Tausta

Tässä tekstissä (klik) esitelty taideteos on saanut taustan.
Taideteos oli pitkään sängynpäätymme päällä sellaisenaan, mutta kulmat alkoivat kulua, joten jotain oli tehtävä ettei työ hajoa kokonaan.

Kokeilimme ja mietimme monenlaisia kehyksiä, mm. kapeita mustia metallisia kehyksiä, ja erivärisiä taustoja, mutta sopivaa yhdistelmää ei tuntunut löytyvän. Emme halunneet lasia kehyksiin (kokeilimme sitäkin), sillä raapekartongin pinta ja hieman kolmiulotteinen raaputusjälki ovat olennainen osa taideteosta.
 Lasin takana tämä hieno pinta ei mielestämme päässyt oikeuksiinsa.

Varastostamme löytyi edellisen asukkaan jättämät suuret kehykset, jotka päätimme sitten hyödyntää tätä työtä ajatellen. Maalasimme ruskean taustalevyn ensin tummahkonharmaalla kalustelakalla (joka ostettiin tätä penkkiä varten) kahteen kertaan ja sen jälkeen kerran tavallisella valkoisella kalustemaalilla, jota laimensimme reilusti vedellä. Kuvissa vaaleanharmaa näyttää mielestäni sinertävämmältä kuin todellisuudessa. Otimme riskin maalatessamme tavallisella huonekalumaalilla lakan päälle, mutta tässä tapauksessa se kannatti. Pinta ei altistu kovalle kulutukselle, joten uskomme maalin pysyvän ihan hyvin lakan päällä.  Kulutetut kehykset maalasimme peittävän valkoisiksi.
Itse työn laitoimme liimalla kiinni taustaansa.

Taulu ei ole vielä päässyt seinälle asti vaan majailee tällä hetkellä lipastokaapin päällä makuuhuoneessamme.

Kesäpipot

Kaipasin neidille vaaleaa kesäpipoa kirkkaanpunaisen raitapipon kaveriksi.
Kun aloin väsämään sellaista, toivoi poikakin itselleen uutta pipoa.
 Samalla kertaa siis molemmille.

Tästä linkistä löytyy selkeä, kuvallinen ohje vastaavasta perusmallista, jolla minä tein pipot.
En tehnyt pipoista lörppämallisia, mutta idea on aivan sama kuin ohjeessa, mitat vain hieman erit.
Tällä ohjeella olen tehnyt ennenkin trikoopipoja.
 Pojan pipossa jätin kolmionmuotoiset aukileikkaukset tekemättä.

Rusetin neitosen pipoon taittelin noin 5 cm leveästä pitsinauhasta ja ompelin sen keskikohdastaan reilusti ompelukoneella kiinni pipoon. Muutaman tikin laitoin myös reunoihin, jotta rusetti asettuu paremmin pipon ollessa päässä.

Pojan pipoon tein merkin ihan tavallisesta mustasta lakanakankaasta leikatusta suorakulmiosta, jonka reunat silitin keskelle ja jonka sitten ompelin yläreunoistaan kiinni pipoon.

Jakkara

 Samalta vanhalta herralta, jolta haimme kukkatelineen, otimme mukaan pienen sympaattisen jakkaran. Jakkarassa näytti olevan ties kuinka monta päällekkäistä maalikerrosta ja maali hilseili melko pahasti. Poistimme kuumailmapuhaltimen avulla päällimmäisiä maalikerroksia, minkä jälkeen hioimme ja maalasimme jakkaran. Värivaihtoehtoja palloteltiin harmaan, mustan ja sinisen kautta vaaleanpunaiseen asti. Päädyimme (yllättäen) kuitenkin turvalliseen valkoiseen, jota löytyi valmiina kaapista.

Vähän se keikkuu, mutta mitäpä tuosta.
 Lapsilla useinkin leikeissä mukana.
Ja pystyy sen päällä istuakin,

Valon kannattelija

Kävimme viime syksynä löytöretkellä erään vanhemman miehen takapihalla olevassa telttavarastossa. Miehellä oli vuosien saatossa kertynyt melkoinen määrä kaikenlaista , osin hyväkuntoista ja osin kunnostettavaksi tarkoitettua, tavaraa. Varasto alkoi olla niin täynnä, että miehellä oli tarve karsia romppeista osa pois.

Teimmekin muutaman mukavan löydön ja saimme kohtuuhinnalla mukaamme mm.  Joulukuusi-postauksessa näkyvän puisen kelkan.

Ollessamme lähdössä varastosta autoa kohti mies alkoi kauppaamaan meille vanhoja öljylampputelineitä. Niihin oli kuulemma hyvä laittaa kukkia roikkumaan.

Jonkin aikaa emmimme päätöstä ja mies kilvan kehui ja kauppasi telineitä. Kun teimme sitten päätöksen yhden ostamisesta, alkoi tällä herttaisella keräilijämiehellä jo hieman harmittaa kauppaamisensa. Ei meinannutkaan raskia myydä. Jos vaikka sittenkin tarvitsisi vielä itse. Myi kuitenkin telineen ja minä kannoin sen tyytyväisenä ja hyvällä omallatunnolla kotiin, sillä hälle jäi vielä pari kappaletta vastaavia hyllylle.

Maalasin ruostuneen telineen mustalla spray-maalilla ja asettelin kukkaruukun siihen roikkumaan. En löytänyt kaupasta sopivankokoista umpinaista ruukkua, joten ostin reiällisen ja teippasin reiän ruukun sisäpuolelta kirkkaalla pakkausteipillä umpeen. Maalasin myös ruukun ruskean pohjan askartelumaalilla valkoiseksi. 

Kukan/viherkasvin ostaminen ruukkuun venyi ja venyi, kunnes mieheni toi minulle pari päivää sitten töistä tullessaan juuri ruukkuun sopivan kukan. 

Valoa se tuo kukkakin tähän elämään.

Ohuen ohuet ruisrevityt

Tässä talossa ei tulevana kesänä syödä  mitään muuta kuin itsetehtyä leipää.
Näin päätin viime vuonnakin, mutta kesällä olikin niin kiirus istuskella pihalla kahvilla ja katsella lasten touhuja, että en kerennytkään leipoa leipiä itse.

Jospa tänä vuonna leipoisin.
Ainakin yhden kerran.

Nyt on yksi hyvä resepti lisää, kun päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja leivoin revittyjä ruisleipiä.
En löytänyt netistä suoraan sopivaa ohjetta, joten poimin ajatuksia ja ohjeita sieltä täältä ja tein sitten oman pääni mukaan leivät. Yritys ainakin oli päästä mahdollisimman helpolla.Taikinan ohje on otettu sellaisenaan toisesta blogista. Olen amatööri tässä hommassa, enkä varmaan tunne kaikkia niksejä
vielä, mutta mielestäni näistä tuli silti niin hyviä, että jaan tämän hetkiset oppini eteenpäin.

Minä tein siis ohuen ohuita leipiä.

 Ja aion tehdä toistekin. Mielenkiinnosta aion kuitenkin kokeilla myös paksumpien ruisrevittyjen tekoa.
 Jos kahvitteluiltani ehdin.

Ruisrevityt

1 pelti / 16 kpl (32 revittynä)

5 dl kädenlämpöistä vettä

1/4 pkt (12,5 g) hiivaa

1/2 rkl sokeria

1/2 rkl suolaa 

1/2 kg ruisjauhoja

kaulitsemiseen vehnäjauhoja

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää loput ainekset ja sekoita puuhaarukalla tasaiseksi taikinaksi. Taikina jää hieman pehmoiseksi ja hyvinkin tarttuvaksi. Kohota 1 tunti.

Laita leivinpaperilla vuoratulle pellille REILUSTI vehnäjauhoja (jotta leipä ei tartu leivinpaperiin niin hanakasti kiinni) ja kumoa taikina pellille. Lisää päälle jauhoja ja pyörittele taikinaa jauhoissa, kunnes ei enää tartu käsiin kiinni. Kauli taikina noin (en käyttänyt mittanauhaa) 1/2 - 1 cm:n paksuiseksi levyksi. Näistä tulee ohuen ohuita leipiä, joten tätä ohuemmaksi levyä ei kannata kaulita, sillä leipiä ei saa silloin enää revittyä kahtia. Pistele taikinalevyyn haarukalla reikiä.
Paista 250 asteessa noin 20-25 minuuttia.

Leikkaa vielä kuuma/lämmin leipä saksilla palasiksi ja revi palaset kahteen osaan. (Revi ensin leivinpaperi pohjasta irti.) Reunapalasten kiinteä reuna kannattaa leikata saksilla auki, jotta tulee siistimpiä palasia. Kuumana palaset irtoavat  helposti toisistaan.

Ja viimeisin oppini: syö tuoreita leipiä niin monta palasta, että tulee maha kipeäksi.

Tosi hieno

 

Voi sitä iloa, kun äiti viimeinkin jaksoi järjestää lapsille askartelemista!

Lapset piirtelevät paljon ja leikkelevät saksilla papereista kuvioita/silppua, mutta varsinainen askarteleminen, jossa kuulemma äidin pitää kertoa mitä seuraavaksi tehdään, on jäänyt lähes olemattomiin.

Eilen kuitenkin tartuttiin tuumasta toimeen ja askarreltiin tyhjästä keksipurkista tusseille uusi säilytysrasia. Edellinen säilytyspaikka, tyhjä Pingu-pelilaatikko, oli äidin mielestä ollut alusta alkaen aivan liian suuri ja epäkäytännöllinen. Tussien paikkaa ei kuitenkaan ollut saanut muuttaa ennenkuin tämä uusi tussirasia valmistui.

Keksipurkki maalattiin yhteen kertaan valkoisella askartelumaalilla. Askartelumaali on siitä kätevää, että se kuivuu tosi nopeasti ja koristeita päästiin laittamaan heti käsien ja siveltimien pesun jälkeen.
Kuvioteipeistä lapset leikkelivät palasia ja asettelivat purkin kylkeen.
 Lopuksi saivat vielä liimata kirjaintarrat paikoilleen ja purkki oli valmis.

"Tästä tuli tosi hieno!" 

Ja Pingu-pelilaatikosta päästiin eroon.

Heräilyä

Alkuvuosi on ollut melkoista hiljaiseloa täällä päin.
Luulen kuitenkin, että etenevän kevään myötä tämäkin perhe ja ehkä myös tämä blogi heräävät vähitellen uudestaan eloon.

Vaikka tuunata ja värkätä ei jaksaisi, täytyy ihmisen jotakin laittaa suuhunsa elääkseen.

Tässäpä maukas kasvislisäke lihan tai kalan seuraksi:

Kasvislisäke

2-3 hengelle

1 porkkana

1/2 paprika

1 punasipuli

n. 10 kpl kirsikkatomaatteja

kourallinen tuoreita basilikanlehtiä

(oliivi)öljyä

1/2 tl suolaa

mustapippuria

Lorauta pannulle öljyä ja laita pannu hellalle kuumenemaan. Lisää suola öljyn sekaan. Viipaloi porkkanat ja pilko paprika, sipuli ja tomaatit sopiviksi suupaloiksi. Heitä palaset sitä mukaa pannulle, kun pilkot niitä. Revi basilikanlehdet pienemmiksi ja laita mukaan kasvisten seuraksi. Kääntele kasviksia hetki kuumalla pannulla ja siirrä ne sitten uunivuokaan. Peitä vuoka foliolla ja laita uuniin 10-15 minuutiksi. Uunin lämpötila voi olla jotain väliltä 150-225. Meillä oli liha kypsymässä 150 asteessa, joten laitoin kasvikset tuohon lämpötilaan lihan kaveriksi kypsymään.
 Ripottele ennen tarjoilua pinnalle mustapippuria ja koristele esimerkiksi basilikanlehdillä.