Makoisia unia

Onni ja epäonni tappelivat. Epäonni voitti. 

Tänä syksynä meillä on ollut epäonnea. Noin niinkun käytännön asioiden kanssa. Jos tarkemmin ajattelee, on meillä ollut paljon onneakin. Mutta tuo kylään saapunut epäonni on  kyllä siellä täällä pyörivästä onnesta huolimatta laittanut pakan ihan sekaisin. Väliaikaiselämää siellä ja täällä ja tuolla. Siksipä täällä blogin puolella on ollut hiljaiseloa.

Jospa se jouluun mennessä tasottuisi.

Mutta unohdetaanpa nyt onnit ja epäonnit. Kuvitellaan vanhahko, kellastunut, täyspuinen sänky, jonka kyljistä löytyy jos jonkin näköistä koloa ja kaiverrusta. Muutama tarrakin on päässyt koristamaan reunoja.

Lunastimme tämän mäntysängyn kahta kahvipakettia vastaan ja kannoimme sen varastoon odottelemaan.

Kesällä nostimme sängyn pölyttymästä varastosta pölyttymään hiomakoneen alle. Vaikka monesti tykkään, että se entinen elämä, kuhmut ja kolhut, saavat näkyä, saivat tämän sängyn kolhut lähteä ihan surutta.

Kun lakkakerros oli saatu irti ja pinnat hiottu sileiksi, levitimme päälle kaksi kerrosta läpikuultavaa valkoista puuvahaa ja päällimäiseksi kerros peittävää valkoista puuvahaa. Kokeilimme ensimmäistä kertaa puuvahaa ja ihan hyvä kokemus oli. Puuvahaa on helppo levittää jollakin rätillä, esimerkiksi vanhan tyynyliinan riekaleella. Sen me opimme, että läpikuultava vaha on tosiaan läpikuultavaa. Laitoimme siksi viimeiseksi kerroksen peittävää vahaa, mutta se ei enää imeytynyt niin hyvin kuin aiemmat kerrokset.Samaan lopputulokseen riittäisi luultavasti yksi kerros peittävää puuvahaa.  Alunperin olin kuvitellut sängyn mielessäni valkoisemmaksi, mutta olen silti kokonaisuuteen hyvinkin tyytyväinen. On siinä pojalla makoista nukkua!

(Olenpa tässä huomannut, että jokaisen koneen näytössä on erilaiset asetukset ja jokaisella koneella kuvat näyttävät ihan erilaisilta. Säätäkää mielessänne kuvien valoja, varjostuksia ja kontrasteja niin, että kuvat näyttävät aivan upeilta. Silloin näette ne samanlaisina kuin minä.)

Lämmintä syksyyn

Syksy saapuu ja talvikin kohta tulee.

RuttuNuttu-blogista löytyvää ohjetta mukaillen tein pienen päähän sopivan lämmikkeen talvipäiviä ja kylmiä syysiltoja ajatellen. Malli on hyvä, sillä se suojaa hyvin niskaa ja korvia, mutta ei valu kuitenkaan silmille.

Kelo-langasta valmista syntyi niin nopeaa, että siinä yllättyi sekä itse langan pyörittelijä että hänen miehensäkin. Jotakin voi joskus valmistua ihan kohtuullisessa ajassa.

Ajatuksena oli tehdä myssyyn koristeita, kuten ohjeesta löytyvissä mallikuvissa on, mutta kun myssy oli valmis, ei mieleeni tullutkaan minkäänlaisia hienoja koristeideoita. Toisin sanoen myssy miellyttää yksinkertaisena, valkoisena versiona silmääni niin paljon, että on vaikea keksiä koristetta, jonka kanssa myssy vetäisi vertoja nykyiselle pelkistetylle mallille.

Suunnattoman suuri krokotiili

Mummolassa luetaan Roald Dahlin Suunnattoman suuri krokotiili -kirjaa. 

Meilläkin lymyilee nyt suunnattoman suuri krokotiili, "Rroko".

Rroko oli alunperin kokonaan puunvärinen, mutta se maalattiin basilikanvihreäksi.

Koska Rroko on suunnattoman suuri, sen täytyy olla myös suunnattoman vanha. 

Ja koska se on suunnattoman vanha, siitä yritettiin tehdä suunnattoman vanhan näköinen hiomalla 

kevyesti maalipintaan kuluneita kohtia ja enimpiä kiiltoja pois.

Rroko ei ole kovin kaunis.

Mutta ovatko krokotiilit oikeastikaan kovin kauniita?

Rroko on suunnattoman suuri, suunnattoman vanha

ja suunnattoman ruma.

Pikatuunauksia

 Meillä harrastetaan pikatuunauksia. Tai minä niitä harrastan, jos tarkkoja ollaan.

Kun tytär tarvitsee juuri nyt, tällä hetkellä, uudet legginsit, ei auta kuin ottaa sakset käteen, kaivaa vähemmän käytetyt sukkahousut esiin ja napsaista kärjet pois. Siinäpä legginsit heti valmiina käyttöön.

Meillä on useinkin tilanteita, joissa jotakin tarvitsee justnytheti. Tai minulla on, miehelläni ei niinkään.

Kevään ensimmäisenä hieman lämpimämpänä päivänä olin lähdössä lenkille. Lapset istuivat jo puettuina, kengät jalassa rattaissa, kun minä huomasin ettei minulla ole lenkkeilyyn sopivia shortseja. Juoksuhousut olisivat olleet sillä ilmalla auttamatta liian kuumat.

Pidin kahden sekunnin mietintätauon, jonka aikana rekisteröin pöydällä täydessä valmiudessa olevan ompelukoneen. Hain kaapista kuluneet tuulihousut, tartuin saksiin ja nips naps makasivat housujen lahkeet irrallaan lattialla. Käänsin lahkeet siinä ompelukoneen äären istuutuessani ja hurautin valkoisilla langoilla, jotka sattuivat sillä hetkellä koneessa olemaan, kauniit ompeleet lahkeisiin. 

Lapset joutuivat istumaan kolme tai ehkä neljäkin ylimääräistä minuuttia rattaissa.

Pikaratkaisut kunniaan.

Poika

Poika, joka ei yleensä juurikaan anna kuvata itseään, hakee välillä pipon laatikosta, tulee hieman ujosti pyytämään äitiä mukaansa,

 kiipeää arkun päälle ja odottaa, että äiti ottaa kuvia.

Koska pikkusiskoakin on kuvattu näin.

Rakas poika.

Tänään on muuttopäivä. Uuden kodin nettiyhteydestä ei ole vielä tietoa.

Palaan, kun se on kunnossa ja pahin hässäkkä ohitse.

Mielen tuunausta

Puhdistamista,

vaihtamista,

uusimista,

säilyttämistä,

vahvistamista,

hiomista,

pyyhkimistä,

maalaamista.

Lepopäivän onnistunut projekti.

Toisen romu on toisen aarre

Alkukesästä taloyhtiömme pihaan tuotiin viikoksi roskalava, johon jokainen sai vapaasti viedä tarpeettomat, kaatopaikalle menossa olevat tavaransa.

Naapurit täyttivät jätelavaa ja me tyhjensimme.

Toisen romu on toisen aarre.

Vanhan työkalupakin oli joku epäilemättä epähuomiossa jättänyt lavalle. Eihän tuollaista mitenkään olisi voinut kaatopaikalle viedä. Säästin pakin tuolta kohtalolta ja poimin mukaani.

Pesin pakin perusteellisesti ja hioin kevyesti hienolla hiekkapaperilla. Sivelin sitten pintaan kerroksen maalia ja jätin kuivumaan. Kannen saranoiden yläpuolella olisi hyvä paikka jollekin tekstille tai kuvalle, mutta ideoiden puutteessa jätin taiteilut väliin. Ehtiihän sitä myöhemminkin.

Tällä haavaa pakissa säilytetään kyniä sun muita taiteilutarvikkeita.