Eteinen

Yhtenä päivänä havahduin; eteisemme tai niin kutsuttu tuulikaappimme oli niin tylsä.
Sisääntulonäkymä oli ankea.

Mies oli jo aiemmin turhautunut siihen, että lasten hatuille ei ollut sellaista helppoa laskupaikkaa.
Vieraiden takeiltakin puuttui se kätevä naulakko, johon ripustaa nopeasti takkinsa. Vieraamme ovat nääs sitä sorttia etteivät he aina (lue: juuri koskaan) jaksa ripustaa takkejaan henkareihin peremmällä olevaan naulakkokaappiin. Asiaan voinee vaikuttaa myös se, että isäntäväki melko harvoin jaksaa kertoa tahi muistuttaa kyseisen kaapin olemassaolosta. On paljon helpompaa heittää takki tuolin päälle tai vaikka lattialle.

Päätimme siis tehdä asioille jotakin. Mies nikkaroi naulakon varastosta löytyvistä materiaaleista.

Taustalevynä on tuppeensahatun laudan pätkä, mikä tuo kivaa luonnetta naulakkoon, kun reunat eivät ole tasaisen suorat.
Hyllyn tuet ostettiin valmiina Clas Ohlsonilta. 

Tuolikin on miehen työstämä.
 Sen päällä istuen on kätevä sitoa kengännauhoja.

Mietin välillä, pitäisikö mieheni olla tämän blogin pitäjä, kun näköjänsä hän saa enemmän aikaiseksi kuin minä.
 Kyllä minä sentään maalasin tuolin.

Ei ole enää ihan niin ankea sisääntulo.

Vadelma-valkosuklaakakku

Leivoin ystäväni häihin hyytelökakkuja.
 Samalla valmistui yksi kakku rentoihin illanistujaisiin.

Kakku toimii loistavasti myös mustikkaisena versiona,
olen todennut sen useammankin kerran.

Vadelma-valkosuklaahyytelökakku

Pohja:

25 kaurakeksiä

100 g voita

Täyte 1:

3 dl kuohu-/vispikermaa

1 levy (130 g) valkosuklaata

1 prk (200 g) rahkaa

0,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

5 liivatelehteä

0,5 dl vettä

Täyte 2:

3 dl kuohu-/vispikermaa

1 prk (200g) rahkaa

1dl sokeria

4 tl vaniljasokeria

5 liivatelehteä

0,5 dl vettä

vadelmia / mustikoita (sopivasti, arviolta 3-4 dl)

Murenna kaurakeksit pieniksi murusiksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Taputa irtopohjavuoan pohjalle, leivinpaperin päälle.

Valmista täyte 1: Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa kerma ja lisää joukkoon rahka, sokerit ja sulatettu valkosuklaa. Liuota liotetut liivatelehdet kiehuvaan veteen ja sekoita hyvin kermarahkaseoksen joukkoon. Kaada täyte irtopohjavuokaan keksipohjan päälle ja nosta vuoka jääkaappiin täytteen 2 valmistuksen ajaksi.

Valmista täyte 2:  Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa kerma ja lisää joukkoon rahka, sokerit ja marjat (saavat olla jäisiä). Liuota liotetut liivatelehdet kiehuvaan veteen ja sekoita hyvin kermarahkaseoksen joukkoon. Kaada täyte valkosuklaatäytteen päälle ja anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään 3-4 tuntia.

 Koristele haluamallasi tavalla juuri ennen tarjoilua.
Kuvan kakkua koristaa kaksi macaron-leivosta, herneenverso ja kourallinen valkosuklaarouhetta.

Nyt rillataan!

Vielä on grillikautta jäljellä.

Mieheni nikkaroi sähkögrillillemme pöydän, jonka ääressä on helppo grillailla. Tosiasiassa pöytä on vielä hieman kesken; Toinen maalikerros pitäisi laittaa ja pöydän alaosaan on tarkoitus tehdä hyllyjä. Jonkinlaisen suojakannen tekokin on ollut ajatuksissa. Pöytä on kuitenkin otettu jo käyttöön.

Käytämme tekeleissämme paljon kierrätystavaraa. Tämän grillipöydän jalat ovat siskoni talonrakennusprojektin jäämistöä ja ritilätasojen rimat ovat halkaistu laudanpätkistä, jotka ovat toimineet ruokapöytäämme kuuluvien tuolien istuinosina.

Tuo kierrätys on sellainen juttu, joka tuottaa minulle paljon hyvää mieltä ja onnistumisen iloa.
Tokihan sillä pelastaa myös maailman ja niin edespäin, mutta minua siinä motivoi se tunne, kun huomaa, että kyllä "tuonkin näköisestä kapistuksesta tahi tuostakin joutavasta krääsästä sai sittenkin jotakin itseä miellyttävää aikaan". "Eikä mennyt hukkaan nuokaan laudanpätkät." Ja liekkö sitten geeneissä minulla vai mistä lieneekään tullut se ominaisuuteni, että olen huono heittämään mitään pois.
 Kaikkea voi vielä joskus tarvita.

Yksinkertaisen ja helpon kastikkeen grilliruoalle saa muuten sekoittamalla maustamattoman jogurtin sekaan  sopivasti sinappia.

Jälkiruoka syntyy ruokailun aikana ihan melkein itsestään, kun laittaa hedelmän/hedelmien paloja kattilaan, reilu ruokalusikallinen voita sekaan, tilkka vettä ja pari ruokalusikallista ruokosokeria perään. Annetaan keitoksen olla liedellä kohtalaisella lämmöllä ruokailun ajan (saa kiehahtaa) ja nautitaan ruoan päälle vaniljajäätelön kera.

Niin

Ei muuta.

Kesäloma on loppunut ja arki pyörähtänyt käyntiin.
Aika ja energia ei tahdo riittää kaikkeen.
En silti aio jättää tätä blogia.
Luulenpa vain, että kestää aiempaa kauemmin, ennen kuin tekemisemme päätyvät tänne asti.

Huomaa kuitenkin ahkerasti luetun kirjan kansi.
Sivut olivat riekaleina, mutta kansi oli selvinnyt pienten kätösten käsittelystä.

Puujakkara

Puinen jakkara vessaan oli pitkään hakusessa.
 Ei löytynyt.
 Ei me kyllä olisi tarvittukaan, kun "isähän voi aina nostaa".

Silti sellainen on nyt vessassamme.
Mies nikkaroi.
 Nostan hänelle hattua.

 Jakkara valmistui kierrätystavarasta.
Jalkoihin käytetyt kaneliseiskat ovat siskon talonrakennusjäämistöä ja kannen lankku on kaivettu vanhempieni terassin alta naulaisena ja likaisena.

Naulojen poiston jälkeen lankusta leikattiin sopivankokoinen pala, joka hiottiin kevyesti niin, että harmaantunut pinta ei kadonnut kokonaan. Jalkojen osat hiottiin myös ennen niiden yhteenliittämistä.

Mies teki uuden aluevaltauksen ja tutustui puutappien käyttöön.
 Jalkojen osat on ruuvattu toisiinsa kiinni ja ruuvien päälle on liimattu puutapit. Mies ruuvasi ensin tavallisella poranterällä tapeille reiät, joiden pohjalle hän sitten teki pienemmällä terällä ruuveille kolot. Ruuvien kolot ulottuivat tappikolon pohjalta puukappaleen läpi kiinnitettävään osaan asti.
Tapit mieheni teki tappiporanterällä erillisestä laudasta.

Kun osat oli ruuvattu toisiinsa kiinni, liimattiin puutapit puuliimalla omiin koloihinsa ruuvinkantoja peittämään.
Tässä vaiheessa tapit olivat vielä eri mittaisia ja tulivat ulos tappirei'istä.
 Jotta tapit näyttäisivät lopputuloksessa siistiltä, mies tilkitsi tappien ympärille jäävät pienet raot tuputtamalla niihin sahanpurun ja puuliiman seosta.

                                                                        Liiman kuivuttua tapit lyhennettiin oikeaan mittaansa ja pinta hiottiin sileäksi.

Tuolin kanteen ei haluttu näkyviin ruuvinkantoja eikä tappeja, joten kansilevy kiinnitettiin jalkoihin perinteisemmillä tappiliitoksilla; Jalkoihin ja kansilevyn pohjaan ruuvattiin tapeille sopivat kolot, minkä jälkeen tapit siveltiin ympäriinsä liimalla ja työnnettiin kansilevyn koloihin. Lopuksi kansilevy tappeineen painettiin jalkojen päälle niin, että tapit upposivat jaloissa oleviin koloihin. 

Pinnalleen tuoli sai helmenharmaa-sävyisen puuvahan. Kansiosa vahattiin vain kerran, jolloin siitä tuli sopivasti "vanhentuneen" näköinen, mutta kuitenkin siisti.
Jalat vahattiin ohuesti kahteen kertaan.

Jalkojen pohjiin kiinnitettiin viimeistelyn lopuksi tassut, minkä jälkeen tuoli pääsi käyttöön, eikä isän tarvitse enää aina nostaa.

Pappaharmaa kavereineen

Pappaharmaa on löytänyt paikkansa ja tehtävänsä.
Siinä on mainio kuljettaa autoja, legoja tai pikkueläimiä yläkertaan ja alakertaan ja taas yläkertaan.
Pappaharmaan sisällä autot pysyvät hyvässä tallessa.

Kuka säilyttää olohuoneessa lapsille pieniksi käyneitä vaatteita sekä epämääräisiä harvoin tarvittavia remppa- ja maalausvaatteita?
 No minä.

Stereotkin löysivät paikkansa, kun matkalaukut valjastettiin hyötykäyttöön.

Soma matkalaukku pitää sisällään lapsille mieluisan yllätyksen.

Kerrankin saa ihan luvan kanssa tutkia laukkua ja penkoa sisältöä.

Kuningatar

Kävimme iltakävelyllä poimimassa lähimetsästä kuningatarta ja teimme iltapalan jälkiruoaksi herkullista kuningatarpaistosta.
 Täällä nautitaan marja-ajasta. Lapset syövät noin viisi kertaa päivässä välipalan suoraan metsästä / pihalta.

Marjapaistoksen teko on minulle kohtuullisen yleinen keino selvitä vieraiden kestitsemisestä tai oman makeannälän selättämisestä.
Se toimii aina.

Lisukkeeksi vatkaan yleensä kermavaahtoa tahi leikkelen vaniljajäätelöstä palasia.
Kuningatarpaistosta tehdessäni ei jääkaapista löytynyt kermaa eikä pakkasesta jäätelöä.
Korvasin ne maustamattomalla jogurtilla, jonka makeutin tavallisella sokerilla ja pienellä määrällä vaniljasokeria. Ei ehkä voittanut kermaa tai jäätelöä, mutta voin silti suositella; antoi mukavasti pehmeyttä paistoksen makuun. Kokonaisuus vei kielen mennessään.

Paistokseni ovat joka kerta hieman erilaisia, sillä teen ne yleensä summanmutikassa mitä-kaapista-löytyy -periaatteella.
Nyt laitoin kuitenkin hieman määriä ja aineksia ylös, jotta voin tänne jonkinlaista ohjetta laittaa.
Tässä siis tämänkertaisen paistoksemme ohje:

Marjapaistos

n. 1litra marjoja, esim. mustikoita ja vadelmia 

                                                                       (myös mansikka ja raparperi yhdessä toimivat hyvin)

100 g voita (tai margariinia)

1 dl fariinisokeria

1/2 dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl grahamjauhoja

Levitä marjat (voivat olla jäisiä) piirakkavuoan pohjalle (minun vuoka oli tällä kertaa pitkänmallinen, 16 cm x 37 cm). Sulata voi ja sekoita joukkoon sokerit, hiutaleet ja jauhot. Ripottele muruseos tasaisesti marjojen pinnalle. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Jos teet paistoksen jäisistä marjoista tai raparperista, paista uunin ala-tasolla hieman pidempään, jotta marjat/raparperi kerkeävät kunnolla pehmetä.

Herkuttele kermavaahdon / jäätelön / jogurtin kanssa.