Valon kannattelija

Kävimme viime syksynä löytöretkellä erään vanhemman miehen takapihalla olevassa telttavarastossa. Miehellä oli vuosien saatossa kertynyt melkoinen määrä kaikenlaista , osin hyväkuntoista ja osin kunnostettavaksi tarkoitettua, tavaraa. Varasto alkoi olla niin täynnä, että miehellä oli tarve karsia romppeista osa pois.

Teimmekin muutaman mukavan löydön ja saimme kohtuuhinnalla mukaamme mm.  Joulukuusi-postauksessa näkyvän puisen kelkan.

Ollessamme lähdössä varastosta autoa kohti mies alkoi kauppaamaan meille vanhoja öljylampputelineitä. Niihin oli kuulemma hyvä laittaa kukkia roikkumaan.

Jonkin aikaa emmimme päätöstä ja mies kilvan kehui ja kauppasi telineitä. Kun teimme sitten päätöksen yhden ostamisesta, alkoi tällä herttaisella keräilijämiehellä jo hieman harmittaa kauppaamisensa. Ei meinannutkaan raskia myydä. Jos vaikka sittenkin tarvitsisi vielä itse. Myi kuitenkin telineen ja minä kannoin sen tyytyväisenä ja hyvällä omallatunnolla kotiin, sillä hälle jäi vielä pari kappaletta vastaavia hyllylle.

Maalasin ruostuneen telineen mustalla spray-maalilla ja asettelin kukkaruukun siihen roikkumaan. En löytänyt kaupasta sopivankokoista umpinaista ruukkua, joten ostin reiällisen ja teippasin reiän ruukun sisäpuolelta kirkkaalla pakkausteipillä umpeen. Maalasin myös ruukun ruskean pohjan askartelumaalilla valkoiseksi. 

Kukan/viherkasvin ostaminen ruukkuun venyi ja venyi, kunnes mieheni toi minulle pari päivää sitten töistä tullessaan juuri ruukkuun sopivan kukan. 

Valoa se tuo kukkakin tähän elämään.

Ohuen ohuet ruisrevityt

Tässä talossa ei tulevana kesänä syödä  mitään muuta kuin itsetehtyä leipää.
Näin päätin viime vuonnakin, mutta kesällä olikin niin kiirus istuskella pihalla kahvilla ja katsella lasten touhuja, että en kerennytkään leipoa leipiä itse.

Jospa tänä vuonna leipoisin.
Ainakin yhden kerran.

Nyt on yksi hyvä resepti lisää, kun päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja leivoin revittyjä ruisleipiä.
En löytänyt netistä suoraan sopivaa ohjetta, joten poimin ajatuksia ja ohjeita sieltä täältä ja tein sitten oman pääni mukaan leivät. Yritys ainakin oli päästä mahdollisimman helpolla.Taikinan ohje on otettu sellaisenaan toisesta blogista. Olen amatööri tässä hommassa, enkä varmaan tunne kaikkia niksejä
vielä, mutta mielestäni näistä tuli silti niin hyviä, että jaan tämän hetkiset oppini eteenpäin.

Minä tein siis ohuen ohuita leipiä.

 Ja aion tehdä toistekin. Mielenkiinnosta aion kuitenkin kokeilla myös paksumpien ruisrevittyjen tekoa.
 Jos kahvitteluiltani ehdin.

Ruisrevityt

1 pelti / 16 kpl (32 revittynä)

5 dl kädenlämpöistä vettä

1/4 pkt (12,5 g) hiivaa

1/2 rkl sokeria

1/2 rkl suolaa 

1/2 kg ruisjauhoja

kaulitsemiseen vehnäjauhoja

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää loput ainekset ja sekoita puuhaarukalla tasaiseksi taikinaksi. Taikina jää hieman pehmoiseksi ja hyvinkin tarttuvaksi. Kohota 1 tunti.

Laita leivinpaperilla vuoratulle pellille REILUSTI vehnäjauhoja (jotta leipä ei tartu leivinpaperiin niin hanakasti kiinni) ja kumoa taikina pellille. Lisää päälle jauhoja ja pyörittele taikinaa jauhoissa, kunnes ei enää tartu käsiin kiinni. Kauli taikina noin (en käyttänyt mittanauhaa) 1/2 - 1 cm:n paksuiseksi levyksi. Näistä tulee ohuen ohuita leipiä, joten tätä ohuemmaksi levyä ei kannata kaulita, sillä leipiä ei saa silloin enää revittyä kahtia. Pistele taikinalevyyn haarukalla reikiä.
Paista 250 asteessa noin 20-25 minuuttia.

Leikkaa vielä kuuma/lämmin leipä saksilla palasiksi ja revi palaset kahteen osaan. (Revi ensin leivinpaperi pohjasta irti.) Reunapalasten kiinteä reuna kannattaa leikata saksilla auki, jotta tulee siistimpiä palasia. Kuumana palaset irtoavat  helposti toisistaan.

Ja viimeisin oppini: syö tuoreita leipiä niin monta palasta, että tulee maha kipeäksi.

Tosi hieno

 

Voi sitä iloa, kun äiti viimeinkin jaksoi järjestää lapsille askartelemista!

Lapset piirtelevät paljon ja leikkelevät saksilla papereista kuvioita/silppua, mutta varsinainen askarteleminen, jossa kuulemma äidin pitää kertoa mitä seuraavaksi tehdään, on jäänyt lähes olemattomiin.

Eilen kuitenkin tartuttiin tuumasta toimeen ja askarreltiin tyhjästä keksipurkista tusseille uusi säilytysrasia. Edellinen säilytyspaikka, tyhjä Pingu-pelilaatikko, oli äidin mielestä ollut alusta alkaen aivan liian suuri ja epäkäytännöllinen. Tussien paikkaa ei kuitenkaan ollut saanut muuttaa ennenkuin tämä uusi tussirasia valmistui.

Keksipurkki maalattiin yhteen kertaan valkoisella askartelumaalilla. Askartelumaali on siitä kätevää, että se kuivuu tosi nopeasti ja koristeita päästiin laittamaan heti käsien ja siveltimien pesun jälkeen.
Kuvioteipeistä lapset leikkelivät palasia ja asettelivat purkin kylkeen.
 Lopuksi saivat vielä liimata kirjaintarrat paikoilleen ja purkki oli valmis.

"Tästä tuli tosi hieno!" 

Ja Pingu-pelilaatikosta päästiin eroon.

Heräilyä

Alkuvuosi on ollut melkoista hiljaiseloa täällä päin.
Luulen kuitenkin, että etenevän kevään myötä tämäkin perhe ja ehkä myös tämä blogi heräävät vähitellen uudestaan eloon.

Vaikka tuunata ja värkätä ei jaksaisi, täytyy ihmisen jotakin laittaa suuhunsa elääkseen.

Tässäpä maukas kasvislisäke lihan tai kalan seuraksi:

Kasvislisäke

2-3 hengelle

1 porkkana

1/2 paprika

1 punasipuli

n. 10 kpl kirsikkatomaatteja

kourallinen tuoreita basilikanlehtiä

(oliivi)öljyä

1/2 tl suolaa

mustapippuria

Lorauta pannulle öljyä ja laita pannu hellalle kuumenemaan. Lisää suola öljyn sekaan. Viipaloi porkkanat ja pilko paprika, sipuli ja tomaatit sopiviksi suupaloiksi. Heitä palaset sitä mukaa pannulle, kun pilkot niitä. Revi basilikanlehdet pienemmiksi ja laita mukaan kasvisten seuraksi. Kääntele kasviksia hetki kuumalla pannulla ja siirrä ne sitten uunivuokaan. Peitä vuoka foliolla ja laita uuniin 10-15 minuutiksi. Uunin lämpötila voi olla jotain väliltä 150-225. Meillä oli liha kypsymässä 150 asteessa, joten laitoin kasvikset tuohon lämpötilaan lihan kaveriksi kypsymään.
 Ripottele ennen tarjoilua pinnalle mustapippuria ja koristele esimerkiksi basilikanlehdillä.

Uuniruokaa

Olen uuniruokien ystävä.
Syystä, että olen laiska kokki, enkä viihdy hellan edessä juuri kymmentä minuuttia kauempaa.
Vähintään kerran viikossa meillä syödään lohkoperunoita milloin murekkeen, kanan tai itsetehtyjen lihapullien kanssa, milloin uunilenkin, nakkien tai valmislihapullien kanssa.
On niin helppoa työntää ruoka vain uuniin ja siellä se ihan itsekseen valmistuu, noin vain.

Uuniruoat eivät kylläkään ole nopeasti pöytään valmiita.
Paitsi nuo lohkopotut ja nakit voi kyllä jo 20 minuutin paistamisen jälkeen hyppäyttää lautaselle.
Vapaapäivinä teen usein pitkään haudutettavan ruoan heti aamupalan jälkeen uunin.

Ja jos tuo 10 minuuttia keittiössä häärimistä tuntuu pitkältä ajalta, niinkuin minusta toisinaan, voi käyttää puolivalmisteita ja ajan saa lyhennettyä viiteen minuuttiin. Kinkkukiusaus on tällaisista ruoista meillä eniten käytetty. Uusin tulokas on kuvassakin näkyvä lohivuoka jota sain maistaa ystäväni tekemänä ja joka päätyi samantien ruokalistallemme.

Lohkoperunat

n. 4 hengelle

                                              8 suurehkoa perunaa  (minusta kiinteistä tulee parhaita)
2 rkl ruokaöljyä

1/2 - 1 tl suolaa

(mausteita, esim. mustapippuria/paprikajauhetta/grillausmaustetta/rakuunaa...)

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Mittaa öljy kulhoon ja sekoita siihen mausteet.
Leikkaa pestyt perunat (ei tarvitse kuoria) ohuiksi viipaleiksi, laita kulhoon öljyn sekaan ja sekoita kunnes öljy on levinnyt tasaisesti kaikkiin viipaleisiin. Levitä perunat uunipellille leivinpaperin päälle ja paista, kunnes ovat kypsiä. Minä leikkaan viipaleet melko ohuiksi, jolloin 20 minuuttia uunissa riittää. Perunoiden kanssa samalla pelillä paistuvat nakit, valmiit lihapullat yms. valmisruoat. Raakoina uuniin laitettavat lihat olen yleensä paistanut eri astiassa.

Kinkkukiusaus

arviolta 6 hengelle

(meidän nelihenkinen perhe syö tästä annoksesta yhdellä ruokailukerralla noin 2/3)

1 kg peruna-sipulisekoitusta (valmis pakaste)

n. 400g pala ylikypsää palvikinkkua  (pienempikin pala riittää)

4 dl ruokakermaa

(suolaa, mustapippuria)

Pilko kinkku pieniksi kuutioiksi ja sekoita peruna-sipuli-suikaleiden kanssa uunivuokaan. Valuta päälle ruokakerma  ja paista 200 asteessa noin 1 tunti.
Tämä versio ei ole kovin suolainen eikä voimakasmausteinen, voit halutessasi lisätä suolaa ja muita mausteita.

Lohivuoka

arviolta 6 hengelle

(meidän nelihenkinen perhe syö tästä annoksesta yhdellä ruokailukerralla noin 2/3)

1 kg peruna-juuressuikaleita (valmis pakaste)

300 g lohisuikaleita (ei ole pakaste, löytyy tuorepuolelta)

2 dl juusto-ruokakermaa

2dl tavallista ruokakermaa

2 dl maitoa

yrttisuolaa

sitruunapippuria

Sekoita peruna-juuressuikaleet ja lohisuikaleet keskenään uunivuoassa. Yhdistä kermat ja maito ja mausta yrttisuolalla ja sitruunapippurilla. Kaada maustettu kermaseos vuokaan ja laita vuoka uuniin. Minä olen paistanut tätä ruokaa noin 2 tuntia, jolloin perunat pehmenevät ja ruoasta tulee hieman sosemaista. Lyhempikin paistoaika riittää. Tällöin maidon määrää kannattaa hieman vähentää.

Vaaleaa, kiitos

Ensimmäinen ostamani huonekalu taitaa olla pienessä kuvassa näkyvä ruskea kirjahylly.
Ikean halvinta laatuaan oleva puinen hyllykkö, jonka sudin aikoinaan ruskeanmustaksi mitenkään käsittelemättä hyllyä ensin.

Sama hylly on palvellut meitä kiitettävästi monta vuotta, mutta tässä nykyisessä kodissa se ei ole oikein löytänyt paikkaansa. Poden myös melko pahaa ruskea-yliannostusta juurikin tuon pienessä kuvassa näkyvän kodin ruskeasta lattiasta ja ruskeista seinistä (+ meidän ruskeista huonekaluista) johtuen.
  Alkaa kuitenkin vähitellen olla lievenemässä oireet tuosta yliannostuksesta.
Joka tapauksessa alkoi tuntua siltä, että voisi hommata uuden kirjahyllyn. 

Väliin selailimme ja katselimme myytävissä olevia hyllyjä, mutta mieleistä ei löytynyt, joten ajatukset siirtyivät vanhan hyllyn tuunaamiseen. Vaikka tässä nykyisessä kodissamme on neliöitä enemmän kun aiemmissa, kodin kalustettavuus on hieman haastavaa, joten mikään massiivinen kirjahyllykokonaisuus ei voinut tulla kyseseen. Alunperin ajattelimme muokata hyllystä umpinaisen vitriinikaapin, mutta ainakin toistaiseksi olemme nykyiseen ulkoasuun tyytyväisiä ja annamme olla sen tuollaisena.

Hylly hiottiin joka puolelta, pystypuissa olevat reiät kitattiin umpeen (hyllyjen paikkoja ei voi siis enää vaihdella),hyllyn päälle tehtiin kansi liimapuulevystä ja ylä- ja alareunaan laitettiin koristelistaa. Lopuksi koko komeus maalattiin.

Istaha vaan alas

Samalta roskalavalta, josta vajaat pari vuotta sitten kähvelsimme tämän työkalupakin, nappasimme huomaamattomasti mukaamme myös kuluneen pirtinpenkin. Pinta hilseili pahasti, mutta muuten penkki oli hyväkuntoinen ja oikein jykevää tekoa.

Pari vuotta kannoimme penkkiä varastosta varastoon, kunnes viime syksynä otimme sen työstön alle.

Penkki hiottiin kauttaaltaan ja muotoja hieman yksinkertaistettiin; istuinosan päät katkaistiin, jolloin päihin saatiin suoremmat kulmat ja jalkojen kaaret leikattiin pois. 

Reunoja mieheni veisteli mukavan rouhean ja kuluneen näköiseksi puukon ja taltan avulla.
Päälle sudittiin harmaata lakkaa useampaan otteeseen.
Näin pääsi penkki käyttöön, eivätkä lapset tipahtele enää jatkuvasti tuoleilta.

Naapureille tiedoksi, että seuraavalta roskalavalta toivon löytäväni toisen samanmoisen penkin.
 Vanha täysipuinen ruokapöytä olisi myös kiva.

Ruokapöydän tuoleista kuvassa etualalla olevan ostin kirpparilta hintaan 50 senttiä.
Selkänoja lenkkasi aika pahastikin, mutta näppärä mieheni irroitti nojan, puhdisti liitokset ja liimasi selkänojan uudelleen kiinni.
Nyt on taas jämerä tuoli ja väitän, että on ollut hintansa väärti.