torstai 6. marraskuuta 2014

Mukana hommassa (ja suunnan tarkistusta)


Minusta tulee opettaja.
Valmiiseen aineenopettajan tutkintoon on vielä matkaa, mutta opettajaopinnot on jo suoritettu.
Näiden opintojen ja muutamien sijaiskeikkojen aikana on opettajaidentiteettini siemen alkanut itää.
Pidän tärkeänä vuorovaikutusta opettajan ja oppilaiden välillä, se on yksi olennaisimmista asioista opetustuokioissa. Että opettaja tietää missä mennään. Että saa oppilaat mukaan siihen hommaan.
Opettajuus ja sen kehittäminen ovat elämässäni tällä hetkellä pinnalla.

Istuin tällä viikolla itse  luennolla oppilaan paikalla.
Paikalla oli uusi luennoitsija:
"En käy näitä perustyökaluja, SciFinderiä ja MOTia, läpi, kun käsittelitte ne ilmeisesti viime viikolla perusteellisesti."

No eikä käsitelty! Ainakaan siitä toisesta ei edes puhuttu!

En sanonut mitään.
Eikä kukaan muukaan.
Istuttiin vaan.

Minua alkoi hymyilyttää.
 Ihanaa olla vielä jonkin aikaa se oppilas.
Enkä edelleenkään sanonut mitään.




(Välillä pitää tarkistaa, mihin suuntaan blogi menee. Aika ajoin on tuntunut, että homma hiipuu kokonaan. Silti en osaa enkä halua hylätä tätä kokonaan. Tuunailuja ja värkkäilyjä tulee tehtyä harvakseltaan.
Saatanpa kirjoittaa tästä eteenpäin niiden lisäksi muutakin. Mitä mieleen tulee. Välillä kuvien kanssa, välillä ilman. Tai sitten en kirjoita mitään. Jos ei tee mieli.
Mutta ressiä en taho tästä repiä.
 Katsotaan.)




3 kommenttia:

Eeeva kirjoitti...

Älä jätä tätä kokonaan! Kirjota, kun siltä tuntuu, siitä mistä tekee mieli kirjoittaa. Minä ainakin luen mielelläni.

Anonyymi kirjoitti...

Ja minä! Älä lopeta! ;) Terkkuja täältä Kanarialta sinne teille kaikille! -E

Anonyymi kirjoitti...

Minä myös tykkään seurata!