verran massiivinen ja painava, että se pysyy hyvin itsestäänkin pystyssä sängyn ja seinän välissä, hieman seinään nojaten. Minkäänlaisia kiinnityssysteemejä ei siis tarvinnut tehdä, vaikka siihenkin varauduimme.

Kun ilman kokemusta ja ohjeita näitä tekeleitä usein väkerrämme, lopputulosta ei suunnitelusta huolimatta tiedä aina etukäteen. Tästä tekeleestä tuli kuitenkin juuri sellainen, jopa parempi, kuin osasimme ajatella.

Kesäiltoihin

 
 

Villapaidasta mekko kesäiltojen lämmikkeeksi. 

Hihat ja helma lyhyemmäksi sekä reilusti kavennusta joka puolelta. 

Ei sen kummempaa.

Lehtikori

 Siihen  se on laitettu keittiön nurkkaan,
 puisen keittiöjakkaran viereen. Se on meidän lehtikori.
Sopivan nätti, että kehtaa pitää esillä.
Ja sopivan suuri, ettei tarvitse olla koko ajan tyhjentämässä.

Se on elämää nähnyt, luulen niin.
Ainakin meidän perheen elämää.
Veikkaisin, että muutakin elämää.
Se on Pellosta meille kannettu.
Kirpputorilta pelastettu.

Repsottavat osat irroitettiin kokonaan.
Niillä korjattiin ja tuettiin,
hauraita kohtia vahvistettiin.
 Ihan niittipyssyn niiteillä vaan niitattiin.

Ja puuvahalla vahattiin.
Tuli entistä ehompi kori.

Valkea kaunotar

 Kirpputorilta kotiutettu liinavaatekaappi. Yksi pitempiaikaisista haaveistani.

Ruskean sävy oli minun makuuni väärä, ja jonkinlaisesta ahtaan paikan kammosta kärsivänä kaipaan ympärilleni paljon valoa, valkeutta, vaaleutta ja tilantuntua. 

Siksipä väri vaihtui valkoiseksi. 

Koristekuviot olisi ollut haasteellista hioa siististi ja kunnolla, joten en hionut ollenkaan. Puhdistin kaapin huolella, minkä jälkeen maalasin kaapin valkoisella tartunapohjamaalilla. Maalin kuivuttua tein kevyen välihionnan ja maalasin tavallisella valkoisella huonekalumaalilla päälle. Lopuksi vielä hienolla hiekkapaperilla viimeistelyhionta ja kaunotar oli valmis käyttöön. Säilytystilaa meillä on melko runsaasti, joten vielä kaappi odottaa sisältöään. Itseni tuntien sinne tulee kuitenkin kertymään tavaraa, melko vaivattomastikin.

Muuntautumisleikki

Miniä työnsi näppinsä anopin keittiöön salakavalasti lahjan kautta.

Tunnelma oli tästä huolimatta leppoisa lahjan annon jälkeenkin.

Kädenjälki ei ihan kirjaimellisesti päässyt lahjaan mukaan, mutta kyllä se sieltä löytyy, useammastakin kohtaa, jos tarkkaan tutkii. Mutta mitäpä sitä tutkimaan, kaikilla pysyy näin parempi mieli.

Vaikka niitä kädenjälkiä tästäkin tarjottimesta turhankin monta löytyy, sen verran tyytyväinen olen tähän kokeiluuni, että sen lahjaksi rohkenin antaa ja täällä voin sen esitellä.

Jokunen vuosi sitten sain lahjaksi vastaavanlaisen kauniilla kankaalla päällystetyn vanhan tarjottimen ja siitä asti idea on tasaisin väliajoin pyörinyt mielessäni.

Kirpputorilta viime talvena bongasin vanhan tarjottimen ja toin sen kotiin odottamaan sopivaa tilaisuutta muuntautumisleikkiin.

Äitienpäivän alla muuntautumisleikki sitten alkoi:

Valitettavasti se ihan ensimmäinen ennen-kuva jäi ottamatta. Tarjotin oli perinteinen vaalea, jonkin verran kolhiintunut, puutarjotin.

Hioin tarjottimen kauttaaltaan kevyesti hienolla hiekkapaperilla, minkä jälkeen maalasin tarjottimen valkoisella huonekalumaalilla. Pohjan maalasin kahteen kertaan.

Leikkasin kankaasta hieman tarjotinta suuremman palasen ja silitin sen huolella.

Ohensin Eri keeper -liimaa hieman vedellä ja sivelin liimaseosta tarjottimen etupuolelle.

 Varmistin, että reunoissa ja kaartuvissa kohdissa oli myös liimaa.

Laskin kankaan liimalla sivellyn tarjottimen päälle ja silitin kankaan kädellä tiukasti kiinni  tarjottimeen. Tässäkin vaiheessa olin reunojen ja kaartuvien kohtien kanssa tarkkana, jotta kangas kiinnittyisi tasaisesti tarjottimeen eikä kankaan alle jäisi ilmakuplia.

Tämän jälkeen annoin tekeleen kuivua kunnolla.

Kun liima oli kuivunut, leikkasin ylimääräisen kankaan pois tarjottimen reunojen mukaisesti.

Lopuksi lakkasin tarjottimen kangaspuolen kolmeen kertaan kalustelakalla. Mitä useamman lakkakerroksen laittaa, sitä kovempi ja kestävämpi pinnasta tulee.

 Jokaisen lakkauksen jälkeen, lakan kuivuttua, hioin pinnan kevyesti hienolla hiekkapaperilla sileäksi (siis myös viimeisen kerran jälkeen). 

Ensimmäistä lakkakerrosta levittäessäni kävin sormella kankaan leikatut reunat läpi ja "liimasin" ne lakalla kiinni tarjottimen reunaan. Näin pienet leikkausepätasaisuudet ja purkautuvat langanpäät sai kohtalaisen siististi piilotettua.

Kun viimeinenkin lakkakerros oli kuivunut ja viimeistelyhionta tehty, pääsi tarjotin osaksi rakkaalle äidille, mummulle ja anopille menevää äitienpäivälahjaa.

Vadelma-valkosuklaamuffinssit

Vadelma ja valkosuklaa, mitä mainioin yhdistelmä.

Taikinan tein puolukkamuffinssien ohjeella, kuorrutteen sovelsin valmiista netistä löydetystä ohjeesta.

Muffinssien valkosuklaakuorrute on makea, mutta jos käsite liian makea ei tunnu tutulta, voi kuorrutteen ohjeesta jättää rahkan pois, jolloin kuorrute on vieläkin makeampi ja mukailee enemmän alkuperäistä, täältä otettua, ohjetta.

Rahkan lisäyksestä johtuen minun kuorrutteeni ei ole niin jämäkkää kuin alkuperäisellä ohjeella tehty kuorrute, mutta onnistui tuo pursotus rahkakuorrutteellakin.

Vadelmavalkosuklaamuffinssit 

n. 12 kpl

Taikina:
2 munaa
1 3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl vehnäjauhoja
50 g sulatettua margariinia
3/4 dl maitoa
200 g vadelmia

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää seosta muna-sokeri vaahtoon vuorotellen margariinin ja maidon kanssa. Sekoita (jäiset) vadelmat joukkoon.

Täytä muffinssivuoat taikinalla ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.
Anna muffinssien jäähtyä kunnolla.

Kuorrute:

100 g valkosuklaata

100 g voita

220 g tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

 1prk (250 g) maitorahkaa

(tilkka vettä)

Sulata suklaa. Vatkaa pehmeä voi ja sokerit sekaisin. Sekoita rahka ja suklaa joukkoon. Lisää tarvittaessa tilkka vettä, jotta kuorrutteen koostumus on pursotettavaksi sopivaa.

Pursota kuorrute jäähtyneiden muffinssien päälle.

Koristele haluamallasi tavalla.

•