lauantai 19. lokakuuta 2013

Muumitalo





Esikoinen toivoi syntymäpäivälahjaksi muumitaloa.
Mieheni kanssa sellaisen hänelle värkkäsimme.
Materiaali on pääosin kierrätettyä vaneria, joka on peräisin naapurimme Kiinasta tilamaan moottoripyörän pakkauslaatikosta.
Hyvää ei kannata heittää hukkaan.

Syntymäpäiväaamuna (joka oli noin kaksi kuukautta sitten) talo oli pelkistetty versio. Ja sitä se on vieläkin.
Ajatuksenamme oli ja on vieläkin, että taloa täydennetään ja somistetaan aikaa myöten yhdessä pojan kanssa. Ikkunat ovat saaneet tähän mennessä pielilaudat ulkopuolelle ja verhot sisäpuolelle.
Verhot muotoilin ja kiinnitin pelkällä kuumaliimalla. Verhotankoina on paperinarunpätkiä.

Paljon on talossa vielä tekemistä. Ovet puuttuvat, kalusteet puuttuvat, kattoon on tarkoitus tehdä huopakate ja räystäät huopakankaasta, kuisti ja portaat olisivat kivat....
Tämä on varmaan meidän ikuisuusprojekti.

Ajattelin aluksi, että esittelen tämän täällä blogissa vasta sitten, kun talo on valmiimman näköinen. Talo on ollut kuitenkin niin kovassa käytössä, että se alkaa näkyä päällepäinkin, joten ei tämä taida koskaan olla se "täydellinen" talo.
 Lapsille se on kuitenkin täydellinen. He ovat nauttineet suunnattomasti muumitalosta ja leikeistä sen ympärillä.

Sopivat muumihahmot löysin valmiina Kärkkäisen leluosastolta. Kuvassa muumipappa on nuotion ääressä yläkerrassa. "Nuotioksi" päätyi kaapista löytynyt led-tuikku.

3 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Tämä on niin huippu...!! Tässä kohtaa aina mietin että kuin uskomattomia ootte--kuinka monella tulis mieleen tehä oikeesti ite! :)

venla kirjoitti...

Mitenhän tätä nyt kehuisi. Aivan mahtava. Kunhan lapset eivät opi, että sisällä voi polttaa nuotiota.

Anna kirjoitti...

Kiitos!

Venla, no toivottavasti eivät hoksaa siirtää leikeistä tosielämään tuota nuotiota sisällä. :) Lampuksi me tuikku annettiin, mutta muuttui heti nuotioksi.