torstai 10. toukokuuta 2012

Ikkunalautapuutarha




Basilika ikkunalaudalla kuuluu kesään. Helppoa, kun ostaa kaupasta valmiin ruukun. Saa heti alkuunkin leivän päälle ja salaattiin makua. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa sain aikaiseksi siirtää basilikan alkuperäisestä ruukusta hieman isompaan. Ihan hyvin ovat kyllä edellisinä vuosina siinä pienessäkin ruukussa säilyneet ja tuottaneet uutta satoa.

Katkaisin muutaman latvuksen tuosta isommasta puskasta ja työnsin ne parin sentin syvyydelle uuteen multaan. Muutama viikko on mennyt, ja nyt pienet basilikantaimet ovat alkaneet kasvattaa uusiakin lehtiä.

Nyppäisen basilikasta aina pareittan lehdet irti, siis vastakkaiset lehdet yhtäaikaa. Olen jostakin kuullut, että se tekee hyvää kyseiselle kasville, mutten tiedä oikein varmasti, mitä hyötyä siitä on. Ilmeisesti varsi vain turhaan kasvaa pituutta, jos nyppii yksittäisiä lehtiä. 

Jauho- ja sokeripusseista tehtyjen suojaruukkujen idea on toisesta blogista. Leikkasin hillopurkeista ja muovisista jogurttiämpäreistä pohjat muutaman sentin reunoilla. Toimivat hyvin alustana jauhopussien sisällä oleville ruukuille. Pusseista tehdyt suojaruukkuni ovat kyllä jo vähän ruttuiset ja osumaa saanet. Oma käteni on muutaman kerran kaatanut vihertäjille melko reilusti vettä, niin että nämä paperiset koristuksetkin ovat saaneet osansa, ja jonkun toisen käsi on välillä ruopaissut multia ruukusta ja levitellyt niitä lattialle, patterin väliin ja ihan vähäsen käden omistajan paidan allekin. Mutta nuo multakokkareet ja rutut ja pienet reiät ruukuissa ovat vaan elämän jälkiä, sanon minä, enkä aio vaihtaa niitä ennen kuin hajoavat totaalisesti.

Ruusuista ja kukista vielä hieman. Vielä muutama vuosi sitten en oikein välittäny ruusuista. Yo-kukkani eivät saaneet olla ainakaan ruusuja. Tulevalle miehellenikin sanoin, että minulle ei sitten tarvitse kantaa kukkia kotiin, kun en osaa arvostaa niitä. Mutta niin vain, mistälie johtuen, hääkimppuni muodostui melkein kokonaan valkoisista ruusuista. Ja mies on saanut luvan, aina toisinaan toivomuksen ja joskus jopa käskynkin, tuoda minulle kukkia kotiin tullessaan. Ruusutkin näyttävät niin kauniilta.

Ei kommentteja: