Joulua kotiin

Tänä vuonna joulua meidän kotiin tuovat pieni sypressi, ensimmäistä kertaa meille laitettu joulukuusi sekä ruokailutilan seinälle rakennettu tähtirykelmä.

 Suurin tähti ostettiin valmiina.

 Muut tehtiin itse täältä (klik) löytyvän ohjeen avulla ja 

hermot meni ja turhautti  

kyllähän noista tähdenmuotoisia saatiin. 

Tähdet kiinnitettiin valkoisella kalastajanlangalla kattoon kiinnitettyyn kaksiriviseen kiskoon, joka leikattiin yläkerran huoneesta ylijääneestä verholistakiskosysteemistä. 

Kynttilöitä ja muita pieniä joulujuttuja löytyy myös muualta kodista, mutta kuvissa näkyvät ovat suosikkini.

Musta tuulikaappi

Pienen pieni tuulikaappimme

oli ihan perus.

Ihan hyvä, ihan tavallinen.

 Ja vähän tylsä.

Hetken mielijohteesta maalasimme sen mustaksi.

Maali on täyshimmeä seinämaali ja sävynä on Tikkurilan Y498 (Keskiyö).

Harmaan laminaattitason vaihdoimme puutasoon, joka leikattiin liimapuulevystä vanhan tason
mittojen mukaan.

Taso käsiteltiin ensin leikkuulaudoille tarkoitetulla puuöljyllä, mutta

 lopputulos oli liian keltainen, joten levy käsiteltiin vielä kertaalleen Osmocolorin puuvahalla, sävyllä helmenharmaa.

Ylös kiinnitimme tangoksi vanhan harjanvarren pätkän.

Pienen pieni tuulikaappimme

on vieläkin aika tavallinen tuulikaappi.

Muttei kuitenkaan ihan perus.

Ennen

Uusi koti

Vanhat tutut huonekalut uudessa ympäristössä.

En raski vielä irroittaa alakertaan ripustettuja koristeita,

sillä ne tuovat niin mukavasti juhlantuntua ja hyviä muistoja muuttohaipakan keskellä pidetyistä synttärijuhlista.

Tämä koti on paljon meidän näköisemme, vaikka olemme asuneet tässä vain hetken ja kaikki on vielä kesken. Osa tavaroista majailee vielä autotallissa ja osa säkeissä ja laatikoissa ympäri taloa.

 Pienen kaaoksen keskellä kiinnitän katseeni niihin kohtiin,

 jotka ovat järjestyksessä,

 jotka näyttävät kauniilta silmiini.

Alakerran pieniä tavarakasoja rajasin tähän kuvaan, jotta voin ne sitten unohtaa ja rajata pois verkkokalvoiltani.

Siihen asti, että on aikaa tarttua niihin.

Yläkerrassa ei puhuta tavarakasoista vaan säkkikasoista.

Niitä en halua vielä edes ajatella.

Kengännauhakikkoja

Kun lapsi ei vielä solmi itse kengännauhoja, täytyy keksiä kikkoja,

jottei tarvitsisi luopua hyvistä kenkävaihtoehdoista vain nauhojen vuoksi.

Tavalliset nauhat voi vaihtaa joustavaksi kuminauhaksi, jolloin nauhoja ei tarvitse sitoa.

Sopivaa kuminauhaa löytää perusmarketeista tai käsityökaupoista.

Nauhoihin voi myös lisätä tuollaisen painettavan soljen, jolloin lapsi voi itse kiristää nauhat.

Niitä löytää esimerkiksi vanhojen tuulihousujen lahkeista.

Tai sitten sieltä käsityökaupasta.

Nukenvaunut

´

 Voi, kun siitä tulee hyvä mieli,

kun näkee loisteen lapsen silmissä ja hymyn suupielessä!

 

 

Saimme viime syksynä ystäväni isältä vanhat  Helsingin Teräskalusteen eli Hetekan valmistamat nukenvaunut. Vaunujen ikä ei ole tiedossa, mutta veikkaan, että puhutaan melko monesta vuosikymmenestä.

Vaunujen metalliosat ja renkaat sekä osa puisesta rungosta olivat rakenteiltaan ehjiä, vaikkakin pinnat olivat kuluneita. Kuomu oli revennyt pahasti ja koppaosan punaiset sivuvanerit olivat lahonneet.

 Kun saimme nämä, tyttäremme synttäreihin oli pari viikkoa aikaa. Ajattelimme kunnostavamme vaunut hänelle synttärilahjaksi, mutta kun tutkimme vaunujen kuntoa tarkemmin säikähdimme hieman ja peräännyimme; emme ikinä osaisi tehdä näistä kelpopeliä.

Vaunut päätyivät varastoon.

Talven aikana, kun tyttö huomasi varastossa olevat vaunut, löyhästi lupailimme hänelle nukenvaunut kesäksi käyttökuntoon.
Kesän lähestyessä ei auttanut, kuin kaivaa vaunut varastosta ja alkaa tehdä niille jotain. Edelleen oli mysteeri, mitä vaunuille kannattaisi tehdä ja mitä osaisimme niille tehdä. Etenkin kuomun korjaus/uusiminen mietitytti. Lähdimme liikkeelle "irroitetaan nyt ainakin tämä koppaosa renkaista ja katsotaan, mitä sitten" -mentaliteetilla.

Totesin kuomun korjauskelvottomaksi, joten irroitin sen ja koppaosan reunapehmusteet irti. Mieheni purki koppaosan ja leikkasi vanerista uudet reunat siihen. Koppa sai ylleen alkuperäistä väriä muistuttavia punaisia maalikerroksia.


Rengasosa hiottiin kevyesti ja maalattiin uudelleen. Työntöaisan metalliosista ja kuomun metallikehikosta hiottiin kevyesti ruosteet pois, mutta muuten niille ei tehty mitään.

Minä keskityin pääasiassa kuomun ja reunapehmusteiden tekemiseen. Olin ajoittain hieman epätoivoinen kuomun kanssa, kunnes tartuin härkää sarvista ja päätin ommella uuden kuomun. Ostin kangaskaupasta valkoista tekonahkaa (helppo pitää puhtaana), tavallista kestävämpää nailonlankaa sekä ompelukoneeseen nahkaneulan.Vanhasta kuomusta mittoja ottaen leikkasin kuomukankaasta sopivat palaset ja sen kuin aloin ompelemaan yrittäen jäljitellä vanhan kuomun mallia. Pelkoihini ja ennakkoluuloihini nähden kuomu onnistui tosi hyvin. Ompelin kuomun muutamasta kohdasta ompelukoneella ja lopuksi useammasta kohdasta käsin  kiinni kuomun metallikehikkoon. Valmis kuomu on kiinnitetty ruuveilla koppaosaan.
 

Koppaosan reunapehmusteet tein samasta tekonahasta kuin kuomunkin. Kiinnitin ensin niittipyssyllä pehmusteeksi vanhoista (oikeista) vauvanvaunuista leikkaamiani pehmustesuikaleita. Tämän jälkeen niittasin nahkasuikaleet nurjalta puolelta koppaosan ulkoreunaan kiinni. Käänsin nahkasuikaleet pehmusteiden päälle ja hakkasin käsin (vasaralla) nahan pienillä nauloilla kiinni puurunkoon.

Ja kyllä, olen ylpeä näistä nukenvaunuista!
Jos tekisimme uudestaan, tulisi varmasti parempaa jälkeä.
Ensimmäiset pehmusteiden naulaukset eivät ole nähneetkään suoraa riviä.
Seuraavat pehmusteiden pidikkeet päätyivät jo vähän näteimmiksi riveiksi. Kuomua kun tarkastelee niin hyppytikkejä löytyy.
Mutta voitimme luulomme ja epäuskon kykyihimme.
Ja tyttö on niin onnellinen!

Luulenpa myös, että vaunuissa makaaville nukkevauvoille ei ole  niin nöpönuukaa, ovatko naulat melkein vai justiinsa suorassa.




 

Kukkapenkistä pannulle

         

Vuosi sitten (saattoi se olla kaksikin vuotta sitten) kiskoin pihamme kukkapenkistä sellaiset lehdet, jotka toivat aina mieleeni raparperin. Ilmeisesti jonkinlainen vuorenkilpi-lajike oli kyseessä. En erityisemmin pitänyt niiden ulkonäöstä ja ärsytti vain, kun eivät olleet haaveilemaani raparperiä.
Ajattelin istuttaa penkkiin jotain kaunista.
Mutta jotenkin se unohtui...

Tällä hetkellä viljelen penkissäni hyötykasvia.
Laji on nopeasti kasvava ja runsassatoinen.
 Satokausi alkaa jo varhain keväällä.
Kyseinen kasvi on myös varsin helppohoitoinen;
sen hommaaminen ja hoito sujuvat oikeastaan ihan itsestään.

Tänään kukkapenkkini komistuslajiketta päätyi pannulle:

Nokkossipsit

nuoria nokkosen lehtiä

miedon makuista öljyä, esim. rypsiöljyä tai auringonkukkaöljyä

suolaa

Kerää nuoria nokkosenlehtiä. Pienet lehdet eivät vielä polta (ainakaan pahasti,heh), joten ne voi kerätä paljain käsin. Laita paistinpannun pohjalle noin puolen sentin kerros öljyä ja laske lehdet pinnalle kellumaan. Lämmitä öljyä kohtalaisella lämmöllä, kunnes lehdet kutistuvat ja hieman kurtistuvat. Nostele lehdet lautasenpäällä olevalle talouspaperille esimerkiksi haarukalla tai reikälastalla. Ripottele pinnalle suolaa.
 Suola tarttuu paremmin, jos sen ripottelee heti paistamisen jälkeen.

Makustele  rapeita lehtiä ja tee uusi satsi samalla öljyllä heti perään!

Kunhan olen saanut tarpeekseni noista sipseistä, täytynee putsata kukkapenkki.
 Tulevat shortsikelit, pihalla leikkivät lapset ja hyötykasviviljelmäni eivät sovi oikein hyvin yhteen.

Nyhtöpossupurilaiset

Tuossa eräällä kauppareissulla huomasin kasslerpaistin olevan tarjouksessa.
En ole mikään varsinainen lihamestari, joten ensimmäisenä ajatuksenani mietin, miten tuota niinku oikein käytetään?
Kunnes mieleeni juolahti jo ehkä ohimennyt?  trendiherkku eli pulled pork eli nyhtöpossu.
Nappasin siis kassleria ostoskärryihin tulevia vapaapäiviä ajatellen.

Jos en ole mikään lihamestari, en ole myöskään mikään kärsivällisyyden huipentuma noinniinkuin ruoanlaittoa ajatellen. Lapsiperheiden perinneruokaa, makaronilaatikkoa, meillä ei valmisteta, koska se on niin työlästä ja aikaa vievää (okei, kerran olen tehnyt, makaroneja en keittänyt). Googlatessani vaivattomia ja/tai nopeita arkiruokia puistelen aina päätäni, kun ihmiset syöttävät makaronilaatikkoa noiden hakusanojen alle. Makaronilaatikossahan pitää ensin paistaa (ja jotkut myös keittävät) ja sitten  tehdä munamaitosörsseleitä ja vielä työntää uuniin tunniksi.
Missä nopeus? Missä vaivattomuus?
Jaksan tehdä uuniruokia, joissa ainekset vaan ladotaan vuokaan ja työnnetään tunniksi uuniin. Jaksan tehdä ruokia, joissa ainekset kipataan pannulle ja ateria on kymmenessä minuutissa valmis.
 Mutta että molemmat. Siihen on minulla vielä matkaa.

Syystäkin olen siis ylpeä, kun valmistin perheelleni ruoaksi nyhtöpossupurilaisia. Ne eivät nimittäin ole mitään pikaruokaa, vaikka purilaisista onkin kyse.
Ei se ollut vaikeaa (väitän, että monikaan asia kokkailussa/leipomisessa, paitsi pullien pyörittely, ei ole vaikeaa, enemminkin aikaa vievää), mutta veihän se kokonaisuutena aikaa. Yksikään työvaihe ei itsessään ollut kovin työläs vaan aikaa kului kohottamiseen, paistamiseen, marinoimiseen jne. Sillä välin pystyi vain tsillailla ja nostella jalkoja kohti kattoa.
Leppoisan vapaapäivän ruokaa siis.

Nyhtöpossupurilaiseni koostuivat itsetehdyistä hampurilaissämpylöistä, joiden väliin sai jokainen kerätä mieleisensä täytteet. Täytetarjoiluihin kuuluivat tuo trendiliha, marinoidut sipulit, salaatinlehdet, kurkku, paprika, tomaatti, juusto, majoneesi, sinappi ja ketsuppi.
 Makoisia purilaisia noista tulikin!
Suodatinpusseihin kokoaminen säästi pahemmilta sotkuilta.

Purilaisten valmistelu alkoi edellisenä iltana, kun marinoin lihan ja laitoin sen yöksi uuniin. Purilaisten väliin tulevat sipulit laitoin myös yöksi marinoitumaan.
Seuraavana aamuna otin lihan uunista ja tekaisin sämpylätaikinan kohoamaan. Välillä leivoin sämpylöiksi ja kohotin taas. Lihalle tein viimeistelypaistamisen ennen sämpylöiden uuniin laittoa.
Hampurilaiset kokosimme uunituoreista sämpylöistä.

Ohjeita olen yhdistellyt monesta eri lähteestä (tästä linkistä lähdin liikkeelle). Tässäpä minun versioni niistä:

Nyhtöpossu

noin 6 hengelle

800 g kassler-paistia

2 valkosipulin kynttä hienonnettuna

1/2 tl chilimaustesekoitusta

1 tl paprikajauhetta

1 tl suolaa

2 dl barbeque-kastiketta

Laita liha muovipussiin ja mittaa pussiin mausteet ja 1 dl barbequekastiketta. Sulje pussi ja pyörittele mausteet lihan pintaan. Anna maustua  (vähintään) reilun tunnin ajan. Laita liha uunivuokaan ja huuhtele pienellä vestilkalla pussista mausteet lihan päälle. Laita vuoan päälle folio ja työnnä vuoka uuniin ja laita uuni kuumenemaan 110 asteeseen. Paista lihaa yön yli/6-8 h.
(Tässä välissä lihan voi antaa jäähtyä.)
Ennen tarjoilua sekoita lihasta irronneeseen paistonesteeseen loput (1 dl) barbeque-kastikkeet ja valele sekoitusta lihakimpaleen päälle. Paista 225 asteessa 15 minuuttia.
Nyhdä lihasta tarjolle hampurilaisen väliin sopivia suikaleita.

Marinoidut sipulit
  (ohje täältä)

iso annos, voit puolittaakin

2 (puna)sipulia

1 dl rypsiöljyä

1dl punaviinietikkaa

3/4 dl sokeria

1/2 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

Viipaloi sipulit astiaan. Sekoita muut ainekset keskenään ja kaada sipulien päälle. Laita kansi tai kelmu astian päälle. Anna marinoitua jääkaapissa yön yli.

Hampurilaissämpylät

14 kpl

6 dl maitoa (tai vettä)

50 g hiivaa

2 tl suolaa

3 rkl sokeria

2 rkl öljyä

2 dl kaurahiutaleita

2 dl ruisjauhoja

9-10 dl vehnäjauhoja

Pinnalle:

vettä 

seesaminsiemeniä

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Lisää suola, sokeri ja öljy. Lisää kaurahiutaleet ja jauhot vähitellen taikinaa koko ajan yleiskoneella tai käsin vaivaten. Kohota taikinaa peitettynä noin 40 minuuttia. Ota puolet taikinasta jauhotetulle alustalle ja pyörittele jauhoissa sen verran, ettei taikina tartu käsiin. Muotoile taikinasta pötkylä ja jaa se 7 palaan. Taikinaa ei tarvitse siis vaivata enää tässä vaiheessa. Laita palat pellille. Voit halutessasi muotoilla niitä pyöreämmiksi. Tee sama toiselle puolelle taikinaa.
Kohota sämpylöitä peitettynä puolestatunnista tuntiin, voitele vedellä ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Sitten vaan kokoamaan sämpylöistä mieleiset hampurilaiset nyhtöpossun, marinoitujen sipulien ja tuoreiden kasvisten kera!