Tosi hieno

 

Voi sitä iloa, kun äiti viimeinkin jaksoi järjestää lapsille askartelemista!

Lapset piirtelevät paljon ja leikkelevät saksilla papereista kuvioita/silppua, mutta varsinainen askarteleminen, jossa kuulemma äidin pitää kertoa mitä seuraavaksi tehdään, on jäänyt lähes olemattomiin.

Eilen kuitenkin tartuttiin tuumasta toimeen ja askarreltiin tyhjästä keksipurkista tusseille uusi säilytysrasia. Edellinen säilytyspaikka, tyhjä Pingu-pelilaatikko, oli äidin mielestä ollut alusta alkaen aivan liian suuri ja epäkäytännöllinen. Tussien paikkaa ei kuitenkaan ollut saanut muuttaa ennenkuin tämä uusi tussirasia valmistui.

Keksipurkki maalattiin yhteen kertaan valkoisella askartelumaalilla. Askartelumaali on siitä kätevää, että se kuivuu tosi nopeasti ja koristeita päästiin laittamaan heti käsien ja siveltimien pesun jälkeen.
Kuvioteipeistä lapset leikkelivät palasia ja asettelivat purkin kylkeen.
 Lopuksi saivat vielä liimata kirjaintarrat paikoilleen ja purkki oli valmis.

"Tästä tuli tosi hieno!" 

Ja Pingu-pelilaatikosta päästiin eroon.

Heräilyä

Alkuvuosi on ollut melkoista hiljaiseloa täällä päin.
Luulen kuitenkin, että etenevän kevään myötä tämäkin perhe ja ehkä myös tämä blogi heräävät vähitellen uudestaan eloon.

Vaikka tuunata ja värkätä ei jaksaisi, täytyy ihmisen jotakin laittaa suuhunsa elääkseen.

Tässäpä maukas kasvislisäke lihan tai kalan seuraksi:

Kasvislisäke

2-3 hengelle

1 porkkana

1/2 paprika

1 punasipuli

n. 10 kpl kirsikkatomaatteja

kourallinen tuoreita basilikanlehtiä

(oliivi)öljyä

1/2 tl suolaa

mustapippuria

Lorauta pannulle öljyä ja laita pannu hellalle kuumenemaan. Lisää suola öljyn sekaan. Viipaloi porkkanat ja pilko paprika, sipuli ja tomaatit sopiviksi suupaloiksi. Heitä palaset sitä mukaa pannulle, kun pilkot niitä. Revi basilikanlehdet pienemmiksi ja laita mukaan kasvisten seuraksi. Kääntele kasviksia hetki kuumalla pannulla ja siirrä ne sitten uunivuokaan. Peitä vuoka foliolla ja laita uuniin 10-15 minuutiksi. Uunin lämpötila voi olla jotain väliltä 150-225. Meillä oli liha kypsymässä 150 asteessa, joten laitoin kasvikset tuohon lämpötilaan lihan kaveriksi kypsymään.
 Ripottele ennen tarjoilua pinnalle mustapippuria ja koristele esimerkiksi basilikanlehdillä.

Uuniruokaa

Olen uuniruokien ystävä.
Syystä, että olen laiska kokki, enkä viihdy hellan edessä juuri kymmentä minuuttia kauempaa.
Vähintään kerran viikossa meillä syödään lohkoperunoita milloin murekkeen, kanan tai itsetehtyjen lihapullien kanssa, milloin uunilenkin, nakkien tai valmislihapullien kanssa.
On niin helppoa työntää ruoka vain uuniin ja siellä se ihan itsekseen valmistuu, noin vain.

Uuniruoat eivät kylläkään ole nopeasti pöytään valmiita.
Paitsi nuo lohkopotut ja nakit voi kyllä jo 20 minuutin paistamisen jälkeen hyppäyttää lautaselle.
Vapaapäivinä teen usein pitkään haudutettavan ruoan heti aamupalan jälkeen uunin.

Ja jos tuo 10 minuuttia keittiössä häärimistä tuntuu pitkältä ajalta, niinkuin minusta toisinaan, voi käyttää puolivalmisteita ja ajan saa lyhennettyä viiteen minuuttiin. Kinkkukiusaus on tällaisista ruoista meillä eniten käytetty. Uusin tulokas on kuvassakin näkyvä lohivuoka jota sain maistaa ystäväni tekemänä ja joka päätyi samantien ruokalistallemme.

Lohkoperunat

n. 4 hengelle

                                              8 suurehkoa perunaa  (minusta kiinteistä tulee parhaita)
2 rkl ruokaöljyä

1/2 - 1 tl suolaa

(mausteita, esim. mustapippuria/paprikajauhetta/grillausmaustetta/rakuunaa...)

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Mittaa öljy kulhoon ja sekoita siihen mausteet.
Leikkaa pestyt perunat (ei tarvitse kuoria) ohuiksi viipaleiksi, laita kulhoon öljyn sekaan ja sekoita kunnes öljy on levinnyt tasaisesti kaikkiin viipaleisiin. Levitä perunat uunipellille leivinpaperin päälle ja paista, kunnes ovat kypsiä. Minä leikkaan viipaleet melko ohuiksi, jolloin 20 minuuttia uunissa riittää. Perunoiden kanssa samalla pelillä paistuvat nakit, valmiit lihapullat yms. valmisruoat. Raakoina uuniin laitettavat lihat olen yleensä paistanut eri astiassa.

Kinkkukiusaus

arviolta 6 hengelle

(meidän nelihenkinen perhe syö tästä annoksesta yhdellä ruokailukerralla noin 2/3)

1 kg peruna-sipulisekoitusta (valmis pakaste)

n. 400g pala ylikypsää palvikinkkua  (pienempikin pala riittää)

4 dl ruokakermaa

(suolaa, mustapippuria)

Pilko kinkku pieniksi kuutioiksi ja sekoita peruna-sipuli-suikaleiden kanssa uunivuokaan. Valuta päälle ruokakerma  ja paista 200 asteessa noin 1 tunti.
Tämä versio ei ole kovin suolainen eikä voimakasmausteinen, voit halutessasi lisätä suolaa ja muita mausteita.

Lohivuoka

arviolta 6 hengelle

(meidän nelihenkinen perhe syö tästä annoksesta yhdellä ruokailukerralla noin 2/3)

1 kg peruna-juuressuikaleita (valmis pakaste)

300 g lohisuikaleita (ei ole pakaste, löytyy tuorepuolelta)

2 dl juusto-ruokakermaa

2dl tavallista ruokakermaa

2 dl maitoa

yrttisuolaa

sitruunapippuria

Sekoita peruna-juuressuikaleet ja lohisuikaleet keskenään uunivuoassa. Yhdistä kermat ja maito ja mausta yrttisuolalla ja sitruunapippurilla. Kaada maustettu kermaseos vuokaan ja laita vuoka uuniin. Minä olen paistanut tätä ruokaa noin 2 tuntia, jolloin perunat pehmenevät ja ruoasta tulee hieman sosemaista. Lyhempikin paistoaika riittää. Tällöin maidon määrää kannattaa hieman vähentää.

Vaaleaa, kiitos

Ensimmäinen ostamani huonekalu taitaa olla pienessä kuvassa näkyvä ruskea kirjahylly.
Ikean halvinta laatuaan oleva puinen hyllykkö, jonka sudin aikoinaan ruskeanmustaksi mitenkään käsittelemättä hyllyä ensin.

Sama hylly on palvellut meitä kiitettävästi monta vuotta, mutta tässä nykyisessä kodissa se ei ole oikein löytänyt paikkaansa. Poden myös melko pahaa ruskea-yliannostusta juurikin tuon pienessä kuvassa näkyvän kodin ruskeasta lattiasta ja ruskeista seinistä (+ meidän ruskeista huonekaluista) johtuen.
  Alkaa kuitenkin vähitellen olla lievenemässä oireet tuosta yliannostuksesta.
Joka tapauksessa alkoi tuntua siltä, että voisi hommata uuden kirjahyllyn. 

Väliin selailimme ja katselimme myytävissä olevia hyllyjä, mutta mieleistä ei löytynyt, joten ajatukset siirtyivät vanhan hyllyn tuunaamiseen. Vaikka tässä nykyisessä kodissamme on neliöitä enemmän kun aiemmissa, kodin kalustettavuus on hieman haastavaa, joten mikään massiivinen kirjahyllykokonaisuus ei voinut tulla kyseseen. Alunperin ajattelimme muokata hyllystä umpinaisen vitriinikaapin, mutta ainakin toistaiseksi olemme nykyiseen ulkoasuun tyytyväisiä ja annamme olla sen tuollaisena.

Hylly hiottiin joka puolelta, pystypuissa olevat reiät kitattiin umpeen (hyllyjen paikkoja ei voi siis enää vaihdella),hyllyn päälle tehtiin kansi liimapuulevystä ja ylä- ja alareunaan laitettiin koristelistaa. Lopuksi koko komeus maalattiin.

Istaha vaan alas

Samalta roskalavalta, josta vajaat pari vuotta sitten kähvelsimme tämän työkalupakin, nappasimme huomaamattomasti mukaamme myös kuluneen pirtinpenkin. Pinta hilseili pahasti, mutta muuten penkki oli hyväkuntoinen ja oikein jykevää tekoa.

Pari vuotta kannoimme penkkiä varastosta varastoon, kunnes viime syksynä otimme sen työstön alle.

Penkki hiottiin kauttaaltaan ja muotoja hieman yksinkertaistettiin; istuinosan päät katkaistiin, jolloin päihin saatiin suoremmat kulmat ja jalkojen kaaret leikattiin pois. 

Reunoja mieheni veisteli mukavan rouhean ja kuluneen näköiseksi puukon ja taltan avulla.
Päälle sudittiin harmaata lakkaa useampaan otteeseen.
Näin pääsi penkki käyttöön, eivätkä lapset tipahtele enää jatkuvasti tuoleilta.

Naapureille tiedoksi, että seuraavalta roskalavalta toivon löytäväni toisen samanmoisen penkin.
 Vanha täysipuinen ruokapöytä olisi myös kiva.

Ruokapöydän tuoleista kuvassa etualalla olevan ostin kirpparilta hintaan 50 senttiä.
Selkänoja lenkkasi aika pahastikin, mutta näppärä mieheni irroitti nojan, puhdisti liitokset ja liimasi selkänojan uudelleen kiinni.
Nyt on taas jämerä tuoli ja väitän, että on ollut hintansa väärti.

Taiteiluja

Taiteilijamieheni.
Rakastan häntä ja rakastan hänen töitään.

Ei hän ole ammatiltaan taiteilija, eikä häntä näe kovinkaan usein taidetta tekemässä.
Mutta silloin tällöin, kun hän kaipaa omaa tekemistä,
 hän kaivaa lyijykynänsä laatikosta tai raapekartongin ja työvälineensä kaapin perältä.
Silloin minä yritän olla hipihiljaa.
 Vien lapset alakertaan ja pelaan heidän kanssaan pelejä ja luen kirjoja.
 Yritän viihdyttää mahdollisimman pitkään, jotta mieheni saisi keskittyä.
Välillä käyn vaivihkaa kurkkaamassa häntä.
 En puhu mitään, etten häiritsisi.

Katselen vain, kun hänen kätensä liikuttavat kynää.
Suoria ja kaarevia viivoja, teräviä ja pehmeitä viivoja.
Ei sellaisia epävarmoja niin kuin minun käteni piirtää vaan taidokkaita ja varmoja.
Sitten hiivin alakertaan ja yritän keksiä lapsille lisää tekemistä.

Aarrekarttani mun

Se on kaksipuoleinen ja  sisältää monenlaisia ajatuksia.
Sen tekeminen oli mukavampaa kuin osasin odottaakaan.