Muuntautumisleikki

Miniä työnsi näppinsä anopin keittiöön salakavalasti lahjan kautta.

Tunnelma oli tästä huolimatta leppoisa lahjan annon jälkeenkin.

Kädenjälki ei ihan kirjaimellisesti päässyt lahjaan mukaan, mutta kyllä se sieltä löytyy, useammastakin kohtaa, jos tarkkaan tutkii. Mutta mitäpä sitä tutkimaan, kaikilla pysyy näin parempi mieli.

Vaikka niitä kädenjälkiä tästäkin tarjottimesta turhankin monta löytyy, sen verran tyytyväinen olen tähän kokeiluuni, että sen lahjaksi rohkenin antaa ja täällä voin sen esitellä.

Jokunen vuosi sitten sain lahjaksi vastaavanlaisen kauniilla kankaalla päällystetyn vanhan tarjottimen ja siitä asti idea on tasaisin väliajoin pyörinyt mielessäni.

Kirpputorilta viime talvena bongasin vanhan tarjottimen ja toin sen kotiin odottamaan sopivaa tilaisuutta muuntautumisleikkiin.

Äitienpäivän alla muuntautumisleikki sitten alkoi:

Valitettavasti se ihan ensimmäinen ennen-kuva jäi ottamatta. Tarjotin oli perinteinen vaalea, jonkin verran kolhiintunut, puutarjotin.

Hioin tarjottimen kauttaaltaan kevyesti hienolla hiekkapaperilla, minkä jälkeen maalasin tarjottimen valkoisella huonekalumaalilla. Pohjan maalasin kahteen kertaan.

Leikkasin kankaasta hieman tarjotinta suuremman palasen ja silitin sen huolella.

Ohensin Eri keeper -liimaa hieman vedellä ja sivelin liimaseosta tarjottimen etupuolelle.

 Varmistin, että reunoissa ja kaartuvissa kohdissa oli myös liimaa.

Laskin kankaan liimalla sivellyn tarjottimen päälle ja silitin kankaan kädellä tiukasti kiinni  tarjottimeen. Tässäkin vaiheessa olin reunojen ja kaartuvien kohtien kanssa tarkkana, jotta kangas kiinnittyisi tasaisesti tarjottimeen eikä kankaan alle jäisi ilmakuplia.

Tämän jälkeen annoin tekeleen kuivua kunnolla.

Kun liima oli kuivunut, leikkasin ylimääräisen kankaan pois tarjottimen reunojen mukaisesti.

Lopuksi lakkasin tarjottimen kangaspuolen kolmeen kertaan kalustelakalla. Mitä useamman lakkakerroksen laittaa, sitä kovempi ja kestävämpi pinnasta tulee.

 Jokaisen lakkauksen jälkeen, lakan kuivuttua, hioin pinnan kevyesti hienolla hiekkapaperilla sileäksi (siis myös viimeisen kerran jälkeen). 

Ensimmäistä lakkakerrosta levittäessäni kävin sormella kankaan leikatut reunat läpi ja "liimasin" ne lakalla kiinni tarjottimen reunaan. Näin pienet leikkausepätasaisuudet ja purkautuvat langanpäät sai kohtalaisen siististi piilotettua.

Kun viimeinenkin lakkakerros oli kuivunut ja viimeistelyhionta tehty, pääsi tarjotin osaksi rakkaalle äidille, mummulle ja anopille menevää äitienpäivälahjaa.