lauantai 11. lokakuuta 2014

Kriisejä ja niiden hallintaa





Kun vauva tuli taloon, tuli mukana myös sisustuskriisi.
Oikeastaan se tuli jo vähän ennen vauvan tuloa.
Kun pinnasänky kannettiin sisään, täytyi keinutuolin väistyä alakertaan.
Mutta keinutuolin väri ei oikein sovi alakerran muuhun sisustukseen.
Ja se vie niin paljon tilaakin.
Tekisi mieli laittaa se pois.
Mutta siinä on kuitenkin niin mukava vauva sylissä keinutella.
Sitäpaitsi olohuoneeseen  on kaivattu lisää istumapaikkoja.

Alakertaan  tarvittiin myös jokin paikka, johon laskea vauva nukkumaan.
Vauvan kori laitettiin arkun päälle, joten massiivista arkkuakaan ei voi viedä varastoon keinutuolin tieltä.
Alkaa tuntua ahtaalta.

Nojatuoli joutaisi lähteä, ulkonäkö ei enää miellytä.
Mutta sitten vähenisi taas istumapaikat, joita on kaivattu lisää.
Nostan kädet ylös ja menen vaihtamaan vauvalta vaipan.

Haasteita täynnä tämä vauva-arki.


Yhden ennakoitavissa olevan kriisin, joka olisi kohdistunut makuuhuoneemme sisustukseen, vältin kuitenkin maalaamalla tuon meidän pienen aarteemme sängyn valkoiseksi.

Se oli keltaiseen taittuva ruskea.
Ja toimi sellaisena aivan hyvin aikaisempina vauva-aikoina.
Mutta koska tarvitsen valoa ja vaaleutta ympärilleni, olisin jossakin vaiheessa kesken pimeän talven ahdistunut tuon sängyn olemassaolosta.
Kun se vie niin paljon tilaa.
Ja on väärän värinenkin.
Ja kaikki olisi ollut huonosti.

Taitavana kriisien välttäjänä maalasin sen siis valkoiseksi.
Koska sänky kaikkine pinnoineen olisi ollut melko työläs hioa puupinnalle asti, jätin hiomisen kokonaan väliin ja käytin tartuntapohjamaalia sen tilalta.
 Oiva ratkaisu laiskuuteen ja haastaviin kohteisiin.
Valkoisen tartuntapohjamaalin jälkeen vaivauduin sentään tekemään välihionnan, jonka jälkeen laitoin kerroksen tavallista huonekalumaalia.

Tartuntapohjamaalin käyttäminen ei mielestäni korvaa täysin puupinnalle hiomista. Valmiista pinnasta ei tule niin hieno ja tasainen.
Erittäinen käyttökelpoinen vaihtoehto kuitenkin, jos ei vaadi täydellisyyttä lopputulokselta.

                                                                Aika pätevä olo, kun osaan ennaltaehkäistä osan näistä vakavanlaatuisista kriiseistäni.

2 kommenttia:

Tuula H. kirjoitti...

Auttaiskohan tuo, että muuttaisi kaiken valkoiseksi? Ei olisi yhtään mustaa. Harmaata teillä kyllä vähän on. Kermanvalkoista elämää, pumpulipilveä. Tummaa olisi vain suklaa.

Anna kirjoitti...

Kannattaa se ainakin kokeilla. Ja ostaa välillä vaaleanpunaisia kukkia niin saa hattaranmakua mukaan.
Harmaata meille on kyllä ilmestyny aika paljon.