tiistai 1. toukokuuta 2012

Nyåkers pepparkakor





Minua on aina kiehtonut isojen teiden varsilla, usein pienten paikkakuntien kohdalla olevat Kirpputori-kyltit. Tai eivät ne kyltit itsessään välttämättä erityisen kiehtovia ole, mutta ne niissä mainostetut kirpputorit kiehtovat. Silti en ole koskaan aikaisemmin pysähtynyt yhdenkään tällaisen kirpparin kohdalla, vaikka mieli olisi tehnytkin.

Kun viikonlopun autoreissulla, Pelloon saapuessamme, tien varteen ilmestyi vaatimaton, jo hieman haalistunut Kirpputori-kyltti, mietimme kaksi sekuntia, teimme äkkijarrutuksen ja käännyimme kyltin osoittamaan suuntaan. Kyllä kannatti kääntyä. Lyhyehkön vierailun synnyttämä fiilis ilahdutti vielä usiamman kilometrin ajan, eikä sitä fiilistä sammuttanut edes lasten takapenkillä laulama, hieman riitasointuinen duetto.

Kirpputorin ovessa oli lappu, jossa luki aukioloajat. Aukioloajat eivät kuitenkaan tarkoittaneet sitä, että ovet olisivat tuona aikana välttämättä auki. Lapussa oli numero, johon kehoitettiin soittamaan, jos ketään ei ollut paikalla. Lapun mukaan omistaja tulee soitosta avaamaan ovet , jos sattuu olemaan kotona.  "Kun eihän sitä aina jouda kaupassa olla, kun on noita lapsiakin", kertoi omistaja myöhemmin. Meidän onneksemme ovet olivat auki ja itse omistajamies oli paikalla. Ja voi, mikä mainio lapphalainen kauppamies olikin! Leveää murretta puhuvaa puheliasta miestä oli hauska kuunnella. Täytyi ihan siinä tavaroita katsellessa toisella korvalla  kuunnella muidenkin asiakkaiden kanssa käytyjä keskusteluita, niin hyviä myyntipuheita piti. Ja meilläpä kävi tuuri, kun juuri tuona torstaina miehellä sattui olemaan liikkeessään poistopäivät, niin pystyi myymään meille löytömme hyvällä hinnalla. Jos ajatte ohi, niin poiketkaa, ei sitä tiedä vaikka silloinkin sattuisi juuri olemaan poistopäivät. Minä uskon, että saattaisi vaikka ollakin.

Suurehkot keksipurkit eivät ole vielä löytäneet loppullista paikkaansa, ja likainen, vähän risa pärekori odottaa käsittelyyn pääsyä. Hyviä muistoja tuovat kuitenkin mieleen.






 




Autoreissumme määränpää oli Muonio, yksi päivä kului Ylläksellä. Miehen kesäloman kunniaksi matkasimme lappiin rakkaan siskoni kanssa aikaa viettämään. Luonto ja aktiviteetit olivat varsin kesäisiä, kuten kuvista näkyy.

Kesälomalla on aina kivaa ja niin oli tälläkin kertaa!

2 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Ai herkku mitä purkkeja..!

Anna kirjoitti...

Minustakin. :) Tuossa jo mietittiin, että pitääköhän se sitte jouluna leipoa tuo piparipurkki täyteen pipareita.