Puuron salaisuus

Kyllä on kuulkaatte tästä tytöstä tullut melekonen puuron syöjä.
Aamupalaksi puuroa, iltapalaksi puuroa, ja välillä lounaaksikin.
Tälläkin hetkellä syön puuroa.

Kaurapuuroa useimmiten, ihan veteen tehtynä, silloin tällöin maitoon.
Riisipuuroakin on useampaan kertaan tullut viime aikoina tehtyä.

Salaisuus ei kuitenkaan piile puuroissa.
 Se piilee puuron lisukkeissa!

Se on taas se aika vuodesta, että marjat kypsyy ja
 tämä rouva voivottelee pakastetilan vähyyttä.
 Joka vuosi tähän aikaan haaveilen suuresta arkkupakastimesta.
Tämä vuosi tuntuu ihan luksusvuodelta, kun monen vuoden tauon jälkeen sain pakastimeen reilusti hilloja.
Ja omassa pihassa kasvaa viinimarjapensaita.
Talvella voin sitten kurkistella aika ajoin pakastekaappiin ja ihailla pusseja ja purkkeja, jotka sisältävät jos jonkin näköistä marjaa.
Vadelmia kyllä tulee ikävä, niitä kun ei täällä päin kasva ihan joka kulmalla.

Puuroihin ja niiden lisukkeisiin palatakseni; kaurapuurosta tulee suurta herkkua, kun päälle  tipauttaa muutaman lusikallisen lakkahilloa. Tahi sitten mustaherukkatahnaa. Ja vielä ihan ite tehtyä, se tieto  ja ylpeys siitä, että ihan ite onnistuin tekemään, tuo varmasti kokonaisuuten rutkasti lisää maukkaita aromeja.
Siinäpä se salaisuus siis oli.

Lakkahillo

n. 1 kg hilloja (lakkoja, suomuuraimia...)

n. 0,5 kg hillosokeria

Laita hillat kattilaan ja kuumenna , kunnes ne höyryävät. Sekoita hillosokeri joukkoon, kiehauta ja keittele noin 10 minuuttia välillä sekoittaen. Anna hillon jäähtyä puolisen tuntia välillä sekoitellen.
Kuori vaahto pinnalta. Säilö kuumana kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Lasipurkit on helppo kuumentaa laittamalla ne pellille ja uuniin ja vääntämällä uunin lämpenemään 200 asteeseen. Kun uunin valo on sammunut / uuni on lämmennyt, ovat purkit valmiit.
Kannet voi kuumentaa keittämällä niitä 5-10 minuuttia kiehuvassa vedessä. 

Mustaherukkatahna

n. 7 dl mustaherukoita

5 keltuaista

1,5 dl sokeria

50g voita

Survo mustaherukat soseeksi ja laita kattilaan. Lisää keltuaiset sekä sokeri ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos kiehahtaa. Ota kattila levyltä ja sekoita voi pieninä palasina joukkoon. Anna seoksen jäähtyä. Laita lopuksi tahna jääkaappiin pariksi tunniksi / yön yli, jolloin tahna jähmettyy. 

Mustaherukkatahnaan on helppo käyttää leivonnasta yli jääneet keltuaiset. Jos ei ole puuron ystävä niin suosittelen silti kokeilemaan tahnan tekoa. Se sopii varmasti myös esim. kakkujen täytteeksi, jogurtin sekaan tai pikkuleipien täytteeksi.

Keloharmaa

Kun koko kesän aikoo ja aikoo, eikä siltikään tee mitään muuta kuin aikoo vaan.

Minä olen koko kesän aikonut kattaa puutarhapöydällemme soman kattauksen ja ottaa edustavia ja idyllisiä kuvia, jotta voisin kertoa, että olemme öljynneet nuo kalusteet.

Nyt se on kuitenkin kerrottu, vaikka ne idylliset kuvat jäivät ottamatta.
Nämä kuvat eivät ole lavastettuja, ne ovat oikeasta kahvihetkestä räpsittyjä,  ihan niitä alkuperäisiä, lukuunottamatta lasten irvistysten ja miehen karvaisten jalkojen rajausta kuvien ulkopuolelle.

Keloharmaa sävyisellä Valtti-puuöljyllä öljysimme ennestään epämääräisen ruskean, painekyllästetyn vihreän ja säänpieksemän puunsävyn sekoituksesta kirjavat kalusteet kevyen pintahionnan jälkeen.
 Huomatkaa me-muoto; minä hain puuöljyn rautakaupasta ja mieheni hoiti sitten loput vaadittavat jälkityöt.

Parvekkeellamme oleva tuoli oli hieman vanhempi ja kuluneempi kuin pöytäryhmään kuuluvat tuolit. Tuoli käsiteltiin samalla tavalla kuin muutkin kalusteet. Tässä tuolissa keloharmaan sävy näkyy mielestämme erityisen kauniisti.

Nyt kalusteet miellyttävät huomattavasti enemmän silmää kuin ennen käsittelyä.

Säkki

Pukeudun toisinaan säkkiin. 

Säkki on kätevä vaate, sillä se on helposti muunneltavissa tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivaksi.

Nauhojen väriä voi vaihtaa, helmaa voi solmia ja nauhat voi sitoa tai olla sitomatta eri tavoilla.
Kaiken lisäksi säkki on helppo ommella.

Minun säkkini on tehty vanhasta pitsiverhosta ja lakanasta.
Ohjeet säkin tekemiseen löydät täältä.
Minä kyllä oikaisin, sillä tein säkin yhdestä isosta kankaasta, jolloin ommeltavaksi tuli vain yksi sivusauma. 

Enkä tehnyt solmimisnauhaa itse vaan käytän milloin mitäkin nauhaa;
 satiininauhaa, hamppunarua, kanttinauhan pätkää yms.
Alkuperäisessä säkissä on yksi pitkä nauha, jonka avulla säkin voi pukea
 mitä erilaisimmilla tavoilla. (Pukemisohjeita täältä.)
Minä sidon säkin kuitenkin yleensä kahdella nauhalla, jolloin ei tarvitse miettiä,
miten nauhan saisi järkevännäköisesti kuljetettua olalta vyötärölle.

Pitsisäkkini on melko juhlavan oloinen, mutta naruvalinnoilla ja asusteilla pystyy paljoltikin vaikuttamaan sen sopivuuteen eri tilanteisiin.
Ajatuksissa on silti myös trikoisen säkin teko. Se olisi sitten rennommin yhdisteltävissä erilaisiin asuihin.

Pääty

Vanhan, jo puretun huvilan puinen liukuovi pääsi uuteen käyttöön meidän sängynpäätynä. 

Suuri ja massiivinen täyspuinen ovi leikattiin kahteen osaan, joista suurempi otettiin jatkokäsittelyyn.

Ovi hiottiin hienolla hiekkapaperilla,  minkä jälkeen sitä levennettiin ruuvaamalla reunoihin tuollaiset puutolpat, kakkoskakkosina minä ne tunnen. 

Päälle laitettiin lankunpätkä tasoksi, johon mahtuu hyvin puhelin ja muuta pientä sälää yön ajaksi.

Tason ja oven kulmaan laitettiin kulmalistaa koristeeksi, näin päädystä saatiin viimeistellymmän näköinen.

Lopuksi koko ovi maalattiin öljypohjaisella maalilla.

Maalikerroksen ollessa kuivumassa iski sellainen myrskytuuli, että ovi ei raskasrakenteisuudestaan huolimatta pysynyt pystyssä vaan kaatui maalausjakkaran päälle. Korjasimme revenneen maalipinnan parhaamme mukaan, mutta kyllä kaatumisesta jäljet jäi. 

Kertoopahan elämästä. 

Sängynpääty on sen verran massiivinen ja painava, että se pysyy hyvin itsestäänkin pystyssä sängyn ja seinän välissä, hieman seinään nojaten. Minkäänlaisia kiinnityssysteemejä ei siis tarvinnut tehdä, vaikka siihenkin varauduimme.

Kun ilman kokemusta ja ohjeita näitä tekeleitä usein väkerrämme, lopputulosta ei suunnitelusta huolimatta tiedä aina etukäteen. Tästä tekeleestä tuli kuitenkin juuri sellainen, jopa parempi, kuin osasimme ajatella.

Kesäiltoihin

 
 

Villapaidasta mekko kesäiltojen lämmikkeeksi. 

Hihat ja helma lyhyemmäksi sekä reilusti kavennusta joka puolelta. 

Ei sen kummempaa.

Lehtikori

 Siihen  se on laitettu keittiön nurkkaan,
 puisen keittiöjakkaran viereen. Se on meidän lehtikori.
Sopivan nätti, että kehtaa pitää esillä.
Ja sopivan suuri, ettei tarvitse olla koko ajan tyhjentämässä.

Se on elämää nähnyt, luulen niin.
Ainakin meidän perheen elämää.
Veikkaisin, että muutakin elämää.
Se on Pellosta meille kannettu.
Kirpputorilta pelastettu.

Repsottavat osat irroitettiin kokonaan.
Niillä korjattiin ja tuettiin,
hauraita kohtia vahvistettiin.
 Ihan niittipyssyn niiteillä vaan niitattiin.

Ja puuvahalla vahattiin.
Tuli entistä ehompi kori.

Valkea kaunotar

 Kirpputorilta kotiutettu liinavaatekaappi. Yksi pitempiaikaisista haaveistani.

Ruskean sävy oli minun makuuni väärä, ja jonkinlaisesta ahtaan paikan kammosta kärsivänä kaipaan ympärilleni paljon valoa, valkeutta, vaaleutta ja tilantuntua. 

Siksipä väri vaihtui valkoiseksi. 

Koristekuviot olisi ollut haasteellista hioa siististi ja kunnolla, joten en hionut ollenkaan. Puhdistin kaapin huolella, minkä jälkeen maalasin kaapin valkoisella tartunapohjamaalilla. Maalin kuivuttua tein kevyen välihionnan ja maalasin tavallisella valkoisella huonekalumaalilla päälle. Lopuksi vielä hienolla hiekkapaperilla viimeistelyhionta ja kaunotar oli valmis käyttöön. Säilytystilaa meillä on melko runsaasti, joten vielä kaappi odottaa sisältöään. Itseni tuntien sinne tulee kuitenkin kertymään tavaraa, melko vaivattomastikin.