lauantai 28. maaliskuuta 2015

Henkisiä kynnyksiä



Kuvituskuvia, jotka tuovat mieleen ihania hetkiä mahtavien naisten seurassa.

Kun nuo chia-siemenet ovat olleet pinnalla jo niin pitkään, enkä vieläkään ole kokeillut. Mutta, kun en tiedä oikein, miten niitä käytetään. Ja missä niitä edes myydään. Minkähänlaisissa paketeissa ne ovat.
(Ratkaisin ongelman kirjoittamalla tyynesti miehelle kauppalappuun chia-siemeniä ja sieltähän niitä muiden ostosten mukana tuli.) 


Ei tekisi mieli mennä tuonne labrakurssille, ei oikein ole tuntumaa tuohon labratyöskentelyyn ja en oikeastaan edes ole varma, mitä eroa on tislauksella ja titrauksella. Kaikki muut tietävät kuitenkin.
(Ratkaisu: google, eivätkä ne kaikki muutkaan tienneet)


Minäkö muka punnertaisin?
 Eihän minulla ole käsivarsissa lihaksia ollenkaan. Ei kuulu minun elämääni. Saan tehtyä hädin tuskin 2 punnerrusta.
(Aloita pienistä määristä, 2 ja 3 punnerruksen sarjat ovat ihan hyviä.)


Voi että, kun kaikissa blogeissa on vaan ihania kuvia ja kaikilla on tuoreita kukkia ja kahvifiilistelykuvia.
(Ratkaisu: Osta tai poimi kukkia ja fiilistele kahvikupin äärellä. Voit ottaa kuvankin.)

Äh, tuohonkaan kaupungin lastenhoitosysteemiin en saanut vastausta netistä. Mitä minä nyt teen? En ymmärrä näistä mitään. Enkä jaksa soittaa mihinkään. Tuntuu niin sekavalta tää homma, että ressaa.
(Ota se puhelin käteen ja soita. Nyt heti. Sano vaikka, että en oikeen oo perillä tästä hommasta, mitenhän tämä menee. Kyllä ne neuvoo. Ei haittaa, vaikka ei tiedä valmiiksi. Tai tee niin kuin, minä joskus; kerää hirveä määrä lippusia ja lappusia kasaan ja mene Kelan toimistoon ja lätkäise ne pöytään ja kysy, voisitko auttaa.)

Nuo näyttävät niin iloisilta. Ja nuo toiset taas pitävät turhana minun kahvikuppifiilistelyjä.
 Ja tänään taas on niin vähäinen olo. En minä vaan ole tuollainen.
Toinen ei ymmärrä ajatuksiani. Ja tuotakin asiaa kadehdin.
 Ja tuo toinen vähättelee, että miksi pitää olla tuollaisia muka-niin-hienoja-tai-kalliita-tai-trendikkäitä-tai-itetehtyjä-tai-ei-mitään-ite-tehtyjä-tai-sinisiä-tai-punaisia-tai-vihreitä. Ja minä, kun olin niin iloinen, kun juuri sain haaveilemani.
 Ja toiset hymyilevät ja toiset tuijottavat ja toiset kääntävät päänsä.
(Astu kynnyksen yli. Tai kompastu  ja nouse. Tai peräänny ja astu myöhemmin yli.)

Omien kynnysten ylittäminen, isojen ja pienten.
Välillä niin vaikeaa, välillä vähän helpompaa.
Mutta niin palkitsevaa.
Paljon on ylitetty ja paljon niitä vielä on.
Osa niin houkuttelevana mielessä ja osan voisi sahata kokonaan pois.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Naurattaa!! Tuollastahan se just on. Välillä jaksaa tsempata itseä paljonki ja ylittää valtaisia kynnyksiä kun taas toisena hetkenä käpertyy itseensä eikä jaksa mitään. Oli kiva lukea tämä teksti!

Tuula H. kirjoitti...

Pidä vain ilo omastasi. Jos joku kääntää pois, on hänellä ehkä itsessään jotain mitä ei kestä katsoa.