Nyt rillataan!

Vielä on grillikautta jäljellä.

Mieheni nikkaroi sähkögrillillemme pöydän, jonka ääressä on helppo grillailla. Tosiasiassa pöytä on vielä hieman kesken; Toinen maalikerros pitäisi laittaa ja pöydän alaosaan on tarkoitus tehdä hyllyjä. Jonkinlaisen suojakannen tekokin on ollut ajatuksissa. Pöytä on kuitenkin otettu jo käyttöön.

Käytämme tekeleissämme paljon kierrätystavaraa. Tämän grillipöydän jalat ovat siskoni talonrakennusprojektin jäämistöä ja ritilätasojen rimat ovat halkaistu laudanpätkistä, jotka ovat toimineet ruokapöytäämme kuuluvien tuolien istuinosina.

Tuo kierrätys on sellainen juttu, joka tuottaa minulle paljon hyvää mieltä ja onnistumisen iloa.
Tokihan sillä pelastaa myös maailman ja niin edespäin, mutta minua siinä motivoi se tunne, kun huomaa, että kyllä "tuonkin näköisestä kapistuksesta tahi tuostakin joutavasta krääsästä sai sittenkin jotakin itseä miellyttävää aikaan". "Eikä mennyt hukkaan nuokaan laudanpätkät." Ja liekkö sitten geeneissä minulla vai mistä lieneekään tullut se ominaisuuteni, että olen huono heittämään mitään pois.
 Kaikkea voi vielä joskus tarvita.

Yksinkertaisen ja helpon kastikkeen grilliruoalle saa muuten sekoittamalla maustamattoman jogurtin sekaan  sopivasti sinappia.

Jälkiruoka syntyy ruokailun aikana ihan melkein itsestään, kun laittaa hedelmän/hedelmien paloja kattilaan, reilu ruokalusikallinen voita sekaan, tilkka vettä ja pari ruokalusikallista ruokosokeria perään. Annetaan keitoksen olla liedellä kohtalaisella lämmöllä ruokailun ajan (saa kiehahtaa) ja nautitaan ruoan päälle vaniljajäätelön kera.

Niin

Ei muuta.

Kesäloma on loppunut ja arki pyörähtänyt käyntiin.
Aika ja energia ei tahdo riittää kaikkeen.
En silti aio jättää tätä blogia.
Luulenpa vain, että kestää aiempaa kauemmin, ennen kuin tekemisemme päätyvät tänne asti.

Huomaa kuitenkin ahkerasti luetun kirjan kansi.
Sivut olivat riekaleina, mutta kansi oli selvinnyt pienten kätösten käsittelystä.

Puujakkara

Puinen jakkara vessaan oli pitkään hakusessa.
 Ei löytynyt.
 Ei me kyllä olisi tarvittukaan, kun "isähän voi aina nostaa".

Silti sellainen on nyt vessassamme.
Mies nikkaroi.
 Nostan hänelle hattua.

 Jakkara valmistui kierrätystavarasta.
Jalkoihin käytetyt kaneliseiskat ovat siskon talonrakennusjäämistöä ja kannen lankku on kaivettu vanhempieni terassin alta naulaisena ja likaisena.

Naulojen poiston jälkeen lankusta leikattiin sopivankokoinen pala, joka hiottiin kevyesti niin, että harmaantunut pinta ei kadonnut kokonaan. Jalkojen osat hiottiin myös ennen niiden yhteenliittämistä.

Mies teki uuden aluevaltauksen ja tutustui puutappien käyttöön.
 Jalkojen osat on ruuvattu toisiinsa kiinni ja ruuvien päälle on liimattu puutapit. Mies ruuvasi ensin tavallisella poranterällä tapeille reiät, joiden pohjalle hän sitten teki pienemmällä terällä ruuveille kolot. Ruuvien kolot ulottuivat tappikolon pohjalta puukappaleen läpi kiinnitettävään osaan asti.
Tapit mieheni teki tappiporanterällä erillisestä laudasta.

Kun osat oli ruuvattu toisiinsa kiinni, liimattiin puutapit puuliimalla omiin koloihinsa ruuvinkantoja peittämään.
Tässä vaiheessa tapit olivat vielä eri mittaisia ja tulivat ulos tappirei'istä.
 Jotta tapit näyttäisivät lopputuloksessa siistiltä, mies tilkitsi tappien ympärille jäävät pienet raot tuputtamalla niihin sahanpurun ja puuliiman seosta.

                                                                        Liiman kuivuttua tapit lyhennettiin oikeaan mittaansa ja pinta hiottiin sileäksi.

Tuolin kanteen ei haluttu näkyviin ruuvinkantoja eikä tappeja, joten kansilevy kiinnitettiin jalkoihin perinteisemmillä tappiliitoksilla; Jalkoihin ja kansilevyn pohjaan ruuvattiin tapeille sopivat kolot, minkä jälkeen tapit siveltiin ympäriinsä liimalla ja työnnettiin kansilevyn koloihin. Lopuksi kansilevy tappeineen painettiin jalkojen päälle niin, että tapit upposivat jaloissa oleviin koloihin. 

Pinnalleen tuoli sai helmenharmaa-sävyisen puuvahan. Kansiosa vahattiin vain kerran, jolloin siitä tuli sopivasti "vanhentuneen" näköinen, mutta kuitenkin siisti.
Jalat vahattiin ohuesti kahteen kertaan.

Jalkojen pohjiin kiinnitettiin viimeistelyn lopuksi tassut, minkä jälkeen tuoli pääsi käyttöön, eikä isän tarvitse enää aina nostaa.

Pappaharmaa kavereineen

Pappaharmaa on löytänyt paikkansa ja tehtävänsä.
Siinä on mainio kuljettaa autoja, legoja tai pikkueläimiä yläkertaan ja alakertaan ja taas yläkertaan.
Pappaharmaan sisällä autot pysyvät hyvässä tallessa.

Kuka säilyttää olohuoneessa lapsille pieniksi käyneitä vaatteita sekä epämääräisiä harvoin tarvittavia remppa- ja maalausvaatteita?
 No minä.

Stereotkin löysivät paikkansa, kun matkalaukut valjastettiin hyötykäyttöön.

Soma matkalaukku pitää sisällään lapsille mieluisan yllätyksen.

Kerrankin saa ihan luvan kanssa tutkia laukkua ja penkoa sisältöä.

Kuningatar

Kävimme iltakävelyllä poimimassa lähimetsästä kuningatarta ja teimme iltapalan jälkiruoaksi herkullista kuningatarpaistosta.
 Täällä nautitaan marja-ajasta. Lapset syövät noin viisi kertaa päivässä välipalan suoraan metsästä / pihalta.

Marjapaistoksen teko on minulle kohtuullisen yleinen keino selvitä vieraiden kestitsemisestä tai oman makeannälän selättämisestä.
Se toimii aina.

Lisukkeeksi vatkaan yleensä kermavaahtoa tahi leikkelen vaniljajäätelöstä palasia.
Kuningatarpaistosta tehdessäni ei jääkaapista löytynyt kermaa eikä pakkasesta jäätelöä.
Korvasin ne maustamattomalla jogurtilla, jonka makeutin tavallisella sokerilla ja pienellä määrällä vaniljasokeria. Ei ehkä voittanut kermaa tai jäätelöä, mutta voin silti suositella; antoi mukavasti pehmeyttä paistoksen makuun. Kokonaisuus vei kielen mennessään.

Paistokseni ovat joka kerta hieman erilaisia, sillä teen ne yleensä summanmutikassa mitä-kaapista-löytyy -periaatteella.
Nyt laitoin kuitenkin hieman määriä ja aineksia ylös, jotta voin tänne jonkinlaista ohjetta laittaa.
Tässä siis tämänkertaisen paistoksemme ohje:

Marjapaistos

n. 1litra marjoja, esim. mustikoita ja vadelmia 

                                                                       (myös mansikka ja raparperi yhdessä toimivat hyvin)

100 g voita (tai margariinia)

1 dl fariinisokeria

1/2 dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl grahamjauhoja

Levitä marjat (voivat olla jäisiä) piirakkavuoan pohjalle (minun vuoka oli tällä kertaa pitkänmallinen, 16 cm x 37 cm). Sulata voi ja sekoita joukkoon sokerit, hiutaleet ja jauhot. Ripottele muruseos tasaisesti marjojen pinnalle. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Jos teet paistoksen jäisistä marjoista tai raparperista, paista uunin ala-tasolla hieman pidempään, jotta marjat/raparperi kerkeävät kunnolla pehmetä.

Herkuttele kermavaahdon / jäätelön / jogurtin kanssa.

Puuron salaisuus

Kyllä on kuulkaatte tästä tytöstä tullut melekonen puuron syöjä.
Aamupalaksi puuroa, iltapalaksi puuroa, ja välillä lounaaksikin.
Tälläkin hetkellä syön puuroa.

Kaurapuuroa useimmiten, ihan veteen tehtynä, silloin tällöin maitoon.
Riisipuuroakin on useampaan kertaan tullut viime aikoina tehtyä.

Salaisuus ei kuitenkaan piile puuroissa.
 Se piilee puuron lisukkeissa!

Se on taas se aika vuodesta, että marjat kypsyy ja
 tämä rouva voivottelee pakastetilan vähyyttä.
 Joka vuosi tähän aikaan haaveilen suuresta arkkupakastimesta.
Tämä vuosi tuntuu ihan luksusvuodelta, kun monen vuoden tauon jälkeen sain pakastimeen reilusti hilloja.
Ja omassa pihassa kasvaa viinimarjapensaita.
Talvella voin sitten kurkistella aika ajoin pakastekaappiin ja ihailla pusseja ja purkkeja, jotka sisältävät jos jonkin näköistä marjaa.
Vadelmia kyllä tulee ikävä, niitä kun ei täällä päin kasva ihan joka kulmalla.

Puuroihin ja niiden lisukkeisiin palatakseni; kaurapuurosta tulee suurta herkkua, kun päälle  tipauttaa muutaman lusikallisen lakkahilloa. Tahi sitten mustaherukkatahnaa. Ja vielä ihan ite tehtyä, se tieto  ja ylpeys siitä, että ihan ite onnistuin tekemään, tuo varmasti kokonaisuuten rutkasti lisää maukkaita aromeja.
Siinäpä se salaisuus siis oli.

Lakkahillo

n. 1 kg hilloja (lakkoja, suomuuraimia...)

n. 0,5 kg hillosokeria

Laita hillat kattilaan ja kuumenna , kunnes ne höyryävät. Sekoita hillosokeri joukkoon, kiehauta ja keittele noin 10 minuuttia välillä sekoittaen. Anna hillon jäähtyä puolisen tuntia välillä sekoitellen.
Kuori vaahto pinnalta. Säilö kuumana kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Lasipurkit on helppo kuumentaa laittamalla ne pellille ja uuniin ja vääntämällä uunin lämpenemään 200 asteeseen. Kun uunin valo on sammunut / uuni on lämmennyt, ovat purkit valmiit.
Kannet voi kuumentaa keittämällä niitä 5-10 minuuttia kiehuvassa vedessä. 

Mustaherukkatahna

n. 7 dl mustaherukoita

5 keltuaista

1,5 dl sokeria

50g voita

Survo mustaherukat soseeksi ja laita kattilaan. Lisää keltuaiset sekä sokeri ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos kiehahtaa. Ota kattila levyltä ja sekoita voi pieninä palasina joukkoon. Anna seoksen jäähtyä. Laita lopuksi tahna jääkaappiin pariksi tunniksi / yön yli, jolloin tahna jähmettyy. 

Mustaherukkatahnaan on helppo käyttää leivonnasta yli jääneet keltuaiset. Jos ei ole puuron ystävä niin suosittelen silti kokeilemaan tahnan tekoa. Se sopii varmasti myös esim. kakkujen täytteeksi, jogurtin sekaan tai pikkuleipien täytteeksi.

Keloharmaa

Kun koko kesän aikoo ja aikoo, eikä siltikään tee mitään muuta kuin aikoo vaan.

Minä olen koko kesän aikonut kattaa puutarhapöydällemme soman kattauksen ja ottaa edustavia ja idyllisiä kuvia, jotta voisin kertoa, että olemme öljynneet nuo kalusteet.

Nyt se on kuitenkin kerrottu, vaikka ne idylliset kuvat jäivät ottamatta.
Nämä kuvat eivät ole lavastettuja, ne ovat oikeasta kahvihetkestä räpsittyjä,  ihan niitä alkuperäisiä, lukuunottamatta lasten irvistysten ja miehen karvaisten jalkojen rajausta kuvien ulkopuolelle.

Keloharmaa sävyisellä Valtti-puuöljyllä öljysimme ennestään epämääräisen ruskean, painekyllästetyn vihreän ja säänpieksemän puunsävyn sekoituksesta kirjavat kalusteet kevyen pintahionnan jälkeen.
 Huomatkaa me-muoto; minä hain puuöljyn rautakaupasta ja mieheni hoiti sitten loput vaadittavat jälkityöt.

Parvekkeellamme oleva tuoli oli hieman vanhempi ja kuluneempi kuin pöytäryhmään kuuluvat tuolit. Tuoli käsiteltiin samalla tavalla kuin muutkin kalusteet. Tässä tuolissa keloharmaan sävy näkyy mielestämme erityisen kauniisti.

Nyt kalusteet miellyttävät huomattavasti enemmän silmää kuin ennen käsittelyä.