maanantai 4. tammikuuta 2016

Työhuone


itse tehty avohylly

musta työhuone


työhuone


 Työhuoneemme on aika pieni.
Ajattelin kerran seisoessani työhuoneen ovella, että työhuoneemme koostuu neljästä nurkasta,
eikä siinä ole keskikohtaa ollenkaan.
Yhden nurkan peittää sisäänpäin avautuva ovi ja toisen nurkan täyttää kasa pahvilaatikoita, joiden sisällölle ei ole vielä sopivaa säilytystilaa.
 Näitä nurkkia en esittele tällä kertaa.
Esittelen jäljelle jäävät kaksi nurkkaa ja sitten onkin koko työhuoneemme esitelty.

Etenemme etanan askelin tässä kotimme mieluiseksi laittamisessa. Työhuone ei ole ollut eikä ole vieläkään prioriteettilistalla ykkösenä. Toisin sanoen yritämme tehdä siitä kivan huoneen mahdollisimman edullisesti. Alunperin työhuoneen seinät olivat vaaleankeltaiset ja yhdelle seinälle oli maalattu tehosteeksi kaksi paksua limenvihreää raitaa. Ennen muuttoa maalasimme kolme seinää valkoisiksi ja yhden seinän  täyshimmeällä maalilla mustaksi Tikkurilan sävyllä Y498 (Keskiyö). Lattiat olivat koko asunnossa ruskeaa laminaattia, jonka maalasimme valkoiseksi.

Työhuoneen pöydät ovat tällä hetkellä vielä "ylijäämäpöytiä", joiden tilalle on tarkoitus tehdä joskus uusi pöytä. Mustaa seinää vasten olevan työskentelypisteen yläpuolelle teimme itse avohyllyt. Hyllynkannattimet ovat Ikeasta ostetut, eikä niitä käsitelty mitenkään. Hyllytasot ovat liimapuulevystä oikeankokoisiksi sahatut ja ne on käsitelty yhden kerran Osmocolorin puuvahalla sävyllä helmenharmaa. Käsittelyn tarkoituksena on ainoastaan estää puuta kellastumasta ajan myötä. Tasot vaalenivat aavistuksen käsittelyssä, mutta näyttävät mielestäni edelleen käsittelemättömiltä.

Huoneen yhdessä nurkassa on siis työskentelypiste ja toisessa esittelykelpoisessa nurkassa on luku- ja löhöilynurkkaus. Nurkkauksessa oleva sänky on vanha 90 cm leveä jatkettava puusänky. Mies, jolta tämän ostimme, kertoi nukkuneensa lapsuuden yöt kyseisessä sängyssä isänsä vieressä. Sänky on väriltään siniharmaa. Tarkoituksemme on joskus vaihtaa sängyn väriä. Minä haaveilen, että poistaisimme maalit ja jättäisimme sängyn puupinnalle. Mieheni huomattavasti helpompi ja käytännöllisempi ehdotus on maalata sänky valkoiseksi tai vaaleanharmaaksi (jollakin tietynlaisella maalilla, jonka käyttöön en ole vielä perehtynyt). Nähtäväksi jää, mitä ja milloin päädymme sängylle tekemään. Keräsin sänkyyn kaikki talomme ylimääräiset tyynyt ja etsin omasta liinavaatevarastosta niihin päällisiä. Finlaysonin Pesue-tyynynpäällisen (se, jossa on pesukarhuja), harmaan neuletyynynpäällisen ja torkkupeiton ostin alennusmyynneistä.

Kollaasi sängyn yläpuolella sai alkunsa, kun kaipasin jotain katseenkiinnittäjää valkoiselle seinälle. Niinpä laitoin samantien toimeksi ja etsin jokaisesta lapsesta valmiiksi teetetyn valokuvan ja kiinnitin ne sinitarralla korkkipannualusiin. Pannualuset ovat ihan vain sinitarralla seinässä kiinni, jotta niiden paikkaa on helppo vaihtaa huoneen sisustuksen muotoutumisen mukana.
 Mieheni on tässä joululoman aikana iltapuhteinaan piirtänyt ketun ja pesukarhun kuvat.
 Ostin kuviin sopivat kehykset ja laitoin ne seinälle lasten kuvien sekaan.
Pidän erityisen paljon noista eläinkuvista ja ne sopivat mielestäni hyvin huoneen muuhun sisustukseen.

Ennen muutosta


lauantai 12. joulukuuta 2015

Joulua kotiin

vaalea joulu

joulukoti


Tänä vuonna joulua meidän kotiin tuovat pieni sypressi, ensimmäistä kertaa meille laitettu joulukuusi sekä ruokailutilan seinälle rakennettu tähtirykelmä.
 Suurin tähti ostettiin valmiina.
 Muut tehtiin itse täältä (klik) löytyvän ohjeen avulla ja 
hermot meni ja turhautti  
kyllähän noista tähdenmuotoisia saatiin. 
Tähdet kiinnitettiin valkoisella kalastajanlangalla kattoon kiinnitettyyn kaksiriviseen kiskoon, joka leikattiin yläkerran huoneesta ylijääneestä verholistakiskosysteemistä. 

Kynttilöitä ja muita pieniä joulujuttuja löytyy myös muualta kodista, mutta kuvissa näkyvät ovat suosikkini.
latvatähti helmistä

lauantai 7. marraskuuta 2015

Musta tuulikaappi


musta eteinen

musta eteinen


Pienen pieni tuulikaappimme
oli ihan perus.
Ihan hyvä, ihan tavallinen.
 Ja vähän tylsä.

Hetken mielijohteesta maalasimme sen mustaksi.
Maali on täyshimmeä seinämaali ja sävynä on Tikkurilan Y498 (Keskiyö).

Harmaan laminaattitason vaihdoimme puutasoon, joka leikattiin liimapuulevystä vanhan tason
mittojen mukaan.

Taso käsiteltiin ensin leikkuulaudoille tarkoitetulla puuöljyllä, mutta
 lopputulos oli liian keltainen, joten levy käsiteltiin vielä kertaalleen Osmocolorin puuvahalla, sävyllä helmenharmaa.

Ylös kiinnitimme tangoksi vanhan harjanvarren pätkän.

Pienen pieni tuulikaappimme
on vieläkin aika tavallinen tuulikaappi.
Muttei kuitenkaan ihan perus.



Ennen

perjantai 11. syyskuuta 2015

Uusi koti

valkoinen koti

itse tehty pöytä


rikkasetti

Vanhat tutut huonekalut uudessa ympäristössä.

En raski vielä irroittaa alakertaan ripustettuja koristeita,
sillä ne tuovat niin mukavasti juhlantuntua ja hyviä muistoja muuttohaipakan keskellä pidetyistä synttärijuhlista.
Tämä koti on paljon meidän näköisemme, vaikka olemme asuneet tässä vain hetken ja kaikki on vielä kesken. Osa tavaroista majailee vielä autotallissa ja osa säkeissä ja laatikoissa ympäri taloa.
 Pienen kaaoksen keskellä kiinnitän katseeni niihin kohtiin,
 jotka ovat järjestyksessä,
 jotka näyttävät kauniilta silmiini.


Alakerran pieniä tavarakasoja rajasin tähän kuvaan, jotta voin ne sitten unohtaa ja rajata pois verkkokalvoiltani.
Siihen asti, että on aikaa tarttua niihin.
Yläkerrassa ei puhuta tavarakasoista vaan säkkikasoista.
Niitä en halua vielä edes ajatella.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kengännauhakikkoja



solki kengännauhoihin



Kun lapsi ei vielä solmi itse kengännauhoja, täytyy keksiä kikkoja,
jottei tarvitsisi luopua hyvistä kenkävaihtoehdoista vain nauhojen vuoksi.

Tavalliset nauhat voi vaihtaa joustavaksi kuminauhaksi, jolloin nauhoja ei tarvitse sitoa.
Sopivaa kuminauhaa löytää perusmarketeista tai käsityökaupoista.

Nauhoihin voi myös lisätä tuollaisen painettavan soljen, jolloin lapsi voi itse kiristää nauhat.
Niitä löytää esimerkiksi vanhojen tuulihousujen lahkeista.
Tai sitten sieltä käsityökaupasta.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Nukenvaunut

nukenvaunujen kunnostus

nukenvaunujen kunnostus
´
 Voi, kun siitä tulee hyvä mieli,
kun näkee loisteen lapsen silmissä ja hymyn suupielessä!
 
 
Saimme viime syksynä ystäväni isältä vanhat  Helsingin Teräskalusteen eli Hetekan valmistamat nukenvaunut. Vaunujen ikä ei ole tiedossa, mutta veikkaan, että puhutaan melko monesta vuosikymmenestä.

Vaunujen metalliosat ja renkaat sekä osa puisesta rungosta olivat rakenteiltaan ehjiä, vaikkakin pinnat olivat kuluneita. Kuomu oli revennyt pahasti ja koppaosan punaiset sivuvanerit olivat lahonneet.
nukenvaunut entisöiminen Kun saimme nämä, tyttäremme synttäreihin oli pari viikkoa aikaa. Ajattelimme kunnostavamme vaunut hänelle synttärilahjaksi, mutta kun tutkimme vaunujen kuntoa tarkemmin säikähdimme hieman ja peräännyimme; emme ikinä osaisi tehdä näistä kelpopeliä.
Vaunut päätyivät varastoon.

Talven aikana, kun tyttö huomasi varastossa olevat vaunut, löyhästi lupailimme hänelle nukenvaunut kesäksi käyttökuntoon.
Kesän lähestyessä ei auttanut, kuin kaivaa vaunut varastosta ja alkaa tehdä niille jotain. Edelleen oli mysteeri, mitä vaunuille kannattaisi tehdä ja mitä osaisimme niille tehdä. Etenkin kuomun korjaus/uusiminen mietitytti. Lähdimme liikkeelle "irroitetaan nyt ainakin tämä koppaosa renkaista ja katsotaan, mitä sitten" -mentaliteetilla.

Totesin kuomun korjauskelvottomaksi, joten irroitin sen ja koppaosan reunapehmusteet irti. Mieheni purki koppaosan ja leikkasi vanerista uudet reunat siihen. Koppa sai ylleen alkuperäistä väriä muistuttavia punaisia maalikerroksia.


Rengasosa hiottiin kevyesti ja maalattiin uudelleen. Työntöaisan metalliosista ja kuomun metallikehikosta hiottiin kevyesti ruosteet pois, mutta muuten niille ei tehty mitään.

Minä keskityin pääasiassa kuomun ja reunapehmusteiden tekemiseen. Olin ajoittain hieman epätoivoinen kuomun kanssa, kunnes tartuin härkää sarvista ja päätin ommella uuden kuomun. Ostin kangaskaupasta valkoista tekonahkaa (helppo pitää puhtaana), tavallista kestävämpää nailonlankaa sekä ompelukoneeseen nahkaneulan.Vanhasta kuomusta mittoja ottaen leikkasin kuomukankaasta sopivat palaset ja sen kuin aloin ompelemaan yrittäen jäljitellä vanhan kuomun mallia. Pelkoihini ja ennakkoluuloihini nähden kuomu onnistui tosi hyvin. Ompelin kuomun muutamasta kohdasta ompelukoneella ja lopuksi useammasta kohdasta käsin  kiinni kuomun metallikehikkoon. Valmis kuomu on kiinnitetty ruuveilla koppaosaan.
 
Koppaosan reunapehmusteet tein samasta tekonahasta kuin kuomunkin. Kiinnitin ensin niittipyssyllä pehmusteeksi vanhoista (oikeista) vauvanvaunuista leikkaamiani pehmustesuikaleita. Tämän jälkeen niittasin nahkasuikaleet nurjalta puolelta koppaosan ulkoreunaan kiinni. Käänsin nahkasuikaleet pehmusteiden päälle ja hakkasin käsin (vasaralla) nahan pienillä nauloilla kiinni puurunkoon.

Ja kyllä, olen ylpeä näistä nukenvaunuista!
Jos tekisimme uudestaan, tulisi varmasti parempaa jälkeä.
Ensimmäiset pehmusteiden naulaukset eivät ole nähneetkään suoraa riviä.
Seuraavat pehmusteiden pidikkeet päätyivät jo vähän näteimmiksi riveiksi. Kuomua kun tarkastelee niin hyppytikkejä löytyy.
Mutta voitimme luulomme ja epäuskon kykyihimme.
Ja tyttö on niin onnellinen!

Luulenpa myös, että vaunuissa makaaville nukkevauvoille ei ole  niin nöpönuukaa, ovatko naulat melkein vai justiinsa suorassa.




 

tiistai 19. toukokuuta 2015

Kukkapenkistä pannulle


         

Vuosi sitten (saattoi se olla kaksikin vuotta sitten) kiskoin pihamme kukkapenkistä sellaiset lehdet, jotka toivat aina mieleeni raparperin. Ilmeisesti jonkinlainen vuorenkilpi-lajike oli kyseessä. En erityisemmin pitänyt niiden ulkonäöstä ja ärsytti vain, kun eivät olleet haaveilemaani raparperiä.
Ajattelin istuttaa penkkiin jotain kaunista.
Mutta jotenkin se unohtui...

Tällä hetkellä viljelen penkissäni hyötykasvia.
Laji on nopeasti kasvava ja runsassatoinen.
 Satokausi alkaa jo varhain keväällä.
Kyseinen kasvi on myös varsin helppohoitoinen;
sen hommaaminen ja hoito sujuvat oikeastaan ihan itsestään.

Tänään kukkapenkkini komistuslajiketta päätyi pannulle:


Nokkossipsit

nuoria nokkosen lehtiä
miedon makuista öljyä, esim. rypsiöljyä tai auringonkukkaöljyä
suolaa

Kerää nuoria nokkosenlehtiä. Pienet lehdet eivät vielä polta (ainakaan pahasti,heh), joten ne voi kerätä paljain käsin. Laita paistinpannun pohjalle noin puolen sentin kerros öljyä ja laske lehdet pinnalle kellumaan. Lämmitä öljyä kohtalaisella lämmöllä, kunnes lehdet kutistuvat ja hieman kurtistuvat. Nostele lehdet lautasenpäällä olevalle talouspaperille esimerkiksi haarukalla tai reikälastalla. Ripottele pinnalle suolaa.
 Suola tarttuu paremmin, jos sen ripottelee heti paistamisen jälkeen.

Makustele  rapeita lehtiä ja tee uusi satsi samalla öljyllä heti perään!


Kunhan olen saanut tarpeekseni noista sipseistä, täytynee putsata kukkapenkki.
 Tulevat shortsikelit, pihalla leikkivät lapset ja hyötykasviviljelmäni eivät sovi oikein hyvin yhteen.