Kumpparit puhtaaksi

Kyllä tahtovat kumisaappaat kovassa käytössä likaantua.
 Ja ihan rauhassa saavatkin lapset rapakossa roiskutella ja mudassa mäiskytellä.
 Sitä vartenhan saappaat ovat.
 Mutta, kun saappaat siirtyvät seuraavalle käyttäjälle, tykkään, että ovat edes kohtalaisen puhtaat.
 Ja siihen olen löytänyt oivan avun Viledan Miraclean "ihmesienestä".
(Ei ole sponsoroitu mainos.) Sieni toimii pyyhekumin tavoin, eli kun kostealla sienellä hankaa, siitä irtoaa pientä purua. Sieni siis kuluu käytössä.

Kuvassa näkyvässä saappaassa näkyy puhdistettu ja puhdistamaton puoli. Puhdistamaton puoli oli kuvaa otettaessa jo huuhdeltu vedellä ja yritetty rätillä ja tavallisella pesusienellä puhdistaa. Pinttyneestä liasta oli siis kyse.
 On jo useampi saapaspari saanut meillä saman käsittelyn.

Sujuvampaa arkea

 Ai, nytkö sää lähet sinne? Mun olis pitänyt tehdä yks juttu. Huomennako se meno on? Millon me sitten käydään ruokakaupassa? Olihan siitä puhetta, mutta en muistanut sitä. 

Vaikka kaikki menomme mieheni kanssa kerromme yleensä etukäteen toisillemme, ja usein laitamme niitä ylöskin, tahtoi usein käydä niin, että "oho, en muistanut".

Listaihminen kun olen, päätin alkaa tehdä joka sunnuntai seuraavalle viikolle viikkolistan, jossa näkyy viikon ohjelma pääpiirteissään. Listaan merkitään sellaiset ennaltasovitut asiat, jotka vaikuttavat molempien vanhempien tekemisiin ja olemisiin. Kun seuraavan viikon kulkua miettii etukäteen, löytyy paremmin aikaa esimerkiksi liikunnalle. Ja kun urheiluhetket ja muut on ennalta sovittu, on molemmilla asenne kohdillaan, eikä tule niin paljon sellaisia "en jaksa lähteä nyt/en jaksa, että lähtisit nyt" -tilanteita. Ja kauppareissullekin löytyy aikaa.

Viikko-ohjelmat ovat olleet jo useamman viikon käytössä ja ovat kyllä sujuvoittaneet arkea. Aiemminkin olemme menoja kirjanneet ylös, mutta minulla ne tahtoivat olla joskus puhelimen kalenterissa, joskus  paperikalenterissa ja millon missäkin. Kuukautta aiemmin miehelle kerrotut menot eivät välttämättä muistuneet juuri oikealla hetkellä miehen mieleen. Viikkojen kulku vaihtelee toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Kuvissa näkyvä viikko on vain muutamien päivien osalta "tavallista" viikon kulkua meidän perheessä. Viikko-ohjelma teipataan vanhoihin kehyksiin, jotka sijaitsevat keskeisellä paikalla keittiön ja eteisen välimaastossa. Eihän se viikko aina mene suunnitelmien mukaan, mutta toimivan pohjan tämä antaa tämän huushollin arjenkulkuun.

Henkisiä kynnyksiä

Kuvituskuvia, jotka tuovat mieleen ihania hetkiä mahtavien naisten seurassa.

Kun nuo chia-siemenet ovat olleet pinnalla jo niin pitkään, enkä vieläkään ole kokeillut. Mutta, kun en tiedä oikein, miten niitä käytetään. Ja missä niitä edes myydään. Minkähänlaisissa paketeissa ne ovat.
(Ratkaisin ongelman kirjoittamalla tyynesti miehelle kauppalappuun chia-siemeniä ja sieltähän niitä muiden ostosten mukana tuli.) 

Ei tekisi mieli mennä tuonne labrakurssille, ei oikein ole tuntumaa tuohon labratyöskentelyyn ja en oikeastaan edes ole varma, mitä eroa on tislauksella ja titrauksella. Kaikki muut tietävät kuitenkin.
(Ratkaisu: google, eivätkä ne kaikki muutkaan tienneet)

Minäkö muka punnertaisin?
 Eihän minulla ole käsivarsissa lihaksia ollenkaan. Ei kuulu minun elämääni. Saan tehtyä hädin tuskin 2 punnerrusta.
(Aloita pienistä määristä, 2 ja 3 punnerruksen sarjat ovat ihan hyviä.)

Voi että, kun kaikissa blogeissa on vaan ihania kuvia ja kaikilla on tuoreita kukkia ja kahvifiilistelykuvia.

(Ratkaisu: Osta tai poimi kukkia ja fiilistele kahvikupin äärellä. Voit ottaa kuvankin.)

Äh, tuohonkaan kaupungin lastenhoitosysteemiin en saanut vastausta netistä. Mitä minä nyt teen? En ymmärrä näistä mitään. Enkä jaksa soittaa mihinkään. Tuntuu niin sekavalta tää homma, että ressaa.
(Ota se puhelin käteen ja soita. Nyt heti. Sano vaikka, että en oikeen oo perillä tästä hommasta, mitenhän tämä menee. Kyllä ne neuvoo. Ei haittaa, vaikka ei tiedä valmiiksi. Tai tee niin kuin, minä joskus; kerää hirveä määrä lippusia ja lappusia kasaan ja mene Kelan toimistoon ja lätkäise ne pöytään ja kysy, voisitko auttaa.)

Nuo näyttävät niin iloisilta. Ja nuo toiset taas pitävät turhana minun kahvikuppifiilistelyjä.
 Ja tänään taas on niin vähäinen olo. En minä vaan ole tuollainen.
Toinen ei ymmärrä ajatuksiani. Ja tuotakin asiaa kadehdin.
 Ja tuo toinen vähättelee, että miksi pitää olla tuollaisia muka-niin-hienoja-tai-kalliita-tai-trendikkäitä-tai-itetehtyjä-tai-ei-mitään-ite-tehtyjä-tai-sinisiä-tai-punaisia-tai-vihreitä. Ja minä, kun olin niin iloinen, kun juuri sain haaveilemani.
 Ja toiset hymyilevät ja toiset tuijottavat ja toiset kääntävät päänsä.

(Astu kynnyksen yli. Tai kompastu  ja nouse. Tai peräänny ja astu myöhemmin yli.)

Omien kynnysten ylittäminen, isojen ja pienten.
Välillä niin vaikeaa, välillä vähän helpompaa.
Mutta niin palkitsevaa.
Paljon on ylitetty ja paljon niitä vielä on.
Osa niin houkuttelevana mielessä ja osan voisi sahata kokonaan pois.

Lappapuuro mustaherukoilla & kupilla on väliä

Jos pakkasestasi löytyy mustaviinimarjoja (meille ne on niitä eikä herukoita) ja mietit,  mihin saisit ne käytettyä, suosittelen tekemään lappapuuroa.
Hieman vaihtelua puolukoista tehtyyn lappapuuroon ja väitän, että on yhtä hyvää.
Mieheni, joka ei ole ihastunut mustaviinimarjojen makuun, syö tyytyväisenä tätä puuroa.
Sanoo, että onpas erityisen hyvää.
Tämän talven aikana olen tehnyt useamman kerran lappapuuroa ja ainakin yhtä usein mustaherukoista kuin puolukoista.

Kuvatessani puuroa, naureskelin mielessäni, että en minä sitä oikeasti lasipurkeista syö. Kuvausrekvisiittaa vain.
Mutta tuosta lasipurkista taisikin tulla yksi fiiliskuppi lisää aamu- ja välipalahetkiin.
Valitsen nimittäin astiat yleensä fiiliksen mukaan.
 Mietin, onko sellainen fiilis, että perusvalkoinen jälkiruokakuppi on hyvä.
 Vai kaipaako hetki mustavalkoista särmää.
 Tai ehkä sittenkin jotain kuviota.
 Perusvalkoisten kahvi-/teekuppien lisäksi meillä on muutama pari  fiiliskuppeja (joista osa on hajonnut, pitäisi hommata lisää) erilaisiin hetkiin ja erilaisiin ajatuksiin.
 Myös haarukat ja veitset valitsen sen hetkisen tunnelman mukaan.
 Onhan se nyt ihan eri fiilis syödä haarukalla, joka kapenee toista päätyä kohti, kuin haarukalla, jonka pää on lättänä ja leveä.

Mustaherukkalappapuuro

1 l vettä

3 dl mustaherukoita

1 dl sokeria

1,5 dl mannasuurimoita

vaniljasokeria

Keitä (jäisiä) mustaherukoita vedessä kymmenisen minuuttia. Voit hyvin laittaa herukat kokonaisina veteen, sillä keittämisen ja vatkaamisen seurauksena ne kyllä hajoavat puuroon. Lisää sokeri ja vispaa mannasuurimot sekaan. Anna kiehua pienellä lämmöllä 10 minuuttia, sekoita välillä.
Lisää hömpsäys (vajaa ruokalusikallinen) vaniljasokeria ja anna puuron jäähtyä.
  (Hellekelejä lukuunottamatta jäähdytän lähes aina ja lähes kaiken ruoan ulkona. Nopeaa ja säästää energiaa ja saa naapurit kateellisiksi.)
Vatkaa jäähtynyt puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi.
 Tarjoile maidon kanssa.

Lakritsijätskiä

Mainitsin vasta, useammallekin ihmiselle, että meillähän ei nykyisin tavallisena arkena juurikaan leivota tai tehdä herkkuja. Lähinnä silloin, kun on tulossa vieraita. 

Ja sitten törmäsin Karamellikengät-blogin jäätelökuviin ja lähetin siltä istumalta miehelleni viestillä kauppalistaan täydennystä. Onneksi käytän paljon epämääräisiä sanamuotoja, kuten  juurikaan tai lähinnä, enkä sellaisia suoria kuten ikinä tai vain.

 Ohje on siis täältä peräisin.
Ohjeessa lakritsikastikkeen määrä on 1,5 dl, mutta minä laitoin koko purkillisen eli 2 dl. Ensi kerralla aion mitata tuon 1,5 dl ellen hieman vähemmänkin. Oli nimittäin makeaa.
Mutta olihan se hyvää!
Tämä oli minusta lähempänä jäätelöä kuin jäädykettä. Sulatejuusto lienee syynä siihen, että oli koostumukseltaan erilaista kuin perinteisemmät kotitekoiset jäädykkeet.

Lakritsijäätelö

2 leipävuoallista

5 dl kermaa ( 2 prk Flora vispiä)

3 kananmunaa

1 dl sokeria

100 g sulatejuustoa

1,5 dl lakritsikastiketta

1 dl turkinpippurimurskaa

130 g valkosuklaata

Vatkaa kerma vaahdoksi. Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja sulatejuusto hyvin sekaisin. Yhdistä kaikki kolme seosta isossa kulhossa. Sulata valkosuklaa ja sekoittele kevyesti joukkoon. Vuoraa kaksi leipävuokaa (kyllähän tähän käy kulho kuin kulho) kelmulla. Jätä ulkopuolelle kelmua reilusti, jotta se on helppo kääntää jätskin päälle suojaksi. Kaada vuokien pohjalle osa vaahtoseoksesta. Ripottele seoksen päälle turkinpippurimurskaa ja valuta lakritsikastiketta tasaisesti. Lisää vaahtoseosta kerros ja ripottele taas turkinpippuria ja lakritsikastiketta. Lisää vielä päälle vaahtoseosta (tai tee useampi kerros, jos vaahtoa ja mausteita on jäljellä) ja käännä kelmunreunat koko komeuden suojaksi. Pakasta vähintään 5 tuntia.
 Kaavi lusikalla tai jäätelökauhalla annoksia ja nautiskele!

Juuressipsit ovat hyviä

Juuressipsien ohjeita löytyy joka lähtöön.
Uunin lämpötila vaihteli löytämissäni ohjeista välillä 40-250 astetta ja kokonaiskuivausaika 10 minuutista yli vuorokauteen.
Kokeilin kahdenlaisella tavalla. Kahdella eri lämpötilalla ja kuivumisajalla. Leikkasin viipaleita toisessa satsissa juustohöylällä ja toisessa yleiskoneella (oli muuten kätevä, kunhan jaksoi kaivaa sen kapistuksen esiin).

Kaikki olivat ihan hyvän makuisia. Mutta vain noin neljäsosa sellaisia täydellisen rapsakoita, jollaisia kuvittelen juuressipsien olevan. Loput olivat joko palaneita tai jäivät lötköiksi.
Kyllä jäi vähän vaivaamaan. Ei auta kuin kokeilla taas joskus uudestaan.

Tällä hetkellä sanomani on kuitenkin tämä:
Juuressipsit ovat hyviä. Kannattaa ostaa ne kaupasta.

Siemennäkkäriä

Siemennäkkäri

1 pelti

3 munaa

1 dl seesaminsiemeniä
1,5 dl auringonkukansiemeniä tai siemensekoitusta

0,5 dl pellavansiemeniä

1 dl kaurahiutaleita

1/4 tl suolaa

2 rkl perunajauhoja

Pinnalle: merisuolahiutaleita

Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa ja levitä mahdollisimman ohueksi levyksi leivinpaperille. Mitä ohuempi sitä parempi, minun mielestäni. Ripottele pinnalle merisuolahiutaleita. Jos haluat säännöllisen muotoisia palasia, jaa taikinapyörällä levy sopivankokoisiksi palasiksi. Paista 175 asteessa noin 25 minuuttia tai kunnes pinta on saanut väriä. Makuasia, kuinka pitkään kannattaa paistaa. Minä tykkään, että siemenet ovat hyvin paahtuneet. Tällöin täytyy kuitenkin olla tarkkana ettei pala. Taita valmiista näkkäristä palasia ja nauti sellaisenaan tai leivänpäällisten kera.

Näkkäri säilyy huoneenlämmössä säilytettynä muutaman viikon.

Yllä oleva ohje on peräisin Koti ja keittiö -lehden numerosta 12/2014. Käytän sitä perusohjeena ja varioin kaapista löytyvien siemenien/hiutaleiden mukaan. Kuvassa näkyvään näkkäriin lisäsin 

muutaman ruokalusikallisen fibrexiä (sokerijuurikashiutaleita).